Artikkelin hakemisto

Osa 1: Urheilua, kulttuuria ja uutisia

Radio Ykkönen -logoRadio Ykkösen ohjelmantekijät kertovat tässä artikkelisarjassa muistojaan paikallisradioaseman eri vaiheista. Artikkelisarjan lopussa on linkkejä muun muassa Wikipediaan ja YouTubeen, joissa on lisätietoa Radio Ykkösestä. Artikkelisarjan tiedot perustuvat kirjoittajan tekemiin puhelin- ja sähköpostihaastatteluihin. Lisäksi mukana on poimintoja eri lähdeteoksista. Myös Radio Ykkösen kanssa yhteistyötä tehneiden paikallisradioiden tekijät kertovat muistelujaan.

Anssi Kukkonen:

Markus Similä soitti ja kysyi, josko Kukkosta kiinnostaisi tulla selostamaan jääkiekkoa ja tämä vastasi: "No, totta helvetissä!" Ura Ettanissa alkoi Jokereiden ja HIFK:n kotiotteluilla Helsingin Jäähallissa. Myös vierasotteluja selostettiin. Viikonloppuihin Kukkonen teki studiossa yhteenvetoja sunnuntaisin, tiistaisin ja torstaisin tehdyistä selostuksista, joihin liittyen Stadin Säkki haastatteli häntä myös omassa ohjelmassaan. Myös Maria Valkama teki jääkiekkokoosteita.

Aluksi urheilulähetyksiä teki pieni 10-15 hengen nyrkkipaja, ja Kukkonen sanoikin ensimmäisen vuoden joulujuhlassa, että nyt puitteet ovat vielä näin pienet, mutta yleensä käy niin, että myöhemmin on tönimistä, kun on niin paljon porukkaa. Kukkonen teki radiotöitä freelancerina. Aluksi hänellä oli mukana Helsingin ulkopuolisissa selostuksissa tekniikasta huolehtinut insinööri, mutta myöhemmin selostajan mukana oli vain matkalaukun kokoinen selostuspakki. Tampere ja Turku olivat Helsingin ulkopuolella näitä paikkoja, joista käsin selostuksia hoidettiin.

Kukkonen selosti myös jalkapallossa HJK:n kotiotteluja. Ari Wiskari teki hienosti, kun hommasi Osuuspankin sponsoriksi, ja näin ollen OP:n mainos tuli selostusten lomassa. Wiskari itse haastatteli maalintekijöitä ja muuten pelin kulkuun vaikuttaneita henkilöitä. Yleisurheilukilpailuja ja Helsinki City Marathon olivat niin ikään Radio Ykkösen ohjelmistossa. Maratonia Kukkonen selosti kilpailijajoukon edellä ulkolähetysauton katolla istuen.

Kukkonen otti kerran päätoimittaja Markku Veijalaisen mukaan selostuskeikalle todistaakseen kuuntelijoilta tulleen väitteen vääräksi. Yleisö nimittäin väitti, että selostaessaan HIFK:n matsia Kukkonen oli HIFK:n puolella, ja kun hän oli Jokerien matseissa niin sama juttu heidän kanssaan. Tosiasiassa Kukkonen oli puolueeton.

Tulevaan seuraajansa J-P Jalon kanssakin Kukkonen teki yhteislähetyksiä Turussa ollessaan, kun Jalo teki samaan aikaan TPS-selostuksia Auran Aalloille.

Kukkosella on kaikkiaan erittäin positiivisia muistoja ajoistaan Radio Ykkösen palveluksessa. Urheiluselostuksissa ja niiden määrissä Ettan oli edelläkävijä, YLE tuli jälkijunassa.

Kari Tyni (Radio Jyväskylä):

Radio Ykkönen ja Radio Jyväslylä tekivät yhteistyötä jääkiekkoselostuksissa. Kari Tyni muistelee:

"Selostukset tehtiin tuolloin kahden radioaseman yhteislähetyksinä eli Radio Jyväskylän ja Radio Ykkösen yhteistyönä. Selostin tällä tavalla muun muassa Izvestija-turnauksen molemmille asemille (toimin tuolloin Radio Jyväskylän päätoimittajana). Silloin oli muistaakseni Ylellä joku lakko, minkä vuoksi Ylen kanavilta ei tullut Moskovan-turnauksesta mitään, joten tämähän oli lähes vallankumouksellista toimintaa."

"Sitten teimme myös HIFK-JYP ja JYP-HIFK -pelejä yhteisselostuksena Anssi Kukkosen kanssa. Ideana oli, että kahden joukkueen selostajat tekevät yhteistyötä ja molempien radioiden kuuntelijat saavat koko paketin. Ajatus oli alun perin muistaakseni Veijalaisen ”Mapen”."

"Täytyy muistaa, että liikenneministeriö valvoi tuolloin tarkkaan, ettei tapahdu ketjuuntumista, ja siksi maksimissaan vain kaksi asemaa sai tehdä yhteislähetystä, ja tätä lupaehtojen sallimaa oikeutta Radio Ykkönen ja Radio Jyväskylä käyttivät hyödykseen tässä kiekkoyhteistyössä."

Tuija Wuori-Tabermann:

”Olen tosiaan työskennellyt Radio Ykkösessä vuosina 1985-1995 ja tehnyt lukuisia ohjelmia laidasta laitaan, sillä kymmeneen vuoteen mahtuu. Olin yksi ensimmäisistä työntekijöistä. Siirryin sinne MTV:stä, josta työkaverini Markku Veijalainen siirtyi Ykkösen toimitusjohtajaksi. Varsinainen toimenkuvani oli luoda kanavalle musiikkiprofiili, ja sen teinkin.”

”Alkavassa yrityksessä tehtiin ohjelmia innokkaasti ja sydämellä laidasta laitaan, en edes muista kaikkien toimittamieni ohjelmien nimiäkään. Pääasiassa ne olivat kuitenkin musiikilla kyllästettyjä otsikko-ohjelmia, kuten esimerkiksi Vuorenhuiput, jota toimitin monta vuotta. Tein myös erilaisia kulttuuriohjelmia sekä olin juontajana aamuohjelmissa ja jopa yöradiossa.”

”Tuotin myös livetaltiointeja blues-musiikkiin keskittyen erilaisista Helsingin kapakoista ja kesäisin pidettävästä Koffin puistokonsertista.”

”Kaikki toimittamani ohjelmat ovat joko Radiomuseossa tai sitten eivät. Osa ohjelmista oli suoria, joten niitä ei tietenkään ole missään. Itselläni ei ole kuin joitain c-kasetteja esimerkiksi ohjelmasarjasta, jossa keskityin suomalaisen iskelmämusiikin vaikuttajiin, kuten Toivo Kärkeen.”

Markus Similä:

”Olin alusta asti toimituspäällikkö ja päätoimittajan varamies. Kokosin uutistoimituksen, vein suhteillani aseman presidentinlinnaan, valtioneuvostoon ja järjestin oman selostuspaikan eduskunnan suuren salin parvekkeelle. Haastateltavinani olivat muiden muassa tasavallan presidentti, puolustusvoimien komentaja, eduskunnan puhemies ja vaikkapa kenraali Adolf Ehrnrooth useammankin kerran.”

”Radioimme presidentti Mauno Koiviston ensimmäisen lehdistötilaisuuden suorana. Kun Harri Holkerin hallitusta kummien kuvioiden jälkeen muodostettiin, lehtikuvaajat kuuntelivat Ykkösestä, mihin pitää mennä. Valtiovierailut hoidettiin aina suorina selostuksina. Ulkomaisia tapahtumia kommentoi Knud Möller. Urheilua selosti Anssi Kukkonen.”

”Viimeiset vuodet tein aamupäivään Päivän puheita, kontaktiohjelmaa, jota esimerkiksi Helsingin taksit aina kuuntelivat. Mainoksia kertyi niin paljon, että katkot venyivät liian pitkiksi. Parhaina aikoinaan Radio Ykkönen oli kuuntelualueellaan suositumpi kuin Radio Suomi."


Osa 2: Perustetaanpa radioasema

Markus Similän muisteluja kirjassa:

Radio Ykkönen -logo”Heinäkuussa 1985 istuimme Radio Ykkösen toimitusjohtajaksi ja päätoimittajaksi valitun Markku Veijalaisen kanssa lounaalla Pasilan Ravintola Esterissä. Aterian jälkeen otimme kumpikin ruudullisen lehtiön eteemme:

– No niin. Meillä on 24 tuntia vuorokaudessa käytettävissämme. Mitäs ruvetaan lähettämään?”

”Asetelmassa oli jotakin hullunkurista: Mape (Veijalainen), jonka tunsin vain työkaverina MTV:n viihteestä, ja minä, jo kaiken muun kokenut radiokonkari. Toimitusjohtaja ja toimittaja. Eihän radiotoimintaa näin aloiteta.”

”En ollenkaan tiedä, miten radioasema perustetaan. Vielä vähemmän tiedän siitä, miten yritystä pyöritetään.Turha kysellä. Minun ei tarvitsekaan tietää. Lähdin mukaan kun pyydettiin ja tarjottiin kunnon palkka. Matti Anderzén, Sanoma Oy:n varatoimitusjohtaja, oli kaiken takapiru, kummisetä. Ainoa omistajista, jonka takana oli rahaa. Hän valitsi Veijalaisen vetämään yritystä, hän palkkasi minut tekemään ohjelmia. Matti on vanha kaveri Yleisradion ajoilta.”

