Artikkelin hakemisto

Osa 8: Työpari Tabermann - Dumell

Radio Ykkönen -logoKaupallisen Radio Ykkösen toimitusjohtajaa Markku Veijalaista onnistaa syksyllä 1985, kun hän onnistuu palkkaamaan arkipäivien aamulähetyksien juontajiksi kokeneet, sujuvasti suomea ja ruotsia puhuvat toimittajat Tommy Tabermannin ja Matts Dumellin. Ensin löytyy Tukholmasta palaava Tommy, joka suostuu tarjoukseen, jos saa Mattsin juontajaparikseen. Tommy tekee myös erillisiä otsikko- ohjelmia. Matts toimii uutispäällikkönä. Tuija Wuori vastaa radiokanavan musiikkitarjonnasta ja tekee omia otsikko-ohjelmia.

Tommy palvelee Radio Ykköstä yhdeksän vuotta. Työt ja tunnelmat ovat paljolti samantapaisia kuin Yleisradiossa 70-luvulla ainakin niinä aikoina, jolloin parina on Matts Dumell, työpaikkoja tavan takaa vaihteleva journalismin monitoimimies.

Matts kömpii mikrofonin ääreen aamuviideltä, Tommy hieman myöhemmin. He lukevat uutistoimistoilta tulevia ja itse hankkimiaan uutisia suomeksi ja ruotsiksi. Soittavat äänilevyjä. Haastattelevat ajankohtaisia studiovieraita, joita on yleensä kolme henkeä aamua kohti.

Radio Ykkösen aamutoimittajien elämäntavat studion ulkopuolella tuovat mieleen Aamun peili -ajan riehakkaat päivät ja yöt. Yhdeksältä tilataan taksi toimituksen eteen Vallilaan. Sillä ajetaan Tornin O`Malleys Pubin kantapöytään funtsaamaan oluen ääressä seuraavan aamun ohjelmaa. Pääaiheet? Muut ideat? Haastateltavat? Sen jälkeen siirrytään Kosmoksen valkoisten pöytäliinojen ääreen maittavalle lounaalle ja tavoittelemaan haastateltavia soittelemalla eteisen puhelinkopista.

Vähitellen iltapäivän ja illan myötä paikalle kerääntyy tuttua väkeä. Toimittajia, kirjailijoita, taiteilijoita, kivoja naisia... Ideointi ja seuranpito jatkuvat vaihtelevin muodoin ja kokoonpanoin usein pitkälle yöhön. Aika-ajoin jatkojen jatkopaikkana toimii - ikiaikaisten journalistien rituaalien mukaisesti - toimitus eli Radio Ykkösen studio, josta aamuvarhaisella saattaa löytyä miltei mitä hyvänsä, vaikkapa väsähtäneitä juhlijoita tai ainakin tyhjiä pulloja, laseja ja pilvellinen juotujen viinaksien aromeja.

Lucia sammuttaa kynttilät

Vain harvoin työympyröissä kehittyy enää jotain niin riemukasta kuin Radio Ykkösen ensimmäisissä pikkujouluissa, joissa Tommy - firman ainoa blondi - kruunataan Lucia-neidoksi. Kädessä palaa kynttilä ja hulmuaville kiharoille painetaan kakkukynttilöin koristeltu HK:n sininen lenkki. Pyhimystä lykitään pitkin toimituksen käytäviä valtaistuimella, joka on muotoiltu lakanalla verhotuista kottikärryistä.

Riemulla on selityksensä. Toimitusjohtaja Markku Veijalainen, joka ei itse enää käytä alkoholia, päätti palkita ahkerat alaisensa anteliailla pikkujouluilla. Toimitukseen hankittiin viinaa ja syömistä niin paljon, että varmasti kaikille riittää. Tuloksena on railakas yö, jonka kiihtyessä yhä hurjemmaksi toimitusjohtaja huomaa tehneensä virheen, mutta siinä vaiheessa tilanteelle ei voi enää mitään.

