On ollut kivaa kuulla uusia asioita, jutella ihmisten kanssa ja punnita aiheita, joita voi ottaa mukaan sarjaan. Nostalgia on tiettävästi suosittua, joten sitä oli tarjolla eri näkökulmista. Jokin menneessä kiinnostaa ihmisiä – ainakin melko monia. On toki niitäkin, joiden mielestä vanhoja ei kannattaisi tonkia tai ainakaan kuunnella, siis niitä ääniarkiston nauhoja.

***

Minulle paikallisradio on ollut merkittävä tiennäyttäjä. Yläasteikäisenä alkoi Yleisradio kyllästyttää ja paikallisradion oma tyyli kiehtoa. Päädyin radioon kuitenkin vasta pitkälti yli kolmekymppisenä ja olihan se mahtavaa. Ensimmäinen harjoittelupaikkani ja samalla ensikosketus suoraan lähetykseen tapahtui kuitenkin jo 1990-luvun alussa Meriradiossa Naantalissa. Ja sitä ennen kävin tutustumassa parin päivän ajan Radio Sataan Turun KOP-kolmiossa.

***

Eihän radio ole samanlainen kuin 30-40 vuotta sitten. Olisi kauheaa, jos se olisi jäänyt jumiin menneeseen, kun muu maailma menee vain eteenpäin. Teknologian kehitys on tuonut lisää mahdollisuuksia, mutta samalla myös vähentänyt ihmistyövoimaa eli ajattelevia aivoja. Yksi tyyppi voi pyörittää vaikka kymmentä kanavaa lämpimästä toimistostaan tai etätyöpisteestä. Enää radioiden toimitiloissa ei pyöri kaikenlaisia levynpyörittäjiä, mainosmyyjiä, uutistoimittajia, radiosihteerejä tai hengailevia ohjelma-avustajia. Nykyään selvitään pienemmällä porukalla.

***

Radion tulevaisuuden voisi tuomita kadotukseen, mutta ehkä radio sittenkin selviää muuttuvassa yksilökeskeisessä maailmassa. Onhan se selvinnyt tähänkin asti. Sitten kun luovuus loppuu ja koneet tekevät kaiken, voisi radion tilalle keksiä jotain muuta. Siihen asti jaksan minä puolestani hengailla radion liepeillä. Tiedä vaikka radio-ohjelmien tekeminen alkaisi taas kiinnostaa. Onhan se valtavan kivaa puuhaa.

Kirjoittaja on Mediamonitorin vastaava tuottaja – ja radioihminen

Radio Inarin yli 30 vuotta jatkunut historia päättyi syyskuun lopussa. Inarin kunnan nuorten työpajatoimintaan liittynyt paikallisradio ei enää jaksanut kantaa. Toimintaa pyöritettiin reilun vuoden ajan vapaaehtoisvoimin, kun työpajatoiminnan kirjoa laajennettiin ja henkilökunnan osaamisaluetta suurennettiin. Enää ei riittänyt henkilöstöä pelkän radion pyörittämiseen – eikä nuoria tekijöitäkään tahtonut löytyä.

Varmasti Radio Inarin luopumisen taustalla on muitakin seikkoja, mutta edellä kuvailtu kiteyttää dilemman, miten tuottaa radiolähetyksiä säännöllisesti.

***

Aikoinaan, vielä 20 vuotta sitten, Suomessa on runsaasti ei-kaupallisia radioasemia, jotka olivat käytännössä yhteisöradioita. Niissä lähettivät ohjelmiaan sekä yksittäiset ohjelmantekijät että järjestöt ja yhdistykset. Vielä on tällaistakin radiotoimintaa, sillä Helsingin Lähiradio on yhä voimissaan. Vastikään uusiin tiloihin muuttanut helsinkiläisradio on pysynyt pinnalla, eikä sillä liene ollut pulaa vapaaehtoisista radiotoimittajista.

Muualla Suomessa tilanne on elänyt värikkäitä vaiheita. Turkulaisen Radio Robin Hoodin tarina päättyi ikävästi parisen vuotta sitten, kun maksukyky ei enää riittänyt. Ohjelmantekijöitä olisi ollut tarpeeksi, mutta FM-lähetyksiin ei enää ollut rahaa. Ja ilmeisesti nettiradio ei tullut kysymykseenkään.

***

Juuri niin: nettiradio. Pitääkö yhteisöradion olla FM-taajuudella lähettävä vai kelpaako myös nettiradiotoiminta. Sellainen oli Radio Inari ja samaa toteutti loppuun asti Tornion Radio Pro. Tai puhumattakaan lukuisista netissä lähettävistä pikkuradioista. Ne elävät omaa elämäänsä, osa niistä hyvinkin pitkällä historialla. Yhteisöradio Hear on yksi tällainen pienen piirin kiinnostava kokonaisuus, joka on jatkanut linjallaan vuosikausia.

