Marko Niemi: Omat muistelmat Radio Ykkösen kuuntelijana

Ensikosketukseni sain Radio Ykköseen aivan sattumalta joskus huhtikuussa (1990), kun kanava lähetti yhteislähetyksenä Intersport Eurohits with Jay Jay -ohjelmaa myös Radio Pikku Päkän (myöh. Radio Päkä, VoimaAsema) ja Radio Jannen taajuuksilla. Tykästyin mainioon ohjelmaan, aloitin kuuntelun ehkä noin kello 19 ja aloin kuunnella sitä siitä lähtien jatkuvasti perjantaisin. Myöhemmin kuuntelin myös sunnuntailähetyksiä autossamme, jossa Ettan kuului.

Tapanani oli käydä monesti ennen Eurohitsin alkua serkullani pyörällä, olla siellä kaksi tuntia, ja sitten alkaa kuunnella lähetystä. Hänelläkin oli perheineen tapana mökille mennessä kuunnella autossa kyseistä ohjelmaa. Yhdelläkin kerralla, kun saavuin serkultani, laitoin pyörän silloiseen säilytyspaikkaansa ja menin sisälle kuuntelemaan Eurohitsiä.

Monesti olin äänittänyt sunnuntai-Eurohitsiä kasetille sillä aikaa, kun olin Paippisissa pyöräilemässä veljeni kanssa. Äitini oli usein saanut hommakseen kääntää kasettia noin kello 12.40.

Eurohits vaikka saunan lauteilla

Eurohitsiä kuuntelin perjantai-iltaisin, kun muut ikäiseni olivat menopäällä, mikä ei itseäni haitannut, koska kyseessä oleva ohjelma oli kerrassaan vain niin ”must-juttu”. Oma tapani oli silloin viettää vapaa-aikaa erityisesti radion tarjonnasta nauttien ja usein myös lähetyksissä soineiden biisien nimiä ylös kirjoittaen.

Yhden kerran taisi käydä niin, että olin auttamassa naapurissa mökkeillyttä vanhempaa naista talon lämmityksessä, ennen kuin Eurohits alkoi. Vai estyinkö hoitamassa tuota tehtävää sen vuoksi, ja äitini toimi puolestani, en muista enää paremmin.

Varmasti poimin myös Eurohitsistä musiikkiuutisia parin kaverin kanssa puuhaamaani musiikkipitoiseen, pienilevikkiseen lehteen.

Isäni pyysi, ehkä varta vasten, naapurin radioharrastajan (vuonna 1992) katsomaan ongelmaa, kun stereoissa ei Ettan kuulunut ollenkaan. Naapuri ei osannut tehdä kuitenkaan mitään – ei kuulemma kuulunut asema itselläänkään.

Vuonna 1991 tultuani kirkonkylästä bussilta olin ostanut uusimman Suosikin, jossa oli Sebastian Bach varoittavana esimerkkinä pullolla päähän lyötynä. Olin jo aiemmin saman päivän aikana laittanut radion pallille silloisessa huoneessani ja kirjakasan alle antennin lähellä kattoa. Takaisin tullessa sain ohjelman kuulumaan riittävän hyvin. Tästä huolimatta kuuluvuusvaikeuksia oli jatkossakin. Kerrankin laitoin radion yksinään rätisemään uuden saunan lauteille, kun lähetys ei suostunut kuulumaan millään. Myöhempinä vuosina kuuntelin Ykköstä terassin välikössä, jossa asema kuuluikin ihan hyvin, mitä nyt radion ohi käveltäessä vähän rätisi.

American Top 40 with Shadoe Stevens

Katselin 24.2.1990 Helsingin Sanomien ohjelmatietoja. Erityisen kiinnostunut olin lauantaisin Ykkösessä lähetettävästä American Top 40 with Shadoe Stevens -ohjelmasta. Aloin kuunnella sitä alkuun autossa, jolloin sieltä tulivat ainakin David Cassidyn Lyin’ To Nyself ja joku Rick Springfieldin biisi. Myöhemmin saatuani radion kuulumaan paremmin olinkin ohjelman vakituinen kuuntelija ja tein innolla veikkauksia TOP 5:een sijoittuneiden kappaleiden järjestyksestä.

Vuonna 1991 sunnuntaisin lähetettiin myös (kello 14.00-14.30) American Top 10. Siellä soi ainakin MC Hammerin Too Legit Too Quit ja ehkä myös The Simpsonsin Do the Bartman. Kerran meillä oli autossa Ykkönen päällä ja American Top 40, jossa soi ainakin Paula Abdulin Rush Rush. Toivebiisi/omistuskappale oli aina mukana ohjelmassa, myös muiden listojen ykköset tsekattiin. Yhden kerran omistuskappale oli Bad English -yhtyeen When I See You Smile. Välillä (1992?) oli mielestäni aika huono idea, kun suomalainen juontaja laitettiin puhumaan Shadoen juontojen päälle. Taisin lopettaakin ohjelman kuuntelun silloin. Ohjelman sponsoroineen huoltoasemaketjun Esso – Se ainoa oikea -mainoslaulunpätkä sen sijaan miellytti korvaa.