Tyhjät huoneet ja Pasilan kajo

”Oli jännittävää ja kummallista mennä työhön, jota ei vielä edes ollut. Tyhjiin huoneisiin odotettiin vasta pöytiä ja tuoleja, kirjoituskoneita ja puhelimia. Studio oli rakenteilla. Pasilan radan toisella puolella seisoivat Yleisradion mahtavat rakennukset torneineen ja MTV, josta olin lähtenyt. Miten tämmöinen nakkikioski voi kilpailussa pärjätä?"

"Mutta juuri tästähän me Yleisradiossa vain haaveilimme. Että saa tehdä ohjelmaa täyttämättä lappusia, odottamatta päälliköitten siunausta, istumatta sen seitsemissä työryhmissä ja ohjelmistokokouksissa. Otat nauhurin kainaloosi tai menet studioon. Noin vain.”

”Kaupallisen radion toimintaperiaate on yksinkertainen: kuuntelijoita pitää saada ja ne on pidettävä. Muuten ei ole mitä myydä. Toimittajiakin markkinoitiin. Olimme radiopersoonallisuuksia, air personalities. Knud Mölleristä Anssi Kukkoseen, Pirjo Kauppisesta Joke Linnamaahan.”

Sotilaat pienen mustan laatikon edessä

”Oikean radion pitää tietysti mennä sinne missä tapahtuu. Ei meillä ollut aluksi edes ulkolähetysautoa, mutta mentiin vain. Tekniset ratkaisut olivat mitä merkillisimpiä. Kun presidentti saapui joltakin valtiovierailulta, kunniakomppania oli lentokentällä vastassa. Soittokunta katseli kummissaan meidän touhujamme. Johdon päässä oli pieni musta laatikko ja siinä puhelin. Selostin luuriin kyyristyneenä sotilaitten taakse, ettei kukaan olisi nähnyt.”

”Kultaisia muistoja on papukaijan metsästys. Viikkokaupalla puhuimme mellunkyläläisen Ebban karanneesta lemmikistä, Suomen parhaiten puhuvasta papukaijasta. Kuuntelijat tekivät havaintoja, karkulainen oli nähty jopa harakkaparven johtajana. Eläintieteilijät arvioivat linnun mahdollisuuksia selviytyä syyskylminä öinä.”

”Ohjelma oli ennen muuta nuoren Pirjo Kauppisen show. Kun papukaija oli lopullisesti kadonnut, Pirjo lähti vielä kerran haastattelemaan Ebbaa. Vanhan ihmisen murhe tarttui empaattiseen tyttöön. Kuka meistä vanhoista kyynikoista olisi voinut tehdä tosissaan kysymyksen:

– Niin Ebba, sinun elämääsi on siis astunut toinen lintu?”

Entinen mennyt on

”Ohjelmiston rakenne oli pitkään hyvin joustava, kauniisti sanoakseni. Mitä keksittiin, se tehtiin ja ajettiin taivaalle. Se oli hiton hauskaa, niin kauan kuin sitä kesti.”

”Uutiset ja ajankohtaisohjelmat ovat radioaseman tärkeä kulmakivi. Eipä vähät mitään, minusta tehtiin uutistoimituksen ensimmäinen päällikkö. En ymmärrä uutisten tekemisestä vieläkään mitään, sen tiesi kyllä toimituksenikin ja hoiti hommansa. Eri asia oli tunkeutua pienenä uutena asemana Ylen ja MTV:n rinnalle tärkeisiin paikkoihin, valtioneuvostoon, eduskuntaan, presidentin linnaan. Siitä tuli minulle suorastaan pakkomielle. Kaikki konstit käytettiin ja se onnistui. Anoin sitten ylennystä takaisin toimittajaksi. Matts Dumell peri paikkani, mutta hän onkin alan ammattimies.”

”Kahdeksassa vuodessa melkein kaikki on muuttunut. Ohjelmatkin lähetetään ihan ajallaan, muutokseen vaaditaan iso tapaus, ei vain päähän pälkähtänyttä ideaa. Ennen ajeltiin maastoautolla pellossa vain isompia kiviä väistellen, nyt pysytellään tiukemmin tiellä. Radio Ykkönen on jo niin iso yritys, että paluuta entiseen ei enää ole.”

”Kasvu kertoo onnistumisesta, mutta on siinä jotain haikean surullistakin. Unto Seppänen on sanonut, ettei mikään ole niin ikävä kuin valmiiksi vuoltu puulusikka. Kalikka, jota me lähdimme vuoleskelemaan, alkaa erehdyttävästi muistuttaa radiota.”

Perustetaanpa radioasema - kirjasta Takki auki (WSOY, 1993)


Osa 3: Menestystarinan armoton loppu

Similän muisteluja lehdessä:

Radio Ykkönen -logo”Yleisradion kansallisen tehtävän puolesta älähdettiin, kun toimitusjohtajan nimitysfarssi nosti keskustelun pintaan. Murehdittiin sitäkin, ettei yksikään kaupallisista radioasemista tarjoa vaihtoehtoa. Ei tarjoakaan - enää. Oy Radio Ykkönen - Radio Ettan Ab (1985–95) pyrki ja pitkälti pääsikin siihen.”

”Radio Ykkönen palveli kuuntelijoitaan presidentinlinnassa, valtioneuvostossa ja eduskunnassa usein paremminkin kuin Yleisradio. Valtakunnallisesti merkittäviä selostuksia välittivät myös muut paikallisradiot ympäri Suomen - esimerkiksi itsenäisyyspäivän vastaanotot Linnassa.”

”Uutispalvelu ja ajankohtaisten tapahtumien - myös urheilun - välittäminen suorina lähetyksinä sai kiitosta. Laadun ja uskottavuuden takasivat tutut taitajat urheiluselostaja Anssi Kukkosesta ulkomaankommentaattori Knud Mölleriin. Aseman suosikkeihin kuului Tommy Tabermann, jopa Eino S. Repo kuului pitkään uutteriin avustajiin.”

Manusta Tarjaan - julkkismankeli

”Haastateltavina olivat lähes kaikki tasavallan tärkeimmät vaikuttajat: eturivissä Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari - Tarja Halonenkin oli kerran vaalivalvojaisten kommentaattorina. Harri Holkerin hallituksen muodostamista edeltäneissä, nopeasti edenneissä kuvioissa lehtikuvaajat kertoivat pysyneensä tapahtumien perässä Ykköstä kuuntelemalla. Evankelista Billy Grahamin tilaisuus Olympiastadionilla välitettiin suorana lähetyksenä, samoin paavi Johannes Paavali II:n messu Helsingin jäähallista. Jasser Arafatin tiedotustilaisuus, jonka ajankohta oli turvallisuussyistä epämääräinen, lähetettiin suorana Kalastajatorpalta. Nopeutta radion valttina käytettiin aina hyväksi, ja joustavuus - mihin ohjelmanmuutoksia kavahtava Yleisradio vain harvoin yltää - piti kuuntelijat ajan hermoilla.”

”Erinomaiset freelance-kirjeenvaihtajat eri puolilla maailmaa kertoivat tapahtumista maailman polttopisteissä. Noina vuosina tapahtui paljon Berliinin muurin sortumisesta Neuvostoliiton hajoamiseen. Kotimaisista mullistuksista voisi mainita vaikkapa pankkikriisin, jota valottaneet tärkeät tiedotustilaisuudet radioitiin.”

”Viihteen puolella Joke Linnamaa johti tiskijukkien joukkuetta. Kevyen musiikin tarjonta oli monipuolista: esimerkiksi Tina Turnerin konsertti lähetettiin suorana. Yleisradion hyllyttämä Paavo Einiö soitteli vanhempia äänilevyjä haikeasti svengaten. Klassisen puolella Ykkönen radioi muiden muassa José Carrerasin ja Montserrat Caballén konsertit sekä joitakin Porvoon suvisoittoja.”

”Kuuntelijat palkitsivat palvelun kuuntelemalla, sehän on kaupallisen radioaseman elinehto. Vuonna 1992 Yleisradioon verrattuna pieni ja kevytrakenteinen Radio Ykkönen päihitti kuuntelualueellaan Radio Suomenkin. Se oli huikea näyttö.”

Ykkönen irtisanoo

”Suosion kukkuloilta alkoi alamäki, mikä vei yhtiön merkillisten vaiheitten kautta vararikkoon ja vaiensi aseman vuoden 1995 lopulla. Toimitusjohtaja ja päätoimittaja Markku Veijalainen, jonka kanssa olin ollut yritystä perustamassa, jätti uppoavan laivan ja lähti jo keväällä Apu-lehden päätoimittajaksi.”

”Hälytyskellot kilisivät. Radio Ykkösen toimitusjohtajan tehtäviä rupesi hoitamaan hallituksen puheenjohtaja Risto Uosukainen ja vt. päätoimittajaksi nimitettiin Pirjo Kauppinen. Väkeä vähennettiin yleistä ihmettelyä herättäneellä tavalla. Linjan muutos ja varsinkin minun saamani potkut olivat uutisköyhän kesän Ruokolahden leijonanpentu.”

”Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan: ”Vain helsinkiläinen Radio Ykkönen on yrittänyt pitää yllä monipuolista tarjontaa, mutta nyt sekin irtisanoo väkeä, lopettaa erikoistoimituksensa ja supistaa ohjelmistopalvelujaan taloudellisista syistä. Elokuussa on luvassa uuden päätoimittajan mukaan ’entistä energisempi ja linjakkaampi’ kanava. Linjakkuus tarkoittaa tässä yhteydessä kapeampaa ohjelmistolinjaa. Sinäkin Brutukseni…” Varsinkin Ilta-Sanomissa kiihtyneitä äänenpainoja saanut ja pitkään jatkunut kirjoittelu henkilöityi Pirjo Kauppiseen ja minuun. Annoin haastatteluja aikakauslehdille, televisiolle ja radioille.”