***

Entä sitten lyhytaalloilla viime vuosina tapahtunut piristyminen? Yhteisöllisyyttä on havaittavissa, sillä kenellekään lyhytaaltoradiota pyörittävälle ei makseta hommasta mitään ja ohjelmantekijät tekevät sisältöä rakkaudesta lajiin. Tässä genressä ei ole lainkaan niin synkkä tulevaisuusvisio, vaikka nettiradion tavoin lyhytaaltoradiotoiminnassa liikutaan syvällä marginaalissa. Radio sekin on, kuunnelkaapa vaikka joskus vertailun vuoksi.

Kirjoittaja on Mediamonitorin vastaava tuottaja

Pörssiyhtiöillä on aina omat taloudellisen hyödyn tavoitteet, jotka määrittelee viime kädessä yhtiöiden suurimmat osakkeenomistajat. Jostain syystä kaupallista paikallisradiota ei saada kannattavaksi juuri missään. Radiokanavia on useilla alueilla aivan liikaa, eikä paikallisradio siten erotu muusta massasta. Kyse ei varmaankaan ole osaamattomuudesta, sillä onhan perinteisten sanomalehtien ympärille muodostuneissa monimediallisissa konserneissa varmasti myös radio-osaamista. Ehkä kyse on ainakin tässä Kouvolan tapauksessa kärsimättömyydestä ja lyhytnäköisyydestä. Kun radio ei heti pomppaa mainostajien suosikiksi, siitä on päästävä eroon. Rahaa pumpataan konserniavustuksella paikkaamaan radioiden tappioita, mutta se on ollut maan tapa jo vuosikymmeniä. Jossain kohtaa osakkeenomistajat saavat tarpeekseen ja muutosneuvottelujen iso luuta alkaa heilua yhtiöissä ja toimituksissa.

***

Kouvolasta loppuu nyt jo ties kuinka mones paikallisradio. Kaikenlaisia yrittäjiä on ollut neljän vuosikymmenen aikana, vaan mikään ei ole pysynyt pystyssä. Ensin olivat saman taajuuden Kouvolassa jakaneet radiot Kouvolan Ääni ja SBC Radio, jotka sitten yhdistyivät. Kun SBC:n radioliiketoiminta myytiin NRJ:lle, loppui paikallinen radiotoiminta hetkeksi.

Joitakin vuosia sitten yksityisten yrittäjien pyörittämä Radio Kaakko äänteli hetken, mutta sehän ei varsinaisesti ollut Kouvolan paikallisradio, koska lähetykset tehtiin koko Kaakkois-Suomen alueelle Haminasta. Osittain Radio Kaakon raunioille perustettiin nettiradioasema RadioSE. Se kai voitaisiin luokitella paikallisradioksi, jos käsitettä oikein venytetään. FM-taajuudelta sitä on turha etsiä, ja FM:llä suurin osa radionkuuntelusta edelleen tapahtuu.

***

Etelä-Kymenlaaksosta on toki jo tuota ennen yritetty päästä Kouvolan radiomarkkinoille. Kotkalaisen Radio Albatrossin studiosta lähetettiin sen aikaisella tekniikalla Kouvolan paikallisradion Asema 100,1:n lähetykset. Kun SBS osti Kotkan radion, ehti Kouvolan kuuntelijoita palvella hetken Radio Sata, mutta lopulta Iskelmäradion brändi oli voittoisa ja paikallinen radio häivytettiin vähin äänin.

Samanlaisen tarinan voisi kirjoittaa Lappeenrannan ja Kotkan radiohistoriasta, sillä Radio Tempo oli liimana myös näiden paikkakuntien paikallisradiotoiminnalle runsaan vuoden ajan. Sitä ennen kaupallisen radion lippua Kotkassa heiluttivat Radio Lokki ja jo mainittu Radio Albatrossi ja Lappeenrannassa Saimaan Aallot sekä sen suorat tai epäsuorat perilliset Radio Dixi ja Radio Norppa.

***

Jatkossa Kymijoen kaupunkien Kouvolan ja Kotkan taajuuksilla soinee Radio Voima Lahdesta ja Lappeenrannassa Karjalainen Syke Joensuusta. Keskisuomalaisen pitää tietysti hakea muutos taajuuskokonaisuuksiin, jotta Radio Tempo voidaan pilkkoa osiksi konsernin muita radioasemia.

Kirjoittaja on Mediamonitorin vastaava tuottaja

Puheet valtakunnallisesta kaupallisesta radiosta kiihtyivät 1990-luvun alussa. Monikin paikallisradio joko yksin tai kimpassa oli jättänyt tai jättämässä hakemuksia valtakunnanradion toimiluvasta liikenneministeriöön. Mieleen muistuvat ainakin Radio Ykkönen, Radio City ja Radio Pori. Muitakin oli varmasti. MTV kiinnostui myös, sillä olihan se ollut hakemassa paikallisradiokokeilulupia jo vuonna 1985 ja jäänyt ilman lupaa.