Riemun kääntöpuoli avautuu seuraavana aamuna. Kello 6.30 Radio Ykkösen studiossa ottavat yhteen suorassa lähetyksessä poliittisen elämän kuumat nimet, keskustan puheenjohtaja, ulkoministeri Paavo Väyrynen ja Helsingin kaupunginjohtaja, ylipormestari Raimo Ilaskivi.

Ohjelma on tärkeä nuorelle radioasemalle. Väittelyn aiheena ovat pääkaupunkiseudun asiat, mutta taustalla kumisevat jo vuoden 1988 presidentinvaalit. Mauno Koivisto on istunut vasta kolme vuotta ensimmäistä kauttaan, mutta Ilaskiven ounastellaan jo tähtäävän kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi ohi puolueensa puheenjohtajan Pertti Salolaisen. Väyrynen työskentelee kulisseissa täysillä, jotta Koivisto jäisi vain yhden kauden presidentiksi.

Ohjelmatietojen mukaan haastattelijoina ovat Matts Dumell ja Tommy Tabermann. Tarkemmin kuunnellen haastattelijoita on kuitenkin vain yksi. Eikä - suoraan sanoen - hänkään aivan parhaimmillaan.

Lucia on sammuttanut kynttilät, nauttinut palan kruunustaan ja saapunut määräaikaan mennessä terhakkaasti työpaikalleen. Sen sijaan Matts Dumellia ei näy eikä kuulu. Markku Veijalainen on raivoissaan, mutta ei voi kuin syyttää itseään. Hän vannoo mielessään, ettei koskaan enää järjestä pikkujouluja firman tiloissa, joissa kukaan ei valvo, miten paljon viinaa juodaan.

Onneksi Tommylla on käytettävissään Mattsin hankkima tausta-aineisto, jonka pohjalta runoilija johdattaa ulkoministerin ja ylipormestarin sujuvasti toistensa kimppuun.

Kun paikalla ovat Väyrysen ja Ilaskiven kaltaiset keskustelijat, sota ei yhtä juontajaa kaipaa. Eikä toisestakaan ole paljon väliä.

Kosteat bileet ja maankuulu Pettersson

On 3. joulukuuta 1987. Kosmoksessa istuvat ystävykset Tommy ja toimittaja Kari Lumikero vierellään vaimonsa Cita Högnabba. Samassa pöydässä tupruttelee kuubalaista professori Olli Alho, joka on täällä - kulttuurijuopppuden pyhäkössä - tavallaan työn merkeissä. Hän valmistelee haudanvakavaa tutkimusta naurun historiasta teemalla hulluuden puolustus. Viihtyisämpää ja antoisampaa kohdetta aiheen kenttätutkimukselle tuskin löytyisi. Lisäksi hauskalla siivellä sinnittelee pari naiskirjailijaa.

Kohotellaan onnittelumaljoja Kanavan päätoimittajalle Seikko Eskolalle, jolle on sinä päivänä myönnetty Suomen Kuvalehden journalistipalkinto. Palkittu itse ei ole paikalla, mutta sitä ei kukaan huomaa.

Tommy havahtuu: "Tänään täytän 40 vuotta. Olette tervetulleita kotiini. Olen varannut hieman kuohuviiniä…"

Selvä. Taksilla kaikki Lapinlahdenkatu 15:een. "Hieman kuohuviiniä" osoittautuu kahdeksaksi pulloksi, joten jokaiselle riittää juomaa yli pullollinen.

Tommy huomauttaa, ettei voi valitettavasti valvoa muiden seurassa kovin pitkään, koska aamulla hänellä on kolmen tunnin suora lähetys Radio Ykkösessä: "Suonette anteeksi, jos jossain vaiheessa vetäydyn kirjoittamaan spiikkejä…"

Kun pullot on tyhjennetty, seurue hajaantuu. Lumeikero ja Högnabba jäävät runoilijan luokse loppuyöksi. Aamuseitsemältä Lumikero herää olohuoneesta kuuluvaan puhelimen pirinään. Viimein hän kömpii Tommyn luo, ravistaa hereille ja ojentaa lankapuhelimen luurin.