”Radio Ykkönen alkoi tuottaa samaa ohjelmavirtaa kuin muutkin kaupalliset asemat. Uuden tunnuksen suunnitteli Alvar Gullichsen. Se osui, koska bonk on hauska kone, joka ei toimi.”

”Saneeraajan maineessa ollut Raymond Moberg pestattiin toimitusjohtajaksi. Myyntijohtajana jatkoi Veijalaisen palkkaama Timo ”Jive” Väänänen. Hänen aikanaan talosta lähti kuulemani mukaan 18 myyntimiestä. Väänänen itse poistui vähän ennen lopullista loppua Matti Kyllösen johtamaan Crea Videoon.”

Mediatutkijalle työmaata

”Syksyllä 1995 Helsingin Sanomat (Sanoma Oy:n rahoilla asema oli aikanaan perustettu) kertoi, että ”Radio Ykkösen pääomistajat suunnittelevat omistusjärjestelyjä. Ainakin Aamulehti-yhtymä ja Helsinki Media ovat kiinnostuneita ottamaan vetovastuun”. Marraskuussa Aamulehden toimitusjohtaja Matti Packalén vahvisti MTV 3:n talousuutisissa, että neuvottelut olivat jo pitkällä, ja että Ykkösen ohjelmisto suunnataan 30-50 -vuotiaille ja puheohjelmiin panostetaan.”

”Siis täyskäännös! Viikkoa myöhemmin Helsingin Sanomatkin vakuutti, että Aamulehti on nousemassa pääomistajaksi ja Helsinki Media luopumassa osuudestaan. Kului vain kolme päivää, joiden aikana tilanne muuttui kokonaan. Helsingin Sanomat kertoi pikku-uutisessa, että ”kaikki aseman osakkeet ovat kaupan”. Aamulehti ei halunnut kommentoida uutta käännettä. Mitä oli tapahtunut? Hufvudstadsbladet, yksi omistajista, tiesi, että Ykkösessä vallitsee ”totaalinen kaaos”. Kympin uutiset paljasti, että Ykkösen liikevaihto oli pudonnut edellisen vuoden 24 miljoonasta 10 miljoonaan markkaan.”

”Toisin hoidettuna Radio Ykkönen olisi voinut muuttaa koko sähköisen median kenttää pysyvästi. Konkurssi oli komean tarinan armoton ja arvoton loppu. Jälkiviisaasti sopinee arvailla, että aivan normaalilla liikkeenjohdolla syöksykierre olisi voitu estää. Mitä peliä pinnan alla olikaan pelattu ja kuinka pitkään? Asianosaiset päättäjät ja vastuun kantajat ovat visusti vaienneet. Tässä olisi mediatutkijalle työmaata. Turhempiakin kiviä lähimenneisyydestä on käännetty.”

Radio Ykkönen - menestystarina, joka sai arvottoman lopun - Kanava-lehti  (2/2005)


Osa 4: ”Me mennään Kouvolaan, pärjäile!”

Radio Ykkönen -logoRadio Ykkösen äänitarkkailija Ilkka Mäkelä muistelee studion rakentamiseen liittyviä koukeroita:

"Markku Veijalainen oli jostain saanut puhelinnumeroni ja soitti hädissään päivää ennen kuin lähetysten piti alkaa. Ongelma oli, että studiolaitteiden toimittaja Studiotec oli haalinut itselleen lähes kaikkien paikallisradioiden laitetoimitukset ja asennuspalvelut. Ja sieltä oli kylmästi soitettu Veijalaiselle päivää ennen, että "Sori nyt vaan, mutta me ei tuoda sinne yhtään mitään ainakaan kahteen viikkoon, me mennään Kouvolaan, pärjäile". Sanoin Veijalaiselle, että ”OK, tulen aamulla ja katsotaan".”

”Siellä oli tyhjät huoneet, siis ei niin yhtään mitään muuta kuin betonilattian läpi vedetyt kaksi HPY:n piuhaa (joiden päät oli kuorittu avoimiksi) - toinen sisääntuleva puhelinlinja ja toinen ulospäin lähetinvahvistimelle, joka oli Hanasaaressa. Sanoin, että hyppään Nissaniin ja käyn hakemassa vähän tavaraa.”

”MS Audiotronilla oli puolivalmiina heidän radiolähetyspöytä-prototyyppinsä, jossa oli kanavia yhdelle levysoittimelle, yhdelle linjasisäänmenolle ja yhdelle tai kahdelle mikrofonille. Ja kaikille asianmukaiset säädöt, tasomittarit ja master-ulostulon säätimet. Muut kanavat puuttuivat kokonaan. Siellä sanottiin, että voit lainata tuon, nuo moduulit toimivat kyllä kaikki.”

”Ja lainasin myös kunnollisen mikrofonin, mikkikaapelia, josta tein johdot ja toin kotoa muuta tarpeellista, kuten pöydän, tuolin ja oman vinyylisoittimen sekä kasettidekin. Toin MS Audiotronilta myös ylimääräisen 8-kanavaisen mikserin ja mikkejä, joita oli tarkoitus käyttää aina siellä, missä lähetystä tehtiin, siis Forum 7:ssa ja myöhemmin Hotelli Presidentissä, Kaivohuoneella, Ravintola Fenniassa, Olympiastadionilla ja niin edelleen. Toin myös nipun äänilevyjä ja radion, jolla pystyi kuuntelemaan, tuleeko lähetys eetteriin ja kuuluuko radiosta.”

”Kytkin studion kuntoon ja kokeilin. Tuntui toimivan. Sitten Forum 7:ään, siellä sama urakka, saatiin toimimaan ja lähetys alkamaan niin kuin oli mainostettu. Studiotecille kaikki mahdolliset pyyhkeet tästä, huonosti hoidettu! Studiotecin ukot tulivat tosiaan vasta yli kahden viikon kuluttua asentamaan sitä, mikä oli tilattu jo kuukausia aikaisemmin."

Kellaristudion ankea alkutaival

Kuva studiosta on siitä tilapäisestä virityksestä, jonka tein heti alkuun, koska Studiotec ei toimittanut sinne kellarissa olleeseen lähetysstudioon mitään. Olin käynyt ostamassa pöytälamppuja ja tuolit Iskusta (luulisin). Mitään muuta ei ollut paitsi luottoa... eikä pakettiautoakaan. Sain kuljettaa omalla autolla - tai sitten tavarantoimittajat toivat niitä omilla autoillaan perille.”

"Tässä on kuva Kaivohuoneelta. Hjallis Harkimo ja Clare Francis kisaavat radio-ohjatuilla purjeveneillä Kaivohuoneen altaassa, jonka kansi voitiin siirtää syrjään. Kuvassa mukana myös lähetyksen juontanut Stadin Säkki.”

”Ensimmäinen Radio Ykkösen toimitus sijaitsi Itä-Pasilassa. Taidettiin ajaa autolla sisään kellariin Opastinsillan puolelta. Talonmies tai vastaava ”mussutti” koko ajan siitä, ettei sinne saa jättää henkilöautoja parkkiin. Mutta milläs muulla olisit tavaraa kuskannut, kun ei ollut pakua?”

”Toimitus oli siis noin maanpinnan tasossa tai yläpuolella. Lähetysstudiolle oli varattu tilat alhaalta kellarista, jonka ikkunasta tuli jonkin verran valoa sisään ja myös liikenteen jyrinää, mikä ei ole koskaan hyväksi lähetykselle, mutta minkäs teit.”

Presidentin sviitissä vippejä

Radio Ykkösen virallinen ”opening party” Hotelli Presidentissä pidettiin elo-syyskuun vaihteessa 1985. Tarkka päivämäärä ei ole tiedossa, mutta paikalla oli paljon kutsuvieraita. Mäkelä jatkaa muistelua:

"Hankin parisataa metriä mikkikaapelia ja vedin kiinteät linjat kolmeen kerrokseen. Aulassa oli miksauspöytä, josta signaali meni puhelinlinjoja pitkin Pasilan studioon. Silloin oli pakko käyttää HPY:n kiinteitä puhelinlinjoja signaalin siirtämiseen lähetyspaikasta studioon ja sieltä lähettimeen.”

”Aulakerroksessa seurapiiritoimittajat haastattelivat vieraita, julkkiksia, keitä tahansa, jotka ohi kulkivat. Yökerhossa kellarissa oli esiintyjiä. Olin seurapiiritoimittaja Maria Valkaman kanssa ylimmässä kerroksessa, presidenttisviitissä, jossa käväisivät "huippujulkkikset".”

Hanasaaresta viidelläkymmenellä watilla

”Radio Ykkösen lähetysvahvistin ja antenni olivat Hanasaaren voimalassa, lähetin jossain huoneessa sisällä ja antenni savupiipun kyljessä. YLE sekä Posti ja Tele olivat hermostuneita, kun uusi juttu, paikallisradiot tulivat "kilpailemaan". Asia oli niin uusi ja ennenkuulumaton. Suurin aluksi sallittu lähetysteho oli vain 50 W ja sillä teholla radiosignaali kuului käytännössä vain 15-20 kilometrin säteellä, ja ensiksi lähetettiin monoääntä (stereo tuli paljon myöhemmin -  jos 50 W lähetystehon olisi jakanut stereoksi, niin kuuluvuusalue olisi pienentynyt entisestään) ja useissa kohdin kaupunkia oli katvealueita, joissa lähetys ei kuulunut lainkaan tai kuului kohinan kanssa."