Ylen asema oli vakaa, sillä se oli myllännyt radiopalettinsa totaalisesti vuonna 1990. Radio Suomi oli huippusuosittu ja Radiomafia nuorten ykkönen. Paikallisradioiden kuuntelijoita oli valunut Ylen taajuuksille ja monella pikkuradiolla olivat käynnissä ankeat ajat suuren laman keskellä.

***

MTV sai lopulta haluamansa eli oman radiokanavan. Ensimmäiset koelähetykset Oy Suomen Uutisradio Ab lähetti toukokuussa 1997. Nimikin paljastettiin parahiksi ennen lähetysten virallista aloitusta. Uudesta uutispainotteisesta viihderadiosta tulisi Radio Nova.

Koska Nova oli Ylen kanavien tavoin rekrytoinut leipiinsä paljon kaupallisen radion eli paikallisradioiden kokenutta tekijäjoukkoa, oli tietotaito ja tutut juontajaäänet kompakti paketti, mihin oli hyvä rakentaa tulevaa menestystä.

Radio Nova oli aluksi hyvin uutispainotteinen, sillä parhaaseen autoiluaikaan aamu- ja iltapäivisin uutisia kuultiin puolen tunnin välein ja uutisotsikoitakin varttia yli ja varttia vaille tasatunnin. Se oli kieltämättä aika rasittavaa kuunneltavaa, mutta melko nopeasti Novassa tajuttiin, että vähempikin uutispuhe riittää. Toimiluvan edellytys oli, että uutisia kuullaan säännöllisesti. MTV:n radiona uutiset tuotti MTV:n tv-uutistoimitus. Internet ei tuohon aikaan vielä ollut mikään varsinainen uutismedia, joten radiouutisilla oli vakuuttava paikkansa.

***

Nova kuului hyvin ja laajalla alueella. Sillä oli suuremmat lähetystehot kuin paikallisradioilla ja se pystyi kilpailemaan lähetyssignaalin laadussa Ylen kanssa. Paikallisradiot kitkuttelivat pienillä wateillaan, joten kilpailutilanne ei ollut niille enää kovin edullinen.

Erikoisradiot eli nuorten hittiasema Kiss FM ja kulttuuriväelle suunnattu klassisen musiikin Classic FM kuuluivat suurimmilla kaupunkiseuduilla ja imivät niiltä lisää paikallisradiokuuntelijoita.

***

Nyt 30 vuotta myöhemmin radio on vain yksi hitunen mediakakusta, mutta kuuntelututkimusten perusteella edelleen varteenotettava media. Uutisten välittäjänä kaupalliset kanavat ovat siirtyneet sähkeuutismuottiin, kun taas Yle tekee vielä pidempiäkin uutislähetyksiä.

Jos moni odotti Novan aloitusta suurella mielenkiinnolla, niin pian aloittavan uuden ruotsalaisten toimiluvalla lähettävän radiokanavan käynnistyminen saattaa mennä monilta kokonaan ohi. Lähetysverkon kattavuudesta se ei välttämättä ole kiinni, sillä suuria ”novamaisia” tehoja on ruotsalaisillakin. Sen sijaan radiokenttä on ääriään myöten täynnä eri musiikkiformaatteja, viihteellistä puhetta ja pitkään toimineita ja vakiintuneita suosikkiradioita. Ei ole helppoa hakea suosiota, ellei sitten rummuta tulemisestaan isolla rummulla. Missähän se onnistuisi? – No, somessa, tv-kanavilla ja digitaalisissa mainostauluissa. Näitä mainoksia ja uuden radion taustajoukkojen esittelyjä odotellessa – jos uusi valtakunnanradio nyt edes vielä aloittaa varsinaisia lähetyksiään…

Kirjoittaja on Mediamonitorin vastaava tuottaja

Tuossa puretussa talossa ja sen piharakennuksessa sijaitsi aikoinaan Radio Auran Aallot. Tasan 40 vuotta sitten taloon ei vielä rakennettu radiostudioita, sillä olihan tuore paikallisradio saanut toimiluvan vasta joitakin viikkoja aiemmin. Keväällä alkoi tapahtua ja kesällä luvanhaltijat eli Näkövammaisten Keskusliitto ja Turun Sanomalehtimiesyhdistys jo ylpeydellä esittelivätkin uusia toimitiloja lehdistölle.

Se oli vain rakennus, jonka näyttävin osa viime vuosina oli koko julkisivun peittänyt, syksyisin punertavana hehkunut villiviiniköynnös. Muuten talo olikin tiensä päässä ja modernin kaupunkirakentamisen saartamana.