Shadoe Stevens kertoi, että lähetyksessä 9.4.1994 Neal Schonin tulevan seuraavalla kerralla haastateltavaksi. Olin samana iltana ollut Järvenpää-talolla runoillassa kuuntelemassa parin runoni lausumista. Tuo haastattelu jäi kuitenkin kuuntelematta ehkä Radio Suomen puolelle siirtymiseni takia.

Myöhemmin viimeistään vuonna 1995 ohjelmaa oli alkanut juontaa toinen juontaja legenda Shadoen jäätyä eläkkeelle. Ohjelma jatkui nimellä Rick Dee’s Weekly Top 40. Ohjelmassa oli myös kerran juontajavieraana Richard Marx.

Juniorin pennit parkkimittariin

Tabermann-ohjelma oli autoradiossa päällä kerran isäni kanssa Järvenpäässä ollessani. Hän tunnisti äänen, ehkä hän oli kyseistä ohjelmaa kuunnellut aikaisemminkin.

Juha Kakkuri ihmetteli vuonna 1993 jossain parkkimittarilla, kun vanhat pennit eivät käyneet laitteeseen, kun uudet pennit tulivat käyttöön.

Radio Cityn Power 96 -lähetyksessä Cowboy Ski totesi yhden soittamansa biisin olevan Radio Ykkösen musiikkia.

Sikke Sumarin toimittamalla Kirpparilla (1994?) joku halusi ostaa Kirkan The Spell -kasetin. Kuuntelin tuolloin Ykköstä olohuoneessa, kuten joskus muulloinkin arkena samalla, kun puuhastelin kotosalla.

Muistelemani mukaan Ettanissa pyöritettiin Rolling Stones -stooria.

BBC:n London Calling -lähetyksessä (usean eri paikallisradion lähettämä) joka maanantai käytiin läpi ohjelman loppupuolella Britannian singlelistan Top 10 ja uusia tulokkaita sen ulkopuolelta.

Kun kävin rippikoulua vuonna 1991 ja jouduin sen vuoksi viettämään viikonlopun leirillä, odotin pääseväni tutkimaan Hesarin ohjelmatietoja Ettanin osalta innostuneena. Taisin ne sitten nähdäkin.

Vuosina 1993-94 Radio Ykkönen lähetti, muistaakseni ainakin Radio Päkän tapaan, American Hits in Finland -ohjelmaa, jota veti joku ulkomainen miesjuontaja. Kerran ohjelma soi autoradiossa mennessämme (1.12.1992/1993?) illalla naapuriin syntymäpäiville. Silloin taisi soida Michael Boltonin To Love Somebody. Ja ainakin Peter Gabrielin Steam ja Huey Lewis & The Newsin It`s All Right soivat siellä.

Mainosbiisit soivat päässä

Radio Ykköseltä tuli aamuisin piristävä Finnairin Euroopan sää. Myös Veikon Koneen monet mainokset tulivat tutuiksi: ”A-le a-le a-le a-le a-le, Veikolla on kesäale; Vaikk`lompakko olis repale, Veikolla on kesäale, Sen tietää myös Salvador Dale, Veikolla on kesäale.” Ja: ”Veikon Philips -festivaalit on raivokarnevaalit, olkoon matkasi maali, Veikon Kone”. Lisäksi Radiobookingin mainos tuli tutuksi: ”Kesälomalle, radio olalle, uimarannalle, radio sannalle, Suomi hyvin voi, kesäradio soi.”

Rolexin mainos ennen uutisia tuli tutuksi. Se meni jotenkin näin: ”Tiden är ingen, klockan blir sex, Rolex kan inte vara nären.” Samoin Apu-lehden mainos on jäänyt mieleen: ”Kun Apua sä tarvitset, se on lähelläsi aina.”

Fred Couples sanoi mainoksessa jotenkin seuraavasti: ”Hi, this is Fred Couples. If you want to know who drives longest, it`s listen to Radio One.”

Ja vielä lisää mainoksia: ”Mies kävelee… …vihdoin löytyy onni janoisen.” (Koff?)

”Liike miehille, jotka eivät pidä vaatteiden ostamisesta.”

Telen mainoksissa soi tämä kappale: http://www.youtube.com/watch?v=pTAXtUX-4ww.

Ja vielä Villiviinin: ”Hei, mitä kuuluu”.

Zetor-klubin mainos, joskus vuonna 1993/1994: ”Tule tapamaan suvereeneja, huomiseen uskovia suomalaisia Zetor-klubille. Suomi nousuun, traktorit ylös suosta!”

Keltsin metsästystä puhelinkopissa

Ira Hammerman mainosti jotain vuonna 1993/94 tapahtumaa, jossa toimi illan emäntänä.