"Ensimmäisenä lähetyspäivänä, siis 15. elokuuta, asensin ensin tilapäisen studiolaitteiston Pasilaan ja sitten lähdin Forumiin, Mannerheimintielle”.

”Illan lähetys tapahtui elokuvateatteri Forumin aulasta. Olin siellä miksauspöydän ääressä. Pöytään tuli sisään kaksi mikrofonia kiinteillä parinkymmenen metrin johdoilla ja signaali lähti eteenpäin studioon HPY:n puhelinlinjaa pitkin. Mikserin ulostulo siis kytkettiin suoraan HPY:n asentajien talon keskuksesta vetämään puhelinjohtoon, jossa oli kaksi lankaa kuten kiinteissä puhelinjohdoissa aina oli, koodivärit sininen ja valkea.”

”Silloin oli Pekka Lehdon ja Pirjo Honkasalon ohjaaman Da Capo -elokuvan ensi-ilta. Elokuva kertoi viulisti Heimo Haiton elämäntarinan, pääosissa muun muassa Tarmo Manni ja Rea Mauranen. Elokuvan tähdet saapuivat teatterin eteen valkealla avo-Cadillacilla ja heitä haastateltiin samoin kuin kaikkia ensi-iltaan saapuneita julkkiksia (ainakin Esa Saarinen mukana), jotka kulkivat aulassa sisään teatteriin. Haastattelijoina olivat muun muassa Kaustinen, Similä ja Valkama."

Hjallis lähti merille

"Samoihin aikoihin Ravintola Kaivohuoneella: paikalla minä ja mikseripöytä, muutama mikrofoni ja signaali eteenpäin HPY:n puhelinlinjaa pitkin.”

”Hjallis Harkimo piti läksiäispartyn, jossa oli paljon julkkiksia, joita haastateltiin. Kyseessä oli Hjalliksen lähtö maailmanympäripurjehdukselle, siis yksin veneellä maailman ympäri. Paikalla oli muiden muassa Hjalliksen ystävä Englannista, naispuolinen yksinpurjehtija ja kirjailija Clare Francis.”

”Ilta loppui siihen, että joku tyyppi, jota ei saatu koskaan selville, soitti Kaivohuoneelle uhkauspuhelun ja sanoi, että siellä on pommi. Talo tyhjennettiin ja poliisi saapui paikalle, pommia ei löytynyt. Osa porukasta ei millään uskonut, että talo pitää tyhjentää.”

”Francis sanoi, että Englannissa talo olisi ollut tyhjä 10 sekunnissa, siellä otetaan tällaiset vakavasti (IRA tunnetusti harrasti pommeja).”

”Ikävä kyllä Ykkösen suora lähetys oli jo siinä vaiheessa päättynyt ja olin kytkenyt piuhat irti, joten siitä hässäkästä ei saatu matskua suoraan lähetykseen.


Osa 5: Haikeasti svengaten 353 kertaa

Radio Ykkönen -logoYleisradiosta Radio Ykköseen siirtynyt musiikkitoimittaja Paavo Einiö muistelee:

”Kun Kaleidoskooppi päättyi, tein aina silloin tällöin joitakin pakinoita Ylelle, muun muassa 34-osaisen Kultaiset äänilevyt -sarjan, kunnes sitten rakensin rungon ohjelmalle Haikeasti svengaten. Se lähetettiin nimellä Illan svengit Ylessä kerran kuukaudessa yömyöhään."

"Kun sitä oli jatkunut jonkin aikaa, niin jossain ohjelmassa soitin Frank Sinatraa tietämättä ollenkaan, että Ylellä oli jonkinlainen epävirallinen mustalista sellaisista artisteista, joita ei saisi soittaa, koska he olivat käyneet Etelä-Afrikassa. Sain heti muistutuksen Leena Pakkaselta.”

”En soittanut enää Sinatraa, mutta suhtauduin asiaan ehkä vähän humoristisesti, ja sitten tapahtui parin kuukauden kuluttua se, mitä aavistelinkin. Pakkanen nipisti ikävästi ja potkaisi pihalle.”

”Tämä erottaminen osoittautui myöhemmin oikein onnenpotkuksi, sillä kun Helsinkiin perustettiin elokuussa 1985 tähän asti paras paikallisradio Radio Ykkönen - Radio Ettan, niin sen päälliköksi tuli Markku Veijalainen. Hän antoi minun aloittaa viikoittaisen ohjelman Haikeasti svengaten, joka lähetettiin lauantaiaamuisin kello 10.00. Loistava kuunteluaika mielestäni.”

”Silloin päätin, että nyt soitan juuri sellaista musiikkia omasta levykokoelmastani, josta tykkään, enkä välitä siitä, mitä kuuntelijat sanovat. Niinpä minulle olikin täysi yllätys, että niin monella ihmisellä oli niin samanlainen musiikkimaku kuin itselläni, oli nuorempia, keski-ikäisiä ja vanhempia. Lyhyessä ajassa ohjelmasta tuli yksi aseman suosituimmista."

"Töölön torilla ja kaduilla ihmiset pysäyttivät minut ja sanoivat, että vihdoinkin tulee hyvää musaa ja ennen kaikkia kivoja taustatietoja artisteista ja orkestereista.”

”Minulla oli hyvät tunnussävelet, ohjelma alkoi aina ikivihreällä Sentimental Journeylla ja loppui tunnustukseen I`ll Be Seeing You. Minulla oli kummastakin kymmeniä eri muunnelmia.”

”Radio Ykkösen avustajakaartihan oli mahtava: siellä olivat Markus Similä, Matts Dumell, Pirjo Kauppinen, Tommy Tabermann, Tuija Wuori-Tabermann, Knud Möller, Eino S. Repo, Joke Linnamaa ja Anssi Kukkonen, joista kaikista Veijalainen piti hyvää huolta."

"Radio Ykkösen panosta ei mikään paikallisradio tule Suomen historiassa ylittämään.”

”Tein Haikeasti svengaten -ohjelmia vuosina 1987-1995 kaikkiaan 248 kappaletta ja kun sitten Ykkönen teki konkurssin, niin oli pakko lopettaa.”

Paavo Einiö: Jammaten (Lamplite Ltd, 2006)


Osa 6: Radiosta televisioon ja takaisin

Radio Ykkönen -logoToimittaja Pirjo Kauppinen muistelee:

"Helsingin Sanomien koko sivun ilmoituksessa oli suuren, vanhanaikaisen mikrofonin kuva ja tuore teksti. Vastaperustettu paikallisradio Radio Ykkönen - Radio Ettan haki palvelukseensa innokkaita osaajia, ihmisiä, jotka olivat noin rivien välistä lukien valmiita Ylen toimintaa sähäkämpään meininkiin."

"Tuijotin ilmoitusta, korvien välissä kiepsahti pari kertaa ja tiesin, että tässä se nyt olisi: sähköinen ja uutta opettava duunipaikka. En ollut koskaan kuunnellut radiota työmielessä, puhumattakaan että olisin tehnyt yhtään juttua kyseiseen viestintävälineeseen. Mutta empimättä astuin päätoimittaja ja toimitusjohtaja Markku Veijalaisen eteen ja tein hänestä haastattelun. Hän kuunteli nauhalta, suhisivatko ässäni, tai olisiko joitain muita puhe- tai sisältövirheitä. Jos oli, hän katsoi ne sormiensa läpi, sillä hän halusi ideani."

"Se oli kaikessa yksinkertaisuudessaan sellainen, että pyörisin eri tilaisuuksissa pikkunauhuri olallani ja nappaisin parhaat jutut "merkittäviltä" julkisuuden henkilöiltä. Ehdotin ohjelman nimeksi Pirjo baanalla tai Stadin säpinät."

"Vakituinen työ hyvällä palkalla oli siinä. Pääsisin "pioneeriporukkaan", johon kuuluivat muiden muassa sellaiset nimet kuin kommentaattori Knud Möller, toimittajakonkari Markus Similä, DJ Joke Linnamaa, imitaattori Klaus Thomasson sekä runoilija ja toimittaja Tommy Tabermann."

Kaustisen Kapsäkki ja Kermaleivos

"Minulla oli kunnia lausua "Kaustisena" eli radiopersoonakseni muotoutuneella nimelläni ensimmäisen koelähetyksen ensimmäiset sanat eetteriin elokuun 15. päivänä 1985.: "Heippa vaan heippa!". Olimme "Mape" Veijalaisen kanssa Itä-Pasilassa sijaitsevan toimitalomme katolla, ja jos ei maailma niin ainakin Helsingin kaupunki tuntui olevan meidän. Vähän aikaisemmin aloittanut anarkistisempi Radio City mahtui mielestämme samaan kaupunkiin hyvin. Pieni kilpailunkipinä teki vain terää ja ilmapiiri oli yleensäkin otollinen kaupallisten radioiden tulla ja tuulettaa."

"Kymmenen seuraavaa vuotta sain työsarallani tehdä lähes kaikkea mitä päähän pälkähti. Kehitin Kaustisen Kapsäkkiä ja Kermaleivosta, ohjelmia, joihin mahtui mielestäni ajankohtaisia, mutta valtavirrasta ja STT:n annista poikkeavia juttuja ja ajatuksia."

"Repertuaariin mahtuivat myös lasten tavaroiden kirpputorit, Minne mennä tänään -vinkit ja neljän tunnin aamulähetysten vetämiset. Rutiini kasvoi. Tuolloin toimittaja sai myös itse valita musiikin, joten silläkin saralla opin uutta."

