Navetasta kajahtaa
Reilun 200 asukkaan suomenkielinen saaristokunta ja kaupallinen paikallisradio  ei kuulosta kovinkaan luontevalta yhdistelmältä 2000-luvun Suomessa. Tällainen  oli kuitenkin mahdollista 1980-luvun lopussa paikallisradiotoiminnan ”villeinä  vuosina”. ”Olemme kuin BBC verrattuna naapurikunnan Iniön ruotsinkieliseen  paikallisradioon.” Näin asian ilmaisi velkualaisen Meriradion päätoimittaja  Laura Rotko aikakauslehden haastattelussa kesällä 1987. Edellisenä keväänä Rotkon  perheen ohjelmatuotantoyhtiö Boletus Oy oli saanut paikallisradioluvan Turun  saaristoon.
 Jorma ja Laura Rotko olivat muuttaneet pääkaupunkiseudulta Velkualle 1980-luvun  alussa. Pariskunnan perustama ohjelmayhtiö valmisti muun muassa tv-ohjelmia ja  radiopakinasarjaa, jota kuultiin Turun lisäksi muillakin paikkakunnilla. Idea  oman radioaseman perustamiseen kypsyi vähitellen, ja kevään 1987 toimilupakierros  toi Varsinais-Suomeen kolmannen paikallisradioluvan. Iniön kunnan  radio oli  toiminut reilun vuoden ja turkulainen Auran Aallot syksystä 1985. Boletuksen  radion oli tarkoitus käynnistää lähetyksensä syksyn 1987 aikana.
 Studion rakennustyöt Rotkojen omistaman maatilan entiseen navettaan alkoivat  keväällä 1987. Taajuuksista vastaavat viranomaiset eivät kuitenkaan saaneet  lupa-asioita kuntoon ajoissa ja uuden radion alku viivästyi. Meriradio pääsi  ääneen 6. maaliskuuta 1988 kello 14.00 taajuudella 95,3 MHz. Avajaismusiikkina  kuultiin Jari Ihalaisen säveltämä ’Saaret ja meri’. Koelähetyksiä oli kuultu jo  ennen virallista aloitusta. Alun perin toiminimeksi suunniteltiin Saaristoradiota,  mutta Yleisradion maakuntaradiolla oli samanniminen ohjelma, joten Rotko päätyi  ristimään asemansa Meriradioksi.
Pieni kuuluvuusalue
Meriradion avajaislähetyksessä vieraili liikenneministeri Pekka Vennamo,  omistajien edustajia ja radioääniä Turusta. Aseman studio sijaitsi Velkuanmaan  saaressa Tiurlan kylässä. Lähetin oli Turun puhelinyhtiön mastossa kunnan  pääsaaressa Palvassa. Antennikorkeus merenpinnasta oli vaatimattomasti vain 60  metriä ja lähetysteho 100 wattia. Stereolähetys kantoi kuitenkin Korppooseen,  Iniöön, Kustaviin, Rymättylään, Uuteenkaupunkiin ja Naantaliin asti. Radion  taustayhtiön Meriradio Oy:n vähemmistöomistajina oli alueen kuntia, seurakuntia  ja yhdistyksiä, jotka saivat vastineeksi ohjelma-aikaa Meriradiossa. 5000 markan  arvoinen B-osake oikeutti viiden minuutin ohjelma-aikaan viikossa. Meriradio Oy:n  40 osakkeesta enemmistön eli 22 kappaletta omisti Boletus Oy.
 Kilpailutilanne oli uudelle tulokkaalle varsin edullinen, koska Auran Aallot  kuului vain osittain samalla alueella kuin Meriradio. Lisäksi asemat tekivät  yhteistyösopimuksen, joka mahdollisti Auran Aaltojen päivä- ja iltaohjelmien  edelleenvälittämisen Meriradion taajuudella. Myös mainosaikaa alettiin myydä  yhteisesti vuonna 1989. Yhteistyösopimusta Meriradion kanssa oli havitellut myös  alkutaipaleellaan ollut turkulainen Radio Sata.
 Meriradiolla oli oma myyntipiste Turussa, vaikka asema ei kuulunutkaan  kaupungissa kuin välttävästi. Pääkohdealuetta olivat saaristo ja rannikon pienet  kunnat. Lisäksi eräät Uudenkaupungin yrittäjät mainostivat Meriradiossa. Ohjelmaa  velkualaisradiolla oli muutama tunti päivässä kello 8.30-11.00  ja 14.00-18.00.  Viikonloppuisin oltiin äänessä aamuyhdeksästä iltakuuteen. Aivan alkuaikoina  Meriradio lähetti ohjelmaa neljänä arkipäivänä viikossa. Auran Aaltojen releoinnit  alkoivat kevään 1988 aikana. Turkulaisradion lähetykset kuuluivat Meriradiossa  aamulla ja keskipäivällä. Laajemman releoinnin esti tiukka toimilupakäytäntö. Kun  Meriradio alkoi lähettää omaa ohjelmaansa myös keskipäivällä, Auran Aaltojen  lähetystä kuultiin Meriradion taajuudella aamuisin ja iltaisin.