Jonkunlainen Keltsin metsästys Helsingin Puhelinyhdistyksen Keltaisten Sivuihin liittyen oli mukana myös ainakin viikottain, joskus vuonna 1994. Ehkä homman nimenä oli bongata puhelinkioski, missä Keltsi oli soittamassa. Tunnari meni: ”Kel-kel-kel-keltaiset sivut.”

Itselleni on jäänyt jotenkin muistikuva, että olisin kuunnellut Ykköstä ja samalla tutkiskellut nimenomaan Keltaisia Sivuja.

Virroilla järjestettyä Rantarock- tapahtumaa mainostettiin Ykkösen taajuudella vuonna 1994. Ainakin Haddaway ja Cappella olivat mukana.

Ykköstoiveet-lähetys tuli suorana eräänä lauantaina, ehkä syksyllä 1993, Järvenpään Adultasta, jossa äitini oli tuohon aikaan opiskelemassa. Eräs tuttu oli laittanut siihen liittyvän mainoksen bussikatokseemme. Itse en ollut paikalla kuuntelemassa tuolloin, vaan Kellokoskella (serkkuni kanssa) pyörällä. Äitini oli minua varten toivonut Neon 2:n Kemiaa-biisiä ja vähän suutahti, kun pistin kyseistä biisiä halvalla luullen äidin toivoneen sitä itselleen. Joku naimisiin mennyt Tiina oli toivonut Sigin Tiina menee naimisiin -biisiä ja joku kolmas Ten Shap:n You:ta. Lähetys tuli muistaakseni otettua nauhalle.

Safesex–kampanja pyöri Ykkösellä mainion tunnarin kera. Kerrankin olin juuri kuunnellut mainittua ohjelmaa, kun lähdin pienelle pyöräretkelle, siellä soi päässäni tuo musiikki.

Reissuradiota tuli luonnollisesti myös kuunneltua ja ihan mielelläänkin. Veli Kärkkäinen yhdisti puhelut muille radioasemille ja kysyi säätä siellä. Yöreissuradiokin lähetettiin aina joskus esimerkiksi Jyväskylän Suurajojen aikana vuonna 1995. Sen parissa menin nukkumaan ja heräsin aamulla.

Sponsoroidut ohjelmat koukuttivat

Kävin koulun kanssa Helsingissä Hanasaaren voimalassa. Meno- ja paluumatkoilla bussin radiossa soi Ykkönen. Esa Niemisen säveltämä tunnari soi taajuudella, jota luokkatoverini matki. Menomatkalla soi Middle Of The Roadin biisi The Talk Of All The U.S.A. Palatessamme Porvoontien risteyksessä soi Celine Dionin Where Does My Heart Beat Now/ (If There Was) Any Other Way?

1990/1991 radiosta tuli Intercityn Too Fast For You (tunnari naisen laulama “Intercity Fast For You Too). Lähetys, jossa haastateltiin muka-Kikkaa, joka puhui Sukkula Venukseen -hitistä jotain. Haastattelu tuli radiosta, kun olin autossamme menossa kirkonmäen viereistä tietä alas. Naapurin kaveri naureskeli luonani käydessään (minulla taisi olla silloin radio auki), että ”poliisit pulassa”, kun ohjelman mainoksessa kaksi poliisia yritti huitoa jotain Kekeä pysähtymään ja toinen kysyi hädissään toiselta, ehtikö tämä saada rekkaria ylös. (Keskipäivälähetys?, 1990/1991)

Osallistuin Sam Hit Parade -ohjelman kilpailuun vuonna 1991, jossa piti tietää biisin nimi ja esittäjä soitetuista pätkistä. Voitin skaban, ja paikallisen firman pakettiauto toi pussillisen Sam-tuotteita kotiini.

Radio Ykkönen mainosti vuonna 1991 uutuuslevyjä: Huey Lewis & The News -yhtyeen Hard At Play:tä (Couple Days Off ja It Hit Me Like A Hammer) ja Michael Boltonin Time, Love & Tenderness:iä. Boltonilta soitettiin mainoksessa pätkät biiseistä Love Is A Wonderful Thing, When A Man Loves A Woman ja Time, Love And Tenderness.

Taustalla soi ohjelmassa Doublen hieno biisi Captain Of Her Heart. Ohjelman päätteeksi kuului Telen mainos: ”Illalla alla tähtien ja kuun kuuntelee Telee.” (Teleskooppi, Reidar Wasenius, ma, 1993?)

Minulla oli tavallisesti tapana kuunnella Ettanin aamulähetyksiä (kuten muidenkin radioasemien vastaavia) ennen kuin nousin ylös aamuisin. Jos nukahdin, biisit tulivat uniin, ja myöhemmin olen useaan otteeseen nähnyt unta, että Radio Ykkönen olisi edelleen toiminnassa kuunnellen sitä unessa…