"Henkilöhaastatteluista innostui niin ikään. Tutuiksi tulivat esimerkiksi maailmanympäripurjehtija Hjallis Harkimo, kiekkoilija Teemu Selänne, mannekiinimamma Sanelma Vuorre ja muusikot Matti ja Pirjo Bergström. Toimittaja Matts Dumellin kanssa tein Rauli Badding Somerjoesta tunnin haastattelun eräänä aurinkoisena aamuna suoraan Alppiharjun kallioilta. Se jäi Somerjoen viimeiseksi julkiseksi esiintymiseksi."

"Tähdet, tähdet -kappale jäi kuitenkin elämään. Siitä tuli tunnussävel astrologi Markku Mannisen kanssa vetämäämme horoskooppiohjelmaan."

"Osallistuin ponnekkaasti myös Seksiration tekoon kollegani Helena Lehtimäen kanssa. Mieleen on jäänyt ensimmäinen lähetyksemme, johon odotettua puhelutulvaa ei tullutkaan. Niinpä menin toiseen koppiin, josta äänitarkkailijamme Vexi Vasko heitti keksimäni kysymyksen Helenan ja Sexpon seksuaaliterapeutti Hilkka Huopaisen pohdittavaksi. Sen jälkeen kuuntelijatkin uskalsivat tarttua luuriin. Minä hiivin takaisin oman mikkini ääreen ja esitin 25-vuotiaan elämänkokemuksella fiksuja ohjeita tyyliin "Ai sulla ei siis stondaa? No kuule, mä ehdottaisin että..."

"Pokka piti eri tilanteissa ja tein nuoruuden hulluudessani juttuja, joihin en nyt nelikymppisenä suin surminkaan lähtisi ilman perusteellista paneutumista. Erilaiset tempaukset olivat kuitenkin Radio Ykkösen vahvoja heiniä. Itse liitelin kuumailmapallolla Viikin yläpuolella ja haastattelin aamubongari Pirkka-Pekka Peteliusta. Kerran olin hukkua liian isoon sukelluspukuun, kun raportoin uima-altaan pohjalta, miltä tuntuu lähteä vedenalaiseen maailmaan elämänsä ensimmäisen kerran."

"Uutisosasto piti pienestä joukostaan huolimatta pääkaupunkiseudun ihmiset hereillä varsinkin aamuisin. Ja silloin kun Estonia upposi, paahdoimme kaikki neljä päivää putkeen töitä. Itselleni jäi ehkä mieleenpainuvimmaksi haastateltavaksi virolaismies, joka oli onnistunut pelastautumaan meren syvyyksiin vajoavasta laivasta. Kun Marian sairaalassa kysyin mustelmia ja kääreitään pitelevältä mieheltä, että miten juuri hän, viittäkymppiä lähestyvä matkustaja oli onnistunut pääsemään pelastuslautalle, hänellä oli vastaus valmiina: "Minä en halunnut antaa periksi. Minulla oli enemmän elämänhalua kuin muilla."

"Välillä työ tarjosi elämyksiä ja koettelemuksia suuntaan jos toiseenkin. Joskus siinä määrin, että myös kotielämä kärsi. Onneksi aviomieheni oli ja on samalla alalla, joten ymmärrystä päivien venymiseen riitti, vaikka joskus vähän pitkin hampain."

Tänään, tässä ja nyt

"Radiovuosinani tein pyynnöstä muutaman syrjähypyn myös television puolelle. Kaksi työntäyteistä tuotantovuotta kestin Timo T. A. Mikkosen TTN:n rumbaa, ja vaikka silloinen hallintojohtaja Tuire Mikkonen minulle lisää ansiolisää lupailikin, halusin lopettaa ajoissa."

"Soitin takaisin Radio Ykköseen, jonne Veijalainen otti minut ilmeisen mieluusti takaisin. Hän korotti palkkaakin vielä pari tonnia Mikkosten tarjousta paremmaksi. Sen koommin en ole palkkaneuvotteluissa nössöillyt."

"Ettanissa aukeni radiotyön ohella myös TV-puoli - ensin editoituja inserttejä sisältävän ajankohtaislähetyksen muodossa ja sitten lauantain parhaaseen katseluaikaan sijoitetussa Ei koskaan sunnuntaisin -viihdeohjelmassa. Juontajaparina toimivat Markku Veijalainen ja minä Sikke Sumarilla höystettynä."

"Kun katsoo jälkeenpäin nauhalta miljoonayleisöjä keränneitä ohjelmiamme, ei voi muuta kuin taivastella. Lavastus ja plattavalot olivat kuin syrjäisimmästä itäblokista ja ainakin minä olin tosi teennäisen tekopirteä tätimäisessä kiharakampauksessani. Hermot olivat tosin tuohonkin aikaan rautaa. Säännöllisesti nukahdin maskeeraustuolin supsutuksessa, niin että Maikkarin meikkaajat saivat jopa ravistella meikäläistä hereille."

"Pienten lasten äitinä hetkenkin rauha tuntui taivaalliselta. Monet muistavat kuitenkin kuin ihmeen kaupalla ohjelmasta sen aidoimman ja huimimman jutun, eli 80- ja 90-lukujen taitteessa muotibuumia edustavan urheilukokeilun, toimittaja- juontajan benji-hypyn!"

"Mape ilmoitti suorassa lähetyksessä, että hän ei missään tapauksessa hyppää, mutta miten kävisi benji Pirjo Kauppiselta? Ajattelin pikaisesti, että koko show'sta tulee pannukakku, jos minäkin kieltäydyn, joten ilmoitin tyynesti, että "Ellen ole raskaana, hyppään toki."

"Kelpo yrityksistä huolimatta en tärähtänyt siunattuun tilaan, joten benji oli ponnistettava. Löysin itseni siis 55 metrin korkeudella keikkuvasta aidatusta kehikosta, nosturin nokasta Sompasaaren maisemista. Meri oli vielä jäässä, mutta lohdukseni hypyn järjestäjät olivat kairanneet jäähän aukon "jos kävisi niin, että pää putoaisi jään pintaan asti".

"Alhaalla odottivat kamerat ja kirpun kokoiset ihmiset ja minä seisoin yläilmoissa, häkin ulkopuolella polvet tutisten. Mietin, oliko taas ollut aivan välttämätöntä olla niin spontaani kommenteissaan."

"Hypystä selvisin hengissä - se oli elämäni ensimmäinen ja viimeinen, sen päätin. Eritoten kärsin kuvasta, jonka Iltalehti julkaisi silloisen toimittajansa Anne Lyytikäisen tekstin yhteydessä. Olin roikkunut pää alaspäin köydessäni niin kauan, että näytin valokuvassa lähinnä turpealta sammakolta."

Linnan juhlat talouden lihavina päivinä

"Radiohommien hilpeämpiin - ja samalla hektisempiin hetkiin kuuluivat myös Linnan juhlat. Ettanilla oli ainoana paikallisradiona oikeus selostaa itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto suoraan paikan päältä."

"Päätoimittaja Veijalainen soi minulle tämän haastavan tehtävän viisi kertaa - ja maksoi iloisesti myös kampauksen ja iltapuvun. Elettiin 80-luvun lihavia vuosia, jolloin rahaa virtasi kassaan, kun ”myyntireiskat” jaksoivat vain luuria nostaa."

"Linnan kristallikruunujen loisteessa myös työnteko tuntui yltäkylläiseltä sadulta, vaikka tahti oli tiukka ja jännitimme linkkiyhteyksien toimimista. Ensimmäisellä kerralla vierelläni seisoi frakissaan Markus Similä, joten minä saatoin ottaa rennomman roolin. Muistan kuinka Similältä oli mennä mikrofoni väärään kurkkuun, kun alkuspiikkini kajahti eetteriin:"

"Rakkaat kuuntelijat, juuri nyt valtiosaliin astelevat Manu ja Telle...ja mitäs Tellellä onkaan päällään..." Similä nappasi puheenvuoron nopeasti itselleen ja korjasi tyylilajin asteen kunnioittavammaksi ja konservatiivisemmaksi."

"Minä sukelsin julkimoiden, kirjailijoiden ja poliitikkojen perään ja olin enemmän elementissäni päästessäni puhumaan ihmisten kanssa kasvokkain. Olin linnakeikoista tohkeissani, vaikka yli parituntinen suora ohjelma voimille ottikin. Silloin en osannut kuvitellakaan, että eräänä räntäisenä perjantaina vuonna 2002 postilaatikkoomme putoaisi henkilökohtainen kutsu minulle ja miehelleni presidentti Tarja Haloselta."

Iso avoin kysymys: Miksi?

"Radio Ykkösen taru päättyi joulukuussa 1995. Parhaana vuonna liikevaihto oli noin 33 miljoonaa ja pikkujouluissa karkeloi 80 ihmistä freelancerit mukaan lukien! Konkurssiin vieneistä vaiheista saisi varmasti melkein kirjankin."

"Kuka "ryssi" entien ja miten, oliko vastuu hajautettu hallituksessa liian monelle taholle, mikä osuus oli omistajien eli suurten sanomalehtien välinpitämättömyydellä pienen radion asioissa?"

"Miksei huomioitu ajoissa suuria Gramex-maksuja ja kiristyvää kilpailua uusien, ulkomailta tulevien radioketjujen vallatessa ilmatilaa? Miksei kevennetty Radio Ykkösen raskasta kulurakennetta ja organisaatiota ja tehostettu myyntiä? Miksi muutamien työntekijöiden irtisanomiset kirjattiin hallituksen pöytäkirjoihin jo toukokuussa 1995, mutta asianomaisille niistä kerrottiin vasta loppukesästä, kun Markku Veijalainen oli jo "hypännyt" ruorista Apu-lehteen päätoimittajaksi? Kysymyksiä oli paljon, samoin vastauksia sen mukaan, oliko vastaamassa myynnin, talouden, toimituksen vai hallituksen edustaja."

