”Mitäpä, jos avaisi radion ja etsisi sieltä sopivaa musiikkia, ehkä päivän hittejä? Pitää vain ensin löytää oikea taajuus, mutta se ei ole vaikeaa. Eihän täällä juuri kukaan soita muuta kuin vakavaa musiikkia. Puhetta kyllä piisaa, tylsänkuuloista jorinaa. Kovasti on aristokraattista vieläpä. Ja tuo musiikki ykköskanavalla – operetteja, laulelmia, yhtiön oman orkesterin tuotoksia! Tylsää! No, on siellä sentään kolme tuntia poppia viikossa! Wau!! Niin, se parempi aallonpituus on 199 metriä. Helppo muistaa: Caroline – One Nine Nine.”
Tuo kuvitteellinen pohdinta 1960-luvun Englannista voisi olla totta. Ehkä se onkin. Ehkä moni teini-ikäinen tai jo aikuiseksi varttunut koki samanlaista tylsyyttä ja kaipasi räväkkää musiikkia iltojen iloksi. Ehkä hittisinglet oli jo kuunneltu sataan kertaan ja uusien hankkiminen ei sopinut budjettiin. Ehkä Radio Luxembourg ei kuulunut kunnolla tai sen hittikavalkadi ei muuten vain kolahtanut. Onneksi oli lopulta vaihtoehto kankealta kuulostaneille BBC:n kotimaankanaville ja niiden puuduttaville sisällöille. Pääsiäisenä 1964 todella rävähti – ja lujaa!
Radio Caroline on ehkä monelle suomalaiselle vähemmän tuttu radioasema, mutta on sillä ollut ja on edelleenkin kuuntelijoita Suomessa. Radio Caroline täyttää ensi torstaina, siis 28. maaliskuuta, 60 vuotta. Asema on toiminut laillisesti säännöllisiä lähetyksiä lähettäen jo parin vuosikymmenen ajan, ja viimeisimmän reilun kuuden vuoden ajan myös perinteisesti radiovälitteisenä keskipitkillä aalloilla.
Radio Carolinen ensimmäiset 26 vuotta kuluivat enemmän tai vähemmän onnistuneesti Pohjanmerellä. Asema toimi laivassa, joka oli ankkuroitu kansainvälisille vesille lainsäätäjien ulottumattomiin. Caroline oli ensimmäinen aito merirosvoradio Britanniassa, mutta ei ihan ensimmäinen Euroopassa. Mallia asema oli ottanut Alankomaiden ja Skandinavian merirosvoradioista.
Poppia, rockia ja muuta hittimusiikkia ajan hengessä suoltaneet lähetykset ja aseman ennakkoluulottomat nuoret tiskijukat saavuttivat räjähdysmäisen nopeasti huippusuosion, mitä mitattiin miljoonissa kuuntelijoissa. Siinä joutuivat kovaan puntariin sekä BBC että monikansallinen ja yltiökaupallinen hittituutti Radio Luxembourg. Ja olivathan Caroline ja nopeasti sen vanavedessä Pohjanmerelle ankkuroineet muut merirosvot niin iso uhka vakiintuneelle yhteiskunnalle, että ne piti vaientaa keinoja kaihtamatta. Ja ne vaiennettiinkin lainsäädönnöllä – vain Caroline jatkoi uhmakkaana. Niin pahasti nuoriso oli jo ”pilalla”, että vakiintuneen yhteiskunnan oli pakko muokata radiotarjontaansa ja perustaa uusia, nuorille sopivia radiokanavia – ja sallia myös yksityinen radiotoiminta.
Radio Caroline jaksoi toimia pitkään, vaikka sen historiaan kuului myrskyjä, uppoamisia ja ratsioita. Lopulta brittihallitus puuttui peliin säätämällä entistäkin ahdistavamman lain, joka olisi pakottanut Carolinen lopettamaan vaikka armeijan uhalla. Caroline kuitenkin vaikeni lähes unohdettuna. Aika oli ajanut vanhan radiolaivan ohi, sillä maailma oli muuttumassa. Elettiin marraskuuta 1990, tarkalleen 5:ttä päivää. Silloin soi Pohjanmeren viimeisen merirosvon viimeinen kappale Charlie Doren esittämä Pilot of the Airwaves. Rahat oli loppu, samoin polttoainevarastot.
Nykyajassa Radio Carolinea ei olisi, eikä tulisi. Suoratoistopalvelut, internet ylipäätään, on tulvillaan ajan suosikkimusiikkia. Ei ole tarvetta kapinalliselle radioasemalle, jonka perustajalla on miltei pakkomielle tehdä comeback aina uudelleen ja uudelleen. Niinhän Carolinen perustaja Ronan O’Rahilly teki peräti kahdesti. Ei ole tarvetta, koska hitit voidaan kuunnella oman maan tai muun maailman radiokanavilta. Internet sen mahdollistaa.
Siitä huolimatta Caroline on olemassa ja ilmeisen suosittu. Nykyisin se kuuluu laajassa osassa Englantia ja läntistä Eurooppaa taajuudella 648 kHz. Sillä on myös muita jakelukanavia, joista yllättävän moni suomalainenkin sen löytää. Asema, joka aloittaessaan 60 vuotta sitten oli nuorisokulttuurin airut, on nykyisin nostalgianälkäisten ehtymätön aikamatka menneisyyteen – juuri niihin nuoruuden päiviin, jotka mahdollistivat Radio Carolinen ja sen kilpailijoiden toiminnan ja lopulta miellyttävät parannukset radiotarjontaan.
Jutun kirjoittajan vastaanotin oli kuumana Carolinen taajuudella 80-luvulla