***

Auran Aallot oli kaupungin ensimmäinen paikallisradio. Pieni ja nuorekas Auran Aallot vastaan suuri ja kankea Yleisradio oli pelin henki tuohon aikaan. Ei paikallisradio kuitenkaan kovin pitkälle Turusta kuulunut, vaivaisesti vain naapurikuntiin, siinä missä Ylen Turun radio valloitti koko maakunnan. Olisi oman juttunsa aihe miettiä, miksi Posti- ja Telehallitus panttasi lähetystehoja uusilta paikallisradioilta.

Nyt talo on purettu, eikä se mikään pyhiinvaelluskohde koskaan ole ollutkaan. Se on vain muistuttanut minua siitä, mistä puitteista kaikki aikanaan alkoi. Kotiin jo ehdittyäni tajusin, että olin päivän aikana ajanut melkein kaikkien Auran Aaltojen toimitalojen ohi kohti itäistä Turkua. Logomo (2017-2019), Artukainen (2011-2017), Auran panimon talo (2019- ) ja Valkoinen talo jokirannassa (1990-2001). Vain keskustan toimitila jäi tällä kertaa ohittamatta.

***

Jos on paikallisradio muuttanut useita kertoja 40 vuoden aikana, on se myös sisällöltään jotain aivan muuta kuin Ruissalontien aikaan. Se on ohjelmavirtaa, jota rytmittävät juontajat, musiikki, ajankohtaisjutut tai studiovieraat, mainokset ja uutiset. Se on kokonaisuus, joka on laskelmoitua ja kellotettua, eikä niin vapaalla kädellä tehtyä kuin ennen vanhaan. Olisi outoa, jos se ei olisi muuttunut muun maailman tavoin. Toisaalta se on nykyisin kaupungin ainoa paikallisradio – jälleen kerran kuten ihan alussakin.

Kirjoittaja opetteli paikallisradioiden kuuntelua 40 vuotta sitten

Sosiaalinen media hallitsee meitä, vaikka emme sitä myöntäisikään. Kaikki eivät käytä somea lainkaan, mutta monet asiat ovat sinne siirtyneet. Parhaimmillaan somekanavat voivat tarjota nopean tiedonvälityskanavan, mutta pahimmillaan ne ovat täynnä valeuutisia, epämääräisiä väitteitä ja tahallista trollaamista.

Sosiaalinen media ei tietenkään ole yksi mustavalkoinen möykky, vaan siellä on monenlaisia vivahteita, myös hyviä asioita. Harrastajaporukat voivat jakaa tietoa tapaamisistaan tai muista kiinnostavista asioista omissa ryhmissään. Urheilusta kiinnostuneet saavuttavat tiedon suosikkijoukkueen tulevista otteluista tai pelaajasiirroista kätevästi joukkueen hyvin toteutetulta Instagram-tililtä. Tiktokissa ammattiosaaja voi kuvata omaa päiväänsä livevideolla ja rupatella samalla kanavan seuraajien kanssa.

***

Sosiaalisen median perusajatus on vuorovaikutteisuus. Palaute ja keskustelu tulee suoraan ja välittömästi. Jutut myös vanhenevat äkkiä, varsinkin jos kyseessä on esimerkiksi 24 tuntia esillä oleva videokela tai uutisaihe, joka ei enää herätä kiinnostusta päivien tai viikkojen jälkeen. Somesisältö on valitettavan usein kiireellistä jutusta ja aiheesta toiseen loikkimista. Kaikki tapahtuu nopeasti, kaikkeen on reagoitava heti ja kaikesta on oltava jotain mieltä. Se on somea pahimmillaan. Syventyvyys ja asioiden tarkka taustoittaminen jäävät vähemmälle. Some suorastaan pakottaa sylkemään oman pahan olon ulos heti enempiä sanavalintoja tai seurauksia miettimättä.

Ei sosiaalista mediaa ihan kokonaan kannata tuhota, mutta aika monia asioita siitä voisi korjata. Niitä tuskin muutetaan nykyisestä, sillä somejättien eli sosiaalisen median sovellusten omistajien tavoite on voiton takominen, eikä lypsävää lehmää kannata teilata. Koukuttava tarve välttyä putoamasta päivänpolttavuuden ulkopuolelle eli tuttavallisemmin FOMO (fear of missing out) pitää huolen siitä, että harva somessa roikkuva pystyy lopulta sieltä pitkään poissa olemaan.

***

Mediamonitori tekee sosiaalisessa mediassa nykyisin vain Facebook-postauksia. Niissä kerrotaan sivustolla julkaistuista uutisista ja päivityksistä. Ne saattavat olla monelle yksi väylä käydä vilkaisemassa, mitä sivuostolla tapahtuu. Ilman sosiaalista mediaakin pärjää, koska Mediamonitori on ollut ja tulee olemaan ensisijaisesti mediasivusto, jonka päätuotetta sosiaalinen media vain tukee.