"Tämän "härdellin" aikana minä olin 34-vuotias, kahden pienen lapsen äiti - ja edelleen sinisilmäinen. Olin valmis tekemään vaikka mitä Radio Ykkösen pelastamiseksi."

"Minut nimitettiin ensin vt. päätoimittajaksi ja syksyllä 1995 varsinaiseksi päätoimittajaksi. Toimitusjohtajaksi saatiin "vanha ruoska" Raymond Moberg, jonka tehtävänä oli kursia talouspuoli kasaan."

"Minulle vakuutettiin, että vastuullani olisi vain sisältö ja ohjelmakartta, joka piti uusia ajan henkeä vastaavaksi - entistä vähäisemmin määrärahoin. Jouduin lopettamaan vanhoja ohjelmia, mutta sain määräaikaisilla sopimuksilla mukaan nuoria (ja pienempipalkkaisia) taitajia kuten esimerkiksi Marika Makaroffin ja Ville Visurin, joiden etu oli se, että he osasivat itse käyttää hanikoita studiossa. Näin esimerkiksi äänitarkkailijoiden määrää voitiin vähentää."

"Itse ehdin saada päätoimittajan etuihin kuuluvan työsuhdeauton ja entistä paremman palkan. Alvar Gullichsen suunnitteli uudistuvalle Ettanille tuoreen logon, joka paljastettiin iloisissa "uuden alun avajaisissa" hotelli Strandissa elokuussa 1995. Silloin vielä cocktailpalat maistuivat ja kuohuviini virtasi."

"Mutta syksy oli raskas, ja jo joulukuussa tuli tieto, että Radio Ykkönen oli monen miinuskauden jälkeen kaikkiaan kuusi miljoonaa markkaa pakkasen puolella!"

"Viimeisten vuosien liikevaihto oli pudonnut huippuvuosista alle puoleen, noin 13 miljoonaan markkaan. Konkurssi oli vääjäämätön tosiasia."

"Päätimme joukolla lähteä saappaat jalassa. Emme itkeneet eetterissä tai anelleet jatkoaikaa sen enempää kuuntelijoilta kuin omistajiltakaan. Iltapäivälehdet olivat hengessä mukana, kun vedimme viimeisen viisun yhteislauluna ilmoille."

"Kun Ettan hiljeni, tietyt historiallisestikin arvokkaat nauhat lähtivät Lahden Radiomuseoon. Me vedimme konkkailtana, Ettanin "hautajaisissa" lärvit ravintola Robertissa. Ja muistaakseni vielä konkurssipesän laskuun. Sekavista tunnelmista huolimatta ajattelin silloin, että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa."

Lainaukset kirjasta Elämän polte (Pirjo Kauppinen) (Otava, 2003)


Osa 7: Listahittejä ja musiikinhallintaa

Suomen virallisen listan kokoamisesta:

Radio Ykkönen -logoRadio Ykkösen kahden viikon välein julkaistu tilasto sisälsi 40 myydyintä albumia ja 20 myydyintä singleä. Se perustui erikoisliikkeiden ja suurten ketjujen, kuten Fazerin, Mega-Epe`sin ja Anttilan, myyntilukuihin. Ne ilmoitettiin listaa koonneen Anne Pitkäsen (nyk. Miettinen) mukaan tukkimiehen kirjanpidolla. Tämä aiheutti luonnollisesti pientä epämääräisyyttä, mutta suurin osa muodostui tietojen keräysmenetelmästä.

Ykkösen lista koottiin nimenomaan siten, että levy-yhtiöt lähettivät listaliikkeisiin tiedotteen viikoittaisista julkaisuistaan, ja niistä koostettiin kulloinkin myynnissä olleiden äänitteiden kaavake. Kaunis ajatus oli tehdä tiedot antavien kauppiaiden työ mahdollisimman helpoksi, koska näiden tarvitsi vain merkitä myymänsä määrät oikeaan sarakkeeseen.

Ikävä kyllä lomien tai muiden poissaolojen takia levy-yhtiöiden uutuustiedotteet jäivät välillä kokonaan tulematta, ja vaikka lomakkeessa oli varattu kohta myös vapaavalintaisille levyille, joskus merkittäviäkin, esitäytetyltä kaavakkeelta puuttuneita uutuuslevyjä jäi ilmoittamatta.

Kaikkein hankalin asia Ykkösen listassa oli kuitenkin se, että sille kelpuutettiin myös tarjouslevyt. Jos vaikkapa Anttila myi syystä tai toisesta Juicen tai Queenin vanhoja kokoelmalevyjä kymmenellä markalla, hyväksyttiin ne listalle siinä missä täysihintaisetkin äänitteet. Anne Miettinen muistelee jonkinlainen hintarajan asettamisesta käydyn keskustelua, mutta varsinaisiin toimiin asian korjaamiseksi ei ryhdytty.

Tammikuussa 1994 vuonna 1991 aloitetusta Radiomafian listasta muokattiin ÄKT:n pyynnöstä ja avulla Suomen virallinen lista. Samalla ÄKT lopetti yhteistyönsä Radio Ykkösen kanssa, eikä radioasema katsonut sitä johtaneen Markku Veijalaisen mukaan listan kokoamista enää niin mielekkääksi.

Suomi soi 4. - Suuri suomalainen listakirja, toim. Jake Nyman (2005)

Ote Arto Vilkon väitöskirjasta:

Vuonna 1985 Helsingissä perustetun Radio Ykkösen toimintaan tuli nopeasti Top 40 -ajattelun sävyjä, sillä asema toi vauhdikasta dj-kulttuuria pääkaupunkiseudulla asuvien kuuntelijoiden ulottuville. Aseman soittolista oli ohjelmapäällikkö Joke Linnamaan mielestä silti laaja. Se oli alusta alkaen suunnattu demografisesti mahdollisimman laajalle yleisölle. Ajallinen ja tyylillinen monipuolisuuden kirjo oli merkittävää.

Ykkönen sai käyttöönsä Selectorin 1990-luvun alussa, jolloin toiminta alkoi virtaviivaistua. Aseman formaatin ydin oli koko äänimaailman uudenlainen hallinta. Musiikki muodosti tästä kokonaisuudesta vain yhden tärkeän osan. (Joke Linnamaa, haastattelu.)

Ennen Selectoria RadioYkkösellä oli käytössään Sonyn valmistamia tietokoneohjattuja cd-jukebokseja, jotka olivat käytännössä häiriöherkkiä ja epäluotettavia. Kaksi käytettyinä hankittua laitetta korvattiin kokonaan digitaalisella järjestelmällä Selectorin käyttöönoton seurauksena, muistelee kanavan tuotantopäällikkö. (Jukka Laaksonen, haastattelu.)

Ykkösellä oli myös oma uutistoimitus, oma mainostuotantoon tarkoitettu studionsa, nimekkäitä toimittajia jopa poliitikkojen haastatteluja ja ruotsinkielisiä puheosuuksia (Ykkönen / Ettan). Kanava kuitenkin kaatui laman myötä ristiriitaisissa tunnelmissa vuonna 1995.

Lähde: http://acta.uta.fi/pdf/978-951-44-8295-3.pdf


Osa 8: Työpari Tabermann - Dumell

Radio Ykkönen -logoKaupallisen Radio Ykkösen toimitusjohtajaa Markku Veijalaista onnistaa syksyllä 1985, kun hän onnistuu palkkaamaan arkipäivien aamulähetyksien juontajiksi kokeneet, sujuvasti suomea ja ruotsia puhuvat toimittajat Tommy Tabermannin ja Matts Dumellin. Ensin löytyy Tukholmasta palaava Tommy, joka suostuu tarjoukseen, jos saa Mattsin juontajaparikseen. Tommy tekee myös erillisiä otsikko- ohjelmia. Matts toimii uutispäällikkönä. Tuija Wuori vastaa radiokanavan musiikkitarjonnasta ja tekee omia otsikko-ohjelmia.

Tommy palvelee Radio Ykköstä yhdeksän vuotta. Työt ja tunnelmat ovat paljolti samantapaisia kuin Yleisradiossa 70-luvulla ainakin niinä aikoina, jolloin parina on Matts Dumell, työpaikkoja tavan takaa vaihteleva journalismin monitoimimies.

Matts kömpii mikrofonin ääreen aamuviideltä, Tommy hieman myöhemmin. He lukevat uutistoimistoilta tulevia ja itse hankkimiaan uutisia suomeksi ja ruotsiksi. Soittavat äänilevyjä. Haastattelevat ajankohtaisia studiovieraita, joita on yleensä kolme henkeä aamua kohti.

Radio Ykkösen aamutoimittajien elämäntavat studion ulkopuolella tuovat mieleen Aamun peili -ajan riehakkaat päivät ja yöt. Yhdeksältä tilataan taksi toimituksen eteen Vallilaan. Sillä ajetaan Tornin O`Malleys Pubin kantapöytään funtsaamaan oluen ääressä seuraavan aamun ohjelmaa. Pääaiheet? Muut ideat? Haastateltavat? Sen jälkeen siirrytään Kosmoksen valkoisten pöytäliinojen ääreen maittavalle lounaalle ja tavoittelemaan haastateltavia soittelemalla eteisen puhelinkopista.

Vähitellen iltapäivän ja illan myötä paikalle kerääntyy tuttua väkeä. Toimittajia, kirjailijoita, taiteilijoita, kivoja naisia... Ideointi ja seuranpito jatkuvat vaihtelevin muodoin ja kokoonpanoin usein pitkälle yöhön. Aika-ajoin jatkojen jatkopaikkana toimii - ikiaikaisten journalistien rituaalien mukaisesti - toimitus eli Radio Ykkösen studio, josta aamuvarhaisella saattaa löytyä miltei mitä hyvänsä, vaikkapa väsähtäneitä juhlijoita tai ainakin tyhjiä pulloja, laseja ja pilvellinen juotujen viinaksien aromeja.