"Haloo haloo!", Tommy huhuilee. "Ei täällä ole ketään!"

Lumikero kääntää luurin oikein päin ja vastaa itse:

"Var fan e Tommy, ja va fan gör du där?" Radio Ykkösen uutispäällikön Matts Dumellin ääni on karhea.

Lumikero ojentaa luurin jälleen runoilijalle.

"Juu", Tommy sanoo. "Jag kommer…" Sulkee puhelimen ja kääntää kylkeä.

"Jumalauta, Tommy", Lumikero karjuu. "Lähetys alkoi puoli tuntia sitten. Vielä ehdit pelastamaan kaksi tuntia siitä lähetyksestä."

"Ei ei", Tommy mutisee. "Mä soitin sinne just. Ne sanoivat, ettei mua tarvita siellä…", ja vaipuu takaisin unen helmaan.

Tommy vierailee usein Kari Lumikeron luona Tukholmassa senkin jälkeen, kun aloittaa 1985 työt Radio Ykkösessä Helsingissä. Siinä vaiheessa Kari jo työskentelee MTV3:n Ruotsin kirjeenvaihtajana. Tommya odottaa aina vieraanvarainen yösija Karin luona, ja autokyytikin järjestyy. Tietenkin Kari saa tarvitessaan majoituksen Tommyn luona kotimaassa käydessään.

Syksyllä 1989 runoilijan vierailusta muodostuu tavallista dramaattisempi.

Tommy saapuu Vikingin päivälautalla. Lumikero on tullut autollaan vastaan kesken sensaatiomaisen uutispäivän. Svean hovioikeus on yllättäen vapauttanut Christer Petterssonin, joka on ollut syytettynä Olof Palmen kolmen vuoden takaisesta murhasta.

He kiitävät kiharat hulmuten Petterssonin asunnolle esikaupunkialueelle. Siellä jo kuningaskunnan media päivystää nähdäkseen edes vilahduksen päivän päähenkilöstä, jonka tiedetään sulkeutuneen runsaalla viinalastilla varustautuneena kotiinsa.

Ruotsalaisten odotellessa korrektisti kadulla hiippailee suomalainen parivaljakko pihan puolelle ja kipuaa lähimmälle luhtiparvekkeelle. Sälekaihtimien valistä he näkevät Petterssonin istuvan keittiön pöydän ääressä nautiskellen viinaksia toisen miehen seurassa. Kari Lumikero naputtaa ruutuun. Pettersson raottaa ikkunaa. Kari työntää mikrofonin nenän alle ja nauhoittaa päivän ainoan Pettersson-haastattelun, josta tulee pääuutinen sekä MTV:n että Ruotsin radion ja television uutislähetyksiin.

Tommy, jolla ei ole nauhuria mukana, seuraa kateellisena ystävänsä journalistista kaappausta. Seuraavana päivänä Pettersson pitää aitoruotsalaisen tiedotustilaisuuden, jossa hän vakuuttelee tiedotusvälineille syyttömyyttään ja ilkkuu poliiseille. Sillä kerralla Tommylla on nauhuri. Tilaisuuden jälkeen, kun Pettersson kävelee kadulla asianajajansa kanssa kohti autoa, Tommy liimautuu hänen kylkeensä ja telee - asianajajan estelyistä välittämättä - luunkovan haastattelun.

Kari Lumikero näkee täysverisen reportterin työssään.

Pian Radio Ykkösen kuuntelijat kuulevat, miltä tuntuu olla mies, jota parempaa pääministerin murhaajaa Ruotsin poliisi ei löydä.

Otteita Juha Nummisen kirjasta Henkilökuvassa Tommy Tabermann (Otava, 2010), muun muassa sivuilta 102-106

Twitter