Alkaneelle vuodelle on muuten tulossa toivon mukaan jotain kiinnostavaa luettavaa. Loppuvuosi 2024 oli kieltämättä nihkeä, koska uutisten päivittäminen tuotti tuskaa. Ei oikeastaan ollut aiheitakaan ja linjan löytäminen oli vaikeaa. Voimat keskitettiin audion tuottamiseen eli uutisiin, joita on voinut kuulla kolmelta radioasemalta. Osa näistä julkaistaan jatkossakin Mediamonitorin sivuilla ja osa paljon parjatussa Facebookissa – miksi ei, koska niilläkin on kuuntelijoita siellä ollut.

***

Kaikki eivät aloita vuotta numerosta nolla. Kaupallisella radioalalla vuoden 2025 numerot ovat neljä ja nolla. 24. tammikuuta tulee kuluneeksi 40 vuotta ensimmäisten paikallisradiolupien myöntämisestä ja keväällä sama aika ensimmäisten radiolähetysten alkamisesta. Ehkä näistä aiheista saadaan jotain kivaa Mediamonitoriinkin. Sehän on tehtävämme ja siihen huutoon meidän pitäisi vastata.

Hyvää uutta vuotta 2025, rakkaat lukijamme!

Kirjoittaja on Mediamonitorin vastaava tuottaja

Ministeriön virkaatekevät asiantuntijat ruotivat hakijoiden papereista oleelliset asiat ennen niiden etenemistä päätösesitykseen. Katsotaan radiohakijan taloudellista tilannetta, aiempaa kokemusta alalta ja luvattua ohjelmasisältöä. Sitten pohditaan, miten luvatut ohjelmasisällöt lisäävät radiotarjonnan monipuolisuutta.

Juuri näin kävi esimerkiksi Helsingin ainoan ja siksi erittäin halutun taajuuden valintaprosessissa. Puheradio voitti, koska Suomesta sellainen lakkautettiin vuosi sitten. Muitakin ministeriön mielestä vahvoja hakijoita oli. Radioalalle uusi, mutta mediatuotantoa pitkään harjoittanut Radio Ykkönen oli lupaperusteluissa vahvoilla, samoin musiikkipainotteinen Sea FM ja maalaisradioksi tituleerattu Radio Sandels. Järviradio Puhe sai lopulta luvan, koska sen katsottiin tuovan pääkaupunkiseudun tarjontaan riittävän paljon muista poikkeavaa sisältöä.

Valtakunnanvinkkelissä puheradio Yle Puheen hylkäämät taajuudet päätyvät ruotsalaiselle, joka toimii kotimaassaan menestyksekkäästi. Mad Men Median lupaamat asiat painoivat vaakakupissa sen verran paljon, että koko vaaka kallistui lopulta yhtiön puolelle – tuloksena oli toimilupa koko Suomeen.

***

Suomessa kaupallisen radion ohjelmistotoimiluvat myöntää pääsääntöisesti Traficom. Se teki työtä tälläkin kertaa ja antoi taajuuksia jo syyskuussa niiltä paikkakunnilta, joilla hakijoita ei ollut enemmän kuin taajuuksia. Traficomin toimivalta loppuu toki myös silloin, kun lupapäätöksellä on mediamarkkinoiden kannalta merkitystä. Vaikka valtakunnallista taajuuskokonaisuutta olisi hakenut vain yksi hakija, päätöstä tuskin olisi tehty virastossa vaan poliitikkojen ohjailemassa valtioneuvostossa.

Olkoon liikenne- ja viestintäministerin oma kanta mikä tahansa, niin lupia ruotivat ennen lopullista päätöstä ministeriön asiantuntijat. Ministerillä on tietysti valtaa työntää lusikkansa lupasoppaan, mutta kuinka oleellista se on? Ainakin tällä kerralla luvat perusteltiin varsin kattavasti. Haluttiin monipuolistaa radiotarjontaa ja myös radiolupien omistusta. Suomessa valtakunnanradio ei ole enää kahden kauppa.

Toimilupahakemuksissa luvataan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Lobbaaminen lisää hakemuksen painoarvoa, mutta ei se aina ole edes tarpeellista. Jos Järviradion toimitusjohtajaa on uskominen, ei tälläkään kertaa tarvinnut taivutella ministeriötä toimiluvan taakse. Jotkut kyllä tekevät niinkin. Joskus se myös poikii toimiluvan.

***

Malttamaton uutistoimittaja odottaa nyt lupausten täyttämistä. Tuleeko uudesta valtakunnanradiosta sellainen, kuin on luvattu: oma uutistoimitus, ihmiset äänessä, vaihtoehto muille valtakunnallisille ja niin edelleen. Tai onko Järviradion puhekanavan sisältö niin laadukasta, kuin asema haluaa antaa ymmärtää. Potentiaalia tähän olisi, mutta halutaanko rimaa pitää nykyisellä tasolla vai nostaa pikkuhiljaa, sillä radioalalla hosumalla ei saa aikaan kuin ison pinkan laskuja, olemattomat kuuntelijaluvut ja taajuuden päätymisen seuraavalla täydennyskierroksella uudelleenhakuun – ja uusien lupausten odotteluun.