Puhetta ja musiikkia
Vuosien 1988-89 aikana Meriradio keskittyi ohjelmistossaan palvelemaan  kuuluvuusalueen asukkaiden ja mökkiläisten tarpeita. Ohjelmatuotannon pääpaino  oli kesäkuukausissa, jolloin Saaristomerellä on kymmeniätuhansia kesäasukkaita  ja veneilijöitä (oikealla olevassa kuvassa on Meriradion ohjelmatiedot yhden viikon ajalta. Skannaus on Turun Sanomista).
Talvella ohjelma-aikaa supistettiin jonkin verran, mutta lähetystaukoja Meriradio ei pitänyt. Laura ja Jorma Rotkon lisäksi radioon oli palkattu pari toimittajaa ja joukko avustajia sekä myyntihenkilökuntaa. Radioaseman sijainti kaukana mantereelta rajoitti jonkin verran ammattilaisten houkuttelemista paikallisradioon. Kuntien, seurakuntien, veneilyseurojen ja eri yhdistysten tiedotukset olivat merkittävä osa Meriradion ohjelmistoa. Paikallisuutisia, säätietoja ja meriliikennetiedotuksia kuultiin niin ikään päivittäin. Eri maaseutuelinkeinoille oli omat teemaohjelmansa. Kuuntelijoiden toivemusiikkia soitettiin iltapäivisin, viikonloppuna taajuuden ohjelmistoa olivat muun muassa Saaristovisa-tietokilpailu sekä naantalilaisen äänilevykaupan laatima listaohjelma Naantali Top 10. Myös kuunnelmia tehtiin. Jorma Rotkon toimittama pakinasarja ’Elämän maku’ oli yksi Meriradion vakio-ohjelmista.
Kilpailijoita reviirille
Radioluvat myönnettiin ensi kertaa viideksi vuodeksi keväällä 1989. Meriradio sai jatkoluvan kuten muutkin toiminnassa olleet paikallisradiot. Uusia ääniä alkoi putkahtaa eetteriin vuosien 1989-90 aikana. Turkuun tuli kaksi uutta radiota Auran Aaltojen rinnalle, mutta pahin kilpakumppani oli Vakka-Suomen Paikallisradio Oy, jonka äänitorvi Radio UBC aloitti Uudessakaupungissa heinäkuussa 1989. Meriradiossa mainostaneille yrittäjille avautui näin uusi mainoskanava, joka kuului Uudenkaupungin ympäristössä paremmin kuin Meriradio. UBC pystyi lisäksi kilpailemaan melko laajalla ohjelmatarjonnalla, vaikka asemalla oli sama ongelma kuin Meriradiolla: pieni lähetysteho. Asemien kuuluvuusalueet menivät päällekkäin Vakka-Suomen eteläosissa. Meriradio sai vuoden 1989 lupakierroksella toimiluvan myös Korppoon alueelle, mikä mahdollisti alilähettimen avaamisen. Velkuan taajuuden 95,3 MHz lähetystehoa ei voitu korottaa samalla jaksolla toimineen Tukholman lähiradion takia, joten kuuluvuusaluetta piti yrittää laajentaa alilähettimellä. Korppoon taajuus ei kuitenkaan koskaan aloittanut toimintaansa.
Rahat loppuvat – uusi Meriradio aloittaa
Keväällä 1990 Saaristomeren Paikallisradio Oy, joka oli muuttunut Meriradion  toimilupayhtiöksi, koki vararikon. Valtioneuvosto myönsi vapaaksi jäävälle  taajuudelle toimiluvan turkulaiselle NaviMedia Oy:lle, jonka pääomistaja oli  yliperämies Tauno Vintola. Uusi yrittäjä osti osan Meriradion laitteista ja koko  levystön. Saaristomeren Paikallisradio Oy:n pyörittämä Meriradio lopetti  toimintansa huhtikuun lopussa 1990 ja uusi omistaja siirsi omistukseensa  hankkiman laitteiston Velkualta Naantaliin. Vanhalla nimellä mutta uutena asemana  aloittanut Meriradio pääsi ääneen Naantalissa vappuna 1990.
 Vanhan Meriradion pienosakkaat säilyttivät osakkuutensa uudessa radiossa.  Radiotoimintaa pyöritti ohjelmayhtiö Lounais-Suomen Meriradio Oy. Vintola oli  ollut uutistoimittajana Auran Aalloilla muutamia vuosia ja hankkinut  turkulaisradion ulkolähetysauton itselleen. Oman radioaseman lisäksi Vintola  siis tuotti myös Auran Aaltojen ulkolähetyksiä sekä veneilyohjelmia useille  paikallisradioille. Yhteistyö jatkui 1990-luvun alkuvuosiin, jolloin Auran Aallot  hankki oman lähetysauton. Auran Aaltojen releoinnit Meriradio oli kuitenkin  lopettanut jo ennen Saaristomeren Paikallisradio Oy:n konkurssia.
 Vintola harkitsi oman maston rakentamista saaristoon, mahdollisesti Nauvoon,  kuuluvuuden parantamiseksi. Naantaliin muutto jätti lähettimen yhä Velkualle,  eikä tehoa saatu heti lisää.
