Kun tasan vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen Radio 40 -sarjan artikkelin Mediamonitoriin, päässäni oli monia ideoita. Matka eri aiheiden parissa pakotti penkomaan arkistoja, lukemaan paljon vanhoja juttuja, kuuntelemaan ääniarkiston aarteita ja haastattelemaan paikallisradioväkeä. Paljon laajemminkin olisi voinut kirjoittaa, mutta työ olisi vaatinut voimakkaampaa paneutumista. Aika ei riittänyt kaikkeen, eikä voimatkaan olleet parhaat mahdolliset. Sarja saatiin onneksi loppuun nyt vuosi myöhemmin.

On ollut kivaa kuulla uusia asioita, jutella ihmisten kanssa ja punnita aiheita, joita voi ottaa mukaan sarjaan. Nostalgia on tiettävästi suosittua, joten sitä oli tarjolla eri näkökulmista. Jokin menneessä kiinnostaa ihmisiä – ainakin melko monia. On toki niitäkin, joiden mielestä vanhoja ei kannattaisi tonkia tai ainakaan kuunnella, siis niitä ääniarkiston nauhoja.

***

Minulle paikallisradio on ollut merkittävä tiennäyttäjä. Yläasteikäisenä alkoi Yleisradio kyllästyttää ja paikallisradion oma tyyli kiehtoa. Päädyin radioon kuitenkin vasta pitkälti yli kolmekymppisenä ja olihan se mahtavaa. Ensimmäinen harjoittelupaikkani ja samalla ensikosketus suoraan lähetykseen tapahtui kuitenkin jo 1990-luvun alussa Meriradiossa Naantalissa. Ja sitä ennen kävin tutustumassa parin päivän ajan Radio Sataan Turun KOP-kolmiossa.

***

Eihän radio ole samanlainen kuin 30-40 vuotta sitten. Olisi kauheaa, jos se olisi jäänyt jumiin menneeseen, kun muu maailma menee vain eteenpäin. Teknologian kehitys on tuonut lisää mahdollisuuksia, mutta samalla myös vähentänyt ihmistyövoimaa eli ajattelevia aivoja. Yksi tyyppi voi pyörittää vaikka kymmentä kanavaa lämpimästä toimistostaan tai etätyöpisteestä. Enää radioiden toimitiloissa ei pyöri kaikenlaisia levynpyörittäjiä, mainosmyyjiä, uutistoimittajia, radiosihteerejä tai hengailevia ohjelma-avustajia. Nykyään selvitään pienemmällä porukalla.

***

Radion tulevaisuuden voisi tuomita kadotukseen, mutta ehkä radio sittenkin selviää muuttuvassa yksilökeskeisessä maailmassa. Onhan se selvinnyt tähänkin asti. Sitten kun luovuus loppuu ja koneet tekevät kaiken, voisi radion tilalle keksiä jotain muuta. Siihen asti jaksan minä puolestani hengailla radion liepeillä. Tiedä vaikka radio-ohjelmien tekeminen alkaisi taas kiinnostaa. Onhan se valtavan kivaa puuhaa.

Kirjoittaja on Mediamonitorin vastaava tuottaja – ja radioihminen