Kirjoittaja on Mediamonitorin vastaava tuottaja

Katastrofiuutiset, jotka nykyisin ovat maailmanluokan jättiuutisia, jäävät ihmisten mieleen pitkiksi ajoiksi. Niitä muistellaan vuosikymmenten jälkeen ja niiden sanamuotoja muistetaan. Estonian tapauksen tavoin omalle aivojen kovalevylleni ovat tallentuneet kuin eilispäivän tapahtumina syyskuun 11. päivän terrori-iskut Yhdysvalloissa, Kaakkois-Aasian tsunami tai Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa helmikuussa 2022.

Useimpiin uutismuistoihin liittyy radio. Se on yleensä kertonut jostain suuren luokan aiheesta ensimmäisenä. Tieto Ruotsin pääministerin Olof Palmen murhasta Tukholmassa tuli radion aamu-uutisissa. Israelin pääministerin Jitzhak Rabinin salamurhasta kuulin ensimmäisenä Norjan radion keskiaaltolähetyksestä. Radio oli myös ensimmäinen tiedotusväline, joka kertoi Konginkankaan suuronnettomuudesta pari vuosikymmentä sitten.

***

30 vuotta sitten tiedonvälitys oli nykyaikaan verrattuna hitaanpuoleista, mutta jo riittävän nopeaa. Aamuyöllä myrskyävällä ja hyisellä Itämerellä tapahtunut katastrofi on syöpynyt monen suomalaisen mielen sopukoihin lähtemättömästi, sillä kukapa olisi välttynyt suomalaisia järkyttäneeltä uutiselta.

Estonian tapahtumien aikaan internet ei ollut paikka, jossa uutisia olisi jaettu, ja jos olisikin, niin tietokoneita ei ollut joka torpassa nettiyhteydestä puhumattakaan. Jos Estonia tapahtuisi tänään, niin mistä kuulisin siitä ensimmäisenä? Ehkä radiosta, jos sattuisin kuuntelemaan sitä aamulla. Todennäköisesti lukisin siitä kännykkäni näytöltä. Siellä uutiset nykyisin ovat – hyvät ja huonot. Viime aikoina niitä huonoja on ollut enenevissä määrin. Saattaisin nähdä uutisaiheen sosiaalisessa mediassa jollain luotettavalla sometilillä.

Yksi hyvä asia 90-luvun uutismaailmassa oli. Tiedot välitti toimittajien ammattikunta. Oletuksena oli ja on vieläkin, että he osaavat suodattaa oleellisen tiedon objektiivisuuteen pyrkien. Jos Estoniasta olisi kertonut ensimmäisenä joku somekanava ja siihen materiaalia ”postannut” epämääräinen sometuottaja, olisiko uutinen ollut yhtä hätkähdyttävä – ja olisiko se ollut mitenkään luotettava? Tieto olisi pitänyt joka tapauksessa tarkistaa jostain sellaisesta lähteestä, jossa juttuja tekevät ammattilaiset. Monimutkaisempaa kuin vain radion avaaminen ja uutisten kuunteleminen – tai television katseleminen.

***

Palataan vielä Estonian uppoamisen aikakauteen. Tuon ajan toimittajat tekivät työnsä sen ajan työvälinein. Vanhoissa Ylen arkistopätkissä kuuluu, kuinka aamutuimaan onnettomuutta raportoimaan lähetetty toimittaja on televisiouutisten suorassa lähetyksessä pätkivällä NMT-puhelimella. Toisessa arkistovideossa näkyy onnettomuustutkintalautakunnan tiedotustilaisuus, jota seuraavat kymmenet toimittajat tv-kameroiden, nauhureiden, mikrofonien ja muistilehtiöiden kanssa.

Turun Sanomien julkaisemassa jutussa (tilaajille) lehden valokuvaaja muistelee, miten hän suoriutui kotoaan toimitukseen monimutkaisten tieyhteyksien takaa ja kuinka lehdessä tehtiin nopeasti työnjako toimituksen kesken, sillä olihan kyseessä vuosikymmenen ja vuosikymmenien suurin uutisaihe – sen tajusivat toimittajat heti. Sen ymmärsivät kuuntelijat, katselijat ja lehdenlukijat välittömästi. Resursseja ja painomillimetrejä ei säästelty, eikä surullinen uutisaihe päässyt katoamaan historian bittiavaruuteen, kuten nykysometuksen aikaudella voisi pahimmillaan tapahtua.