Lucia sammuttaa kynttilät

Vain harvoin työympyröissä kehittyy enää jotain niin riemukasta kuin Radio Ykkösen ensimmäisissä pikkujouluissa, joissa Tommy - firman ainoa blondi - kruunataan Lucia-neidoksi. Kädessä palaa kynttilä ja hulmuaville kiharoille painetaan kakkukynttilöin koristeltu HK:n sininen lenkki. Pyhimystä lykitään pitkin toimituksen käytäviä valtaistuimella, joka on muotoiltu lakanalla verhotuista kottikärryistä.

Riemulla on selityksensä. Toimitusjohtaja Markku Veijalainen, joka ei itse enää käytä alkoholia, päätti palkita ahkerat alaisensa anteliailla pikkujouluilla. Toimitukseen hankittiin viinaa ja syömistä niin paljon, että varmasti kaikille riittää. Tuloksena on railakas yö, jonka kiihtyessä yhä hurjemmaksi toimitusjohtaja huomaa tehneensä virheen, mutta siinä vaiheessa tilanteelle ei voi enää mitään.

Riemun kääntöpuoli avautuu seuraavana aamuna. Kello 6.30 Radio Ykkösen studiossa ottavat yhteen suorassa lähetyksessä poliittisen elämän kuumat nimet, keskustan puheenjohtaja, ulkoministeri Paavo Väyrynen ja Helsingin kaupunginjohtaja, ylipormestari Raimo Ilaskivi.

Ohjelma on tärkeä nuorelle radioasemalle. Väittelyn aiheena ovat pääkaupunkiseudun asiat, mutta taustalla kumisevat jo vuoden 1988 presidentinvaalit. Mauno Koivisto on istunut vasta kolme vuotta ensimmäistä kauttaan, mutta Ilaskiven ounastellaan jo tähtäävän kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi ohi puolueensa puheenjohtajan Pertti Salolaisen. Väyrynen työskentelee kulisseissa täysillä, jotta Koivisto jäisi vain yhden kauden presidentiksi.

Ohjelmatietojen mukaan haastattelijoina ovat Matts Dumell ja Tommy Tabermann. Tarkemmin kuunnellen haastattelijoita on kuitenkin vain yksi. Eikä - suoraan sanoen - hänkään aivan parhaimmillaan.

Lucia on sammuttanut kynttilät, nauttinut palan kruunustaan ja saapunut määräaikaan mennessä terhakkaasti työpaikalleen. Sen sijaan Matts Dumellia ei näy eikä kuulu. Markku Veijalainen on raivoissaan, mutta ei voi kuin syyttää itseään. Hän vannoo mielessään, ettei koskaan enää järjestä pikkujouluja firman tiloissa, joissa kukaan ei valvo, miten paljon viinaa juodaan.

Onneksi Tommylla on käytettävissään Mattsin hankkima tausta-aineisto, jonka pohjalta runoilija johdattaa ulkoministerin ja ylipormestarin sujuvasti toistensa kimppuun.

Kun paikalla ovat Väyrysen ja Ilaskiven kaltaiset keskustelijat, sota ei yhtä juontajaa kaipaa. Eikä toisestakaan ole paljon väliä.

Kosteat bileet ja maankuulu Pettersson

On 3. joulukuuta 1987. Kosmoksessa istuvat ystävykset Tommy ja toimittaja Kari Lumikero vierellään vaimonsa Cita Högnabba. Samassa pöydässä tupruttelee kuubalaista professori Olli Alho, joka on täällä - kulttuurijuopppuden pyhäkössä - tavallaan työn merkeissä. Hän valmistelee haudanvakavaa tutkimusta naurun historiasta teemalla hulluuden puolustus. Viihtyisämpää ja antoisampaa kohdetta aiheen kenttätutkimukselle tuskin löytyisi. Lisäksi hauskalla siivellä sinnittelee pari naiskirjailijaa.

Kohotellaan onnittelumaljoja Kanavan päätoimittajalle Seikko Eskolalle, jolle on sinä päivänä myönnetty Suomen Kuvalehden journalistipalkinto. Palkittu itse ei ole paikalla, mutta sitä ei kukaan huomaa.

Tommy havahtuu: "Tänään täytän 40 vuotta. Olette tervetulleita kotiini. Olen varannut hieman kuohuviiniä…"

Selvä. Taksilla kaikki Lapinlahdenkatu 15:een. "Hieman kuohuviiniä" osoittautuu kahdeksaksi pulloksi, joten jokaiselle riittää juomaa yli pullollinen.

Tommy huomauttaa, ettei voi valitettavasti valvoa muiden seurassa kovin pitkään, koska aamulla hänellä on kolmen tunnin suora lähetys Radio Ykkösessä: "Suonette anteeksi, jos jossain vaiheessa vetäydyn kirjoittamaan spiikkejä…"

Kun pullot on tyhjennetty, seurue hajaantuu. Lumeikero ja Högnabba jäävät runoilijan luokse loppuyöksi. Aamuseitsemältä Lumikero herää olohuoneesta kuuluvaan puhelimen pirinään. Viimein hän kömpii Tommyn luo, ravistaa hereille ja ojentaa lankapuhelimen luurin.

"Haloo haloo!", Tommy huhuilee. "Ei täällä ole ketään!"

Lumikero kääntää luurin oikein päin ja vastaa itse:

"Var fan e Tommy, ja va fan gör du där?" Radio Ykkösen uutispäällikön Matts Dumellin ääni on karhea.

Lumikero ojentaa luurin jälleen runoilijalle.

"Juu", Tommy sanoo. "Jag kommer…" Sulkee puhelimen ja kääntää kylkeä.

"Jumalauta, Tommy", Lumikero karjuu. "Lähetys alkoi puoli tuntia sitten. Vielä ehdit pelastamaan kaksi tuntia siitä lähetyksestä."

"Ei ei", Tommy mutisee. "Mä soitin sinne just. Ne sanoivat, ettei mua tarvita siellä…", ja vaipuu takaisin unen helmaan.

Tommy vierailee usein Kari Lumikeron luona Tukholmassa senkin jälkeen, kun aloittaa 1985 työt Radio Ykkösessä Helsingissä. Siinä vaiheessa Kari jo työskentelee MTV3:n Ruotsin kirjeenvaihtajana. Tommya odottaa aina vieraanvarainen yösija Karin luona, ja autokyytikin järjestyy. Tietenkin Kari saa tarvitessaan majoituksen Tommyn luona kotimaassa käydessään.

Syksyllä 1989 runoilijan vierailusta muodostuu tavallista dramaattisempi.

Tommy saapuu Vikingin päivälautalla. Lumikero on tullut autollaan vastaan kesken sensaatiomaisen uutispäivän. Svean hovioikeus on yllättäen vapauttanut Christer Petterssonin, joka on ollut syytettynä Olof Palmen kolmen vuoden takaisesta murhasta.

He kiitävät kiharat hulmuten Petterssonin asunnolle esikaupunkialueelle. Siellä jo kuningaskunnan media päivystää nähdäkseen edes vilahduksen päivän päähenkilöstä, jonka tiedetään sulkeutuneen runsaalla viinalastilla varustautuneena kotiinsa.

Ruotsalaisten odotellessa korrektisti kadulla hiippailee suomalainen parivaljakko pihan puolelle ja kipuaa lähimmälle luhtiparvekkeelle. Sälekaihtimien valistä he näkevät Petterssonin istuvan keittiön pöydän ääressä nautiskellen viinaksia toisen miehen seurassa. Kari Lumikero naputtaa ruutuun. Pettersson raottaa ikkunaa. Kari työntää mikrofonin nenän alle ja nauhoittaa päivän ainoan Pettersson-haastattelun, josta tulee pääuutinen sekä MTV:n että Ruotsin radion ja television uutislähetyksiin.

Tommy, jolla ei ole nauhuria mukana, seuraa kateellisena ystävänsä journalistista kaappausta. Seuraavana päivänä Pettersson pitää aitoruotsalaisen tiedotustilaisuuden, jossa hän vakuuttelee tiedotusvälineille syyttömyyttään ja ilkkuu poliiseille. Sillä kerralla Tommylla on nauhuri. Tilaisuuden jälkeen, kun Pettersson kävelee kadulla asianajajansa kanssa kohti autoa, Tommy liimautuu hänen kylkeensä ja telee - asianajajan estelyistä välittämättä - luunkovan haastattelun.

Kari Lumikero näkee täysverisen reportterin työssään.

Pian Radio Ykkösen kuuntelijat kuulevat, miltä tuntuu olla mies, jota parempaa pääministerin murhaajaa Ruotsin poliisi ei löydä.

Otteita Juha Nummisen kirjasta Henkilökuvassa Tommy Tabermann (Otava, 2010), muun muassa sivuilta 102-106


Osa 9: Lisää muisteluja ja tietolinkkejä

Jay Jay Leskinen:

Radio Ykkönen -logo"Suuret radiopersoonat Junior (Juha Kakkuri) ja JayJay pitivät yhdessä iltashow’ta ja kilpailuttivat kuuntelijoita. Ilmeisesti meillä oli todella hyviä palkintoja, koska puhelujen määrä oli niin suuri, että Pasilan alueen puhelinliikenne meni aivan tilttiin, ja Radio Ykkösen keskusnumeroon tarkoitetut puhelut alkoivat ylikuormituksen takia yhdistyä yksityisten ihmisten numeroihin. Lopulta HPY:stä soitettiin meille Ettaniin ja pyydettiin lopettamaan puhelinralli sen illan osalta. Jatkossa Ykkösen studioon hommattiin lisälinjoja, jonka jälkeen puhelut tulivat oikeaan osoitteeseen."