Kirjoittaja on Mediamonitorin vastaava tuottaja

Venäjä on itse ajanut alas suurimman osan AM-lähettimistään, mutta joitakin yksittäisiä asemia on vielä muun muassa Pietarissa. Venäjän valtionradio on myös testaillut Kaliningradissa sijaitsevia lähettimiä tavoitteenaan aloittaa ”totuudentorvi” Pohjoismaissa ja Baltiassa asuville kuuntelijoille. Lisäksi Venäjän hallinnon vasallit Radio Rossii ja Vesti FM käyttävät Moldovaan kuuluvan Venäjän-mielisen Transnistrian alueen voimakkaita keskiaaltolähettimiä.

Ukrainan radion ykkösohjelma kuuluu iltaisin ja öisin taajuudella 1278 kHz luonnollisesti ukrainankielisenä lähetyksenä. Ukraina ehti jo sulkea suurimman osan, ellei kaikki, AM-asemansa, mutta sitten niille tuli huutava tarve, kun Venäjän hyökkäys alkoi. Ukraina on pysynyt aalloilla ohjusiskuista huolimatta.

Samaan aikaan Liettua tuuttaa eetteriin venäjää ja valkovenäjää, mutta näiden lähetysten taustalla eivät ole Venäjän viranomaiset vaan länsimaiset tekijät. Keskiaalloilla Suomessa hyvin kuuluvia venäjää puhuvia taajuuksia ovat Liettuasta lähettävät 666, 1386 ja 1557 kHz. Nämä Liettuan vanhaa AM-kapasiteettia hyödyntävät asemat Radio Signal, Radio Baltic Waves ja Radio Lenta (myös Radio Pravda -nimellä) toivovat sanomansa kuuluvan myös Venäjällä ja Valko-Venäjällä.

***

Toiminta keskiaalloilla venäjän kielen ympärillä on kuin menneisyyden haamu kylmän sodan ajan Euroopasta. Silloin omaa sanomaansa Neuvostoliittoon lähetti yhdysvaltalainen Radio Free Europe / Radio Liberty. Tarkoitus oli levittää kapitalistisen lännen ideologiaa. Itäinen naapurimaamme vastasi luonnollisesti omilla näkökannoillaan ja propagandallaan. Joillekin suomalaisille lyhytaaltokuuntelijille saattaa radioasema Rauha ja edistys (Радиостанция Мир и Прогресс) olla tuttu. Tämä vuonna 1991 lakkautettu asema esitteli omia neuvostonäkemyksiään myös englanniksi.

Lyhytaaltojen merkitys on vähentynyt huomattavasti 30 vuodessa ja nyt ollaankin autoradioiden tavoitettavissa keskiaalloilla. Ja onhan monissa kodeissa edelleen vastaanottimia, joissa ovat AM-alueet (MW eli keskiaallot ja LW eli pitkät aallot). Radioaalloilta ei rajalla kysellä passeja ja viisumeja, vaan ne singahtavat rajoista välittämättä kauaskin. Joissakin tapauksissa, ainakin ennen vanhaan, lähetyksiä häirittiin. Näin haluttiin varmistaa, ettei vääränlainen tieto leviä omien ideologioiden valtakunnassa.

***

Jotta kukaan ei saisi yksipuolista kuvaa Suomessa kuuluvista venäjänkielisistä lähetyksistä, on vielä muistutettava kahdesta hengellistä ohjelmaa lähettävästä venäjänkielisestä asemasta. Niiden motiivina ei liene suora puhe politiikasta länsimaisittain, kuten liettualaisilla asemilla pääsääntöisesti on, vaan Virossa toimiva Radio Eli (1035 kHz) ja Latvian Riiasta lähettävä yhdysvaltalaisrahoitteinen Radio Tsentr (1602 kHz) vuoraavat informaationsa uskonnolliseen sisältöön. Poimikoot kuuntelijat rajan takana sitten lähetysten sanoman kukin oman elämänkatsomuksensa mukaisesti.

***

Keskiaaltoradio tarjoaa siis edelleen kiinnostavaa kuunneltavaa niille, jotka seuraavat maailmanpolitiikkaa laajalla otannalla. Suomen median välittämä tieto on varmasti objektiivista ja oikeaa, mutta näkemyksiä koko Venäjän Ukrainassa aloittamasta brutaalista ja raukkamaisesta sodasta kannattaa poimia muualtakin. Mikään ei ole suoraan sanoen muuttunut sitten kylmän sodan päivien. Silloinkin radion avaamalla oikealla taajuudella oikeaan aikaan pysyi vähintään hyvin kärryillä, missä maailma milloinkin makoili. Yleensä se makoili hyvin kaksinapaisessa asennossa – aivan kuten nykyisin.

Kirjoittaja on Mediamonitorin vastaava tuottaja

Liikenne- ja viestintävirasto Traficom julkisti maanantaina tämänkertaisen radion täydentävän toimilupakierroksen hakijat. Valtakunnanverkkoon pyrkii Bauer Media Radio Cityllään, yksi Suomen merkittävimmistä radioalan ammattilaisista Leena Puntila Radio 55:llä ja Ruotsissa radiobisnestä pyörittävä Mad Men Media. Viimeksi mainitun Suomen toiminnoista ei juuri löydy tietoa, mutta nopea vilkaisu yritysrekisteriin kertoo tunnetun asianajotoimiston hoitavan yhtiön yhteyksiä Suomessa.

***

Lupakierroksen kiinnostavinta antia ovat valtakunnallisten taajuuksien lisäksi muutamat paikalliset taajuudet. Helsinki on taas vaihteeksi mukana yhdellä taajuudella. Sen kimpussa on hakemuksineen 11 hakijaa. Näistä Roll FM:n hakemuksesta uutisoitiin jo jokin aika sitten. Radio Sandelsin taustayhtiö Suomen lähiradiot Oy on halukas laajentamaan suuresti ja yksi uusista taajuuksista voisi olla Helsingin 105,0 MHz. Pispalan Musa ja sen omistaja Pena Teräväinen hakee Tampereella kuuluvalle Radio Musalle myös pääkaupungin kuuntelijoita. Letterbox Media on uusi hakija radioalalla. Järviradion tavoitteena on vakinaistaa JR Puhe -tilapäiskanava ja tuoda Yle Puhetta kaipaaville puheradiovaihtoehto. Sea FM laajeni viime lupakierroksen seurauksena Turkuun ja Tampereelle, joten Helsinki olisi luonnollinen jatke etelän kaupungeille. Patmokselta puuttuu vakituinen taajuus Helsingistä.

Ainoa selkeä paikallisradiohakemus parin Helsingin aseman lisäksi on Seinäjoelle toimilupaa hakevalla HS Solutions Oy:llä. Järviradion kanssa lyhytaikaisia lupia pyörittävä yhtiö aikoo tiettävästi perustaa kaupunkiin uutis- ja ajankohtaisradion. Se olisi kuitenkin eri kuin Helsingin ”puheradio”.

Etelä-Savossa toista kesää lähettävä Mökkiradio haluaa sekin toimiluvan. Pelkällä lyhytaikaisella radioluvalla toimiessaan se voi olla äänessä enintään kolme kuukautta kerrallaan. Etelä-Savosta firma haluaisi laajentua muillekin mökkipaikkakunnille, joissa potentiaalisia kuuntelijoita, mainostajia ja kohdekuntia riittäisi. Mökkiradion toimitusjohtaja ehtikin kuvailla yhtiön tavoitteita nopeassa puhelinhaastattelussa. Kiinnostusta on vakiinnuttaa radiotoiminta Etelä-Savon ohella esimerkiksi Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla, länsirannikolla ja Lapissa. Mökkiradion konseptissa on paikallisuuden leima, ja kuuluvuusalueen kuntia houkutellaan tiedottamaan kanavalla. Talvellakin olisi kysyntää, koska esimerkiksi Lapissa on silloin paljon vapaa-ajanasujia. Lisäksi Mökkiradion musiikkivalikoimaa on kuulemma mietitty hieman erilaiseksi kuin monella muulla asemalla.

***

Ehkä yllttävin lupahakemus koskee AM-taajuuksia. Keskiaaltoja ei ole viime vuosina mikään taho hakenut vakituiseen käyttöön. Ohjelmistotoimilupia niille ei siis ole myönnetty ja lyhytaikainen harrastustoimintakin on ollut Scandinavian Weekend Radion varassa.

Joitakin viikkoja sitten paluun televisioverkkoon tehnyt Alfa hakee lupaa Porin taajuudelle 963 kHz. Nettihaku paljastaa, että tavoitteena on ilmeisesti saada käyntiin venäjänkieliset lähetykset. Baltiassa, Venäjällä ja myös meillä Suomessa venäjää puhuvia kyllä riittää. Eri asia on, löytääkö aseman lopulta monikin kuuntelija. Keskipitkät aallot on jo hieman vieraampi juttu, koska taajuuksilla ei ole ollut vakituista lähetystoimintaa Suomessa pariin vuosikymmeneen. Toisaalta Liettuassa, Latviassa ja Virossa on venäjänkielisiä keskiaaltoasemia. Latvia ja Viro ovat kristillistä ohjelmaa lähettäviä.

***

Traficom myöntää luvat niille taajuuksille, joilla ei ole useampia hakijoita. Valtakunnallisen taajuuskokonaisuuden ja suurimman osan paikallistaajuuksista hakemukset menevät valtioneuvoston päätettäväksi. Näissä riittää siis veikkailtavaa. Mille toimijoille sinä arvelet minkäkin taajuuden menevän? Aikaa pohdinnoille lienee riittävästi, sillä yleensä lupia myönnetään muutaman kuukauden kuluttua hakuajan päättymisen jälkeen.

Kirjoittaja on Mediamonitorin vastaava tuottaja