Jussi Tuovinen (Oikea Asema):

Nykyisin Iskelmä Oikea Asemalla työskentelevä toimittaja Jussi Tuovinen muistelee Reissuradio-ohjelmia, joita toimitti Veli Kärkkäinen:

"Valitettavasti kyseisiä ohjelmia ei ole tallessa. Mega-Veli kyllä teki meillekin Reissuradioita 1980- ja -90 lukujen vaihteen molemmin puolin. Muistan ainakin sen, että Veli ja kumppanit ajoivat matkailuautolla läpi Suomen ja antoivat meille raportteja yöradioon. Sitten taisi olla joku Olavi Virta -juna. Se pysähtyi muun muassa Kuopion asemalle. Olisikohan ollut joku Virran Olan juhlavuosi? 75 vuotta syntymästä 1992?"

Isa Kukkapuro-Enbom muistelee Radio Fashion -keskusteluohjelmaa (1993-95):

”Radio Fashionin oli alun perin tarkoitus olla kevyt ajankohtainen makasiiniohjelma, mutta muuttui parin ensimmäisen jakson jälkeen yhteen haastateltavaan keskittyväksi keskusteluformaatiksi. Ohjelmaidean isä oli Timo Väyrynen, tuolloin Fitness-lehden julkaisija ja Mape Veijalaisen (sekä monen muun) golfkaveri."

"Haastattelupariksi Väyrynen otti minut, joka olin Fitness-lehden päätoimittaja ja muutenkin yllytyshullu ihminen. Äänitarkkailijamme oli aivobic-mies Reidar Wasenius. Reidarilla oli Teleskooppi-makasiiniohjelma Ettanilla."

"Tunnarimusiikiksi valittiin tuo Puttin on the Ritz ihan vaan teostovapauden ja mieleen jäävän ärsyttävyyden vuoksi."

"Ohjelma oli tunnin mittainen sisältäen neljä mainoskatkoa. Käsikirjoitimme kysymykset tarkasti ja jopa jatkokysymykset mahdollisiin kirpeisiin vastauksiin. Pyrimme saamaan haastateltaviksi kulttuurin, politiikan ja talouselämän vaikuttajia. Timo V:n ihanteita olivat Jay Leno ja David Letterman muun muassa. Ohjelmamme tavoite oli siis maksimaalisen kunnianhimoinen."

"Minun tehtäväni oli soittaa haastateltaville, hankkia taustatietoja ja holata tyypit studioon. Timo kirjoitti kysymykset talous- ja politiikkaosioon, minä taas ”human intrest” -kysymyksiin. Hjallis Harkimo, Paavo Väyrynen, Tarmo Manni, Marja Korhonen, Johannes Virolainen Kyllikin kanssa, Sari Näre, Risto E. J. Penttilä ja vaikka ketä mahtui noihin tunteihin. Oli fantastista saada tavata kaikkia noita persoonallisuuksia henkilökohtaisesti."

"Kaksi pettymystä tulee mieleen: Seppo Heikinheimo ei suostunut tulemaan paikalle ja Juice Leskinen teki oharit. Juicea odotellessa studiossa soitimme musiikkia ja huutelimme välillä "Juice, tule kotiin…” Tulipahan koettua suoran lähetyksen kauhein painajainen. En koskaan saanut tietää, miksi hän ei tullut."

"Studiossa vallitsi aina kiihkeän touhukas tunnelma, telefax  ja muistaakseni telexkin syytivät STT:n uutisia ja jännittävän synkkä Mats Dumell hoiti uutishuonetta."

"Mape oli herrasmiesmäinen esimies, muistelen häntä lämmöllä. Muita toimittajia emme juurikaan  tavanneet, ohjelma-aikamme oli niin outo, sunnuntaiaamu 10-11. Mainosspiikkejä kävin tekemässä arkipäivinä, kun äänitarkkaamon pojat olivat paikalla. Kaikki olivat aina ystävällisiä ja auttavaisia tällaista amatööriä kohtaan."

"Ettanin golf-turnauksessa muistan olleeni caddiena mukana. Siellä oli iso porukka vaikutusvaltaista väkeä, ja meikä ihmetteli siinä sitten ja ojenteli mailoja bagistä."

"Parin vuoden ajan teimme tuota ohjelmaa. Siinä ajassa ehdin saada lapsen kaiken toimittamisen ja lehden teon lomassa. Olin loppuaikoina melkoisen väsynyt, joten Radio Fashionin siirtyminen eetteritaivaaseen oli lopulta helpotus. Itse radiokanavan lopettamisesta olin pahoillani, Ettan oli ihan pirteä ohjelmatuottaja."

Heikki "Susi" Pirhonen:

"Pyöritin vuonna 1991 Radio Ykkösessä viikottaista ohjelmaa Moondog Show. Kyseessä oli 50-luvun Rock`n rollin erikoisohjelma. Moondog Show alkoi vuoden 1991 keväällä jatkuen vuoden loppuun asti. Se oli Ykkösen iltatuotannon ohjelmistoa, mutta kesällä se pyöri myös päiväohjelmistossa useita viikkoja.

Olin toiminut vuoden 1988 syksystä lähtien vuoden 1990 syksyyn asti oldies-dj:nä kilpailevalla helsinkiläisellä Radio Syke -asemalla. Siellä vedin parin vuoden ajan viikottaista ohjelmaa Rock`n roll. Kun Syke sitten lopetti toimintansa syksyllä 1990, otti Folke West yhteyttä ja tarjosi hommia. Jonkun kuukauden jälkeen tästä palasin asiaan ja Moondog Show starttasi taajuudella 91,1 MHz toukokuussa -91.

Moondog Showssa kuultiin vanhaa rock`n rollia koko skaalassa. Vuoronsa saivat niin doo-wop, rhythm`n blues, rock-a-billy, surf sekä tyttöyhtyeet. Kaikki kappaleet olivat alkuperäistä 1950-60-lukujen materiaalia ja jokaisessa tunnin mittaisessa showssa kuultiin yksi Elvis Presleyn esittämä kappale.

Moondog Shown lisäksi kesällä 1991 pyöri iltaohjelmistossa suora live-lähetys Houserocker Club. Kyseessä oli Fabianinkadulta Helsingistä ravintola Pariisittaresta (myöhemmin Cafe `52 ) lähetetty keikkakonsertti- ohjelma.

Soitin pianoa yhtyeessä The Rhythm Hogs ja toimimme näissä live-lähetyksissä house-bändinä. Radio Ykkösen ulkolähetysauto seisoi ravintolan ulkopuolella, josta lähetys siirrettiin aseman taajuudelle.

Houserocker Club pyöri Radio Ykkösessä kesällä -91 pari kertaa kuukaudessa suorina lähetyksinä. Eri kerroilla oli mukana myös vierailevia artisteja, joiden taustabändinä soitti niinikään The Rhythm Hogs. Mukana olivat muun muassa Suomen ensimmäinen Rock-kuningas Rock-Jerry ja yhden kerran Hearthill- bändin Jussi Sydänmäki sekä Sasu Moilanen. Nykyinen Agents-solisti Vesa Haaja oli myös vieraanamme Radio Ykkösen Houserocker Clubilla. Ohjelman välissä oli myös haastatteluja, joita tekivät Folke West ja Micke Stenberg."

Radio Ykköstä käsitteleviä artikkeleja ja tallenteita:

Radio Ykkösen yöradion aloittamisesta:
http://www.saunalahti.fi/pkaivant/energy.html

Päätoimittaja Markku Veijalaisen haastattelu Ylen Elävässä Arkistossa:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=7&t=933&a=9614

Mari Sarolahti:
http://www.radiomedia.fi/25vuotta/aanesta/fi_FI/aanesta/

Tapio Pajusen toimittama ohjelma Elävässä arkistossa "Tapahtui 1985: Radiosta kauppatavaraa":
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/tapahtui_1985_radiosta_kauppatavaraa_49972.html#media=49974

Wikipedian artikkeli:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Radio_Ykk%C3%B6nen

Ilkka Mäkelän Ettania varten tekemä disco spot:
http://www.youtube.com/watch?v=3WShunItQeo

Valokuvaaja Kari Kuukan dokumenttikuvia Rocksummer 88 -tapahtumasta Tallinnasta:
http://kkuukka.wordpress.com/2011/05/27/a-walk-on-the-memory-lane-rock-summer-1988/

Panu Perämäen pro gradu -tutkielma "Paikallisradiot suomalaisen viestintäpolitiikan kiistana" (Helsingin yliopisto, valtiotieteen tiedekunta, poliittinen historia / tammikuu 2011):
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26605/Gradu%20PPeramak%20.pdf?sequence=2

Marko Niemen muistelua 1990-luvun paikallisradioista:
https://sites.google.com/site/1990luvunpaikallisradiot

Marko Niemen kokoelma radioiden ohjelmatiedoista:
https://sites.google.com/site/1990luvunpaikallisradiot/asemien-ohjelmatietoja

Radio Ykkönen Venäjän keskiaalloilla, DX-kuuntelija muistelee:
http://www.hard-core-dx.com/archive/dx/1998/msg00015.htm
l

Brages Pressarkiv:
http://press.bragespressarkiv.fi/st3.pl?ref=3&snabb=true&ord=Kommersiell+radio#3

Twitter