Tuossa puretussa talossa ja sen piharakennuksessa sijaitsi aikoinaan Radio Auran Aallot. Tasan 40 vuotta sitten taloon ei vielä rakennettu radiostudioita, sillä olihan tuore paikallisradio saanut toimiluvan vasta joitakin viikkoja aiemmin. Keväällä alkoi tapahtua ja kesällä luvanhaltijat eli Näkövammaisten Keskusliitto ja Turun Sanomalehtimiesyhdistys jo ylpeydellä esittelivätkin uusia toimitiloja lehdistölle.

Se oli vain rakennus, jonka näyttävin osa viime vuosina oli koko julkisivun peittänyt, syksyisin punertavana hehkunut villiviiniköynnös. Muuten talo olikin tiensä päässä ja modernin kaupunkirakentamisen saartamana.

***

Auran Aallot oli kaupungin ensimmäinen paikallisradio. Pieni ja nuorekas Auran Aallot vastaan suuri ja kankea Yleisradio oli pelin henki tuohon aikaan. Ei paikallisradio kuitenkaan kovin pitkälle Turusta kuulunut, vaivaisesti vain naapurikuntiin, siinä missä Ylen Turun radio valloitti koko maakunnan. Olisi oman juttunsa aihe miettiä, miksi Posti- ja Telehallitus panttasi lähetystehoja uusilta paikallisradioilta.

Nyt talo on purettu, eikä se mikään pyhiinvaelluskohde koskaan ole ollutkaan. Se on vain muistuttanut minua siitä, mistä puitteista kaikki aikanaan alkoi. Kotiin jo ehdittyäni tajusin, että olin päivän aikana ajanut melkein kaikkien Auran Aaltojen toimitalojen ohi kohti itäistä Turkua. Logomo (2017-2019), Artukainen (2011-2017), Auran panimon talo (2019- ) ja Valkoinen talo jokirannassa (1990-2001). Vain keskustan toimitila jäi tällä kertaa ohittamatta.

***

Jos on paikallisradio muuttanut useita kertoja 40 vuoden aikana, on se myös sisällöltään jotain aivan muuta kuin Ruissalontien aikaan. Se on ohjelmavirtaa, jota rytmittävät juontajat, musiikki, ajankohtaisjutut tai studiovieraat, mainokset ja uutiset. Se on kokonaisuus, joka on laskelmoitua ja kellotettua, eikä niin vapaalla kädellä tehtyä kuin ennen vanhaan. Olisi outoa, jos se ei olisi muuttunut muun maailman tavoin. Toisaalta se on nykyisin kaupungin ainoa paikallisradio – jälleen kerran kuten ihan alussakin.

Kirjoittaja opetteli paikallisradioiden kuuntelua 40 vuotta sitten

Valtioneuvoston vuonna 1979 asettama radio- ja televisiokomitea sai työnsä valmiiksi tammikuussa 1984. Syntyi ehdotus paikallisradiokokeilun aloittamiseksi. Vielä vuonna 1984 lupia en myönnetty, mutta liikenneministeriö ja sen asettama työryhmä sekä viestintäpoliittinen ministerivaliokunta saivat esitykset radiokokeilusta valmiiksi seuraavan vuoden alussa. Kokeilusta tulisi kaksivuotinen ja sen aikana ja jälkeen arvioitaisiin, millaista ohjelmaa uudet paikallisradiot lähettävät ja miten ne vaikuttavat muuhun viestintäkenttään, kuten paikallislehtiin.

Keskustelua paikallisradioista käytiin laajasti 80-luvun alussa. Puolueet pyrkivät ajamaan omia poliittisia päämääriään, joten radiotoiminnan toteuttamisesta oli eriäviä mielipiteitä. Lopulta kuitenkin päädyttiin ratkaisuun, jossa kaikki kokeiluluvan saavat toimiluvanhakijat saisivat lähettää mainoksia radiotoiminnan rahoittamiseksi.

Taajuuksista vastanneet viranomaiset olivat neuvotelleet vuonna 1984 Suomelle yli tuhat paikallisradiotoimintaan soveltuvaa ULA-taajuutta. Taajuussuunnittelulla pyrittiin turvaamaan uusien yksityisten radioiden toimintamahdollisuudet määrittelemällä lähetystehot muutamista kymmenistä wateista muutamiin satoihin watteihin.

Lupia ei haluttu antaa maakunnan ykköslehdille eli alueiden suurimmille tiedotusvälineille, mutta sen sijaan paikallislehdille toimilupia annettiin. Tämä aiheutti jonkin verran kitkeriä kommentteja, kun ensimmäisten lupien saajista oli kerrottu. Vain Helsingin Sanomia kustantanut Sanoma Osakeyhtiö sai toimiluvan, mutta se oli yksi seitsemästä B-toimiluvan saajasta Helsingin toisessa paikallisradiossa (Radio Ykkönen).

Kaikki paikallisradion kokeiluluvat päätettiin poliittisessa koneistossa, jossa vallassa olleet hallituspuolueet SDP, Keskustapuolue, SMP ja RKP olivat etulyöntiasemassa. Poliittisuus näkyi joillakin paikallisradiopaikkakunnilla selkeästi, sillä esimerkiksi ammattiyhdistyksille tuli toimilupia.

Paikallisradioliitto tukena ja valtio tarkkailijana

Uudet toimiluvat olivat A- tai B-toimilupia. Jos taajuus myönnettiin vain yhdelle hakijalle, oli kyseessä A-toimilupa. Jos taajuus annettiin kahdelle tai useammalle hakijalle, kukin hakijoista sai B-toimiluvan. Kummankin toimiluvan ehdot olivat keskenään samanlaiset.

Osa luvansaajista kuului vuonna 1983 perustettuun Suomen Paikallisradioliittoon. Liiton jäsenyys ei kuitenkaan ollut edellytys kokeiluluvan saamiselle.

Paikallisradioliitto oli kuitenkin jäsentensä tukena ja valmistelevana osapuolena, kun uudet luvansaajat neuvottelivat tekijänoikeusjärjestöjen kanssa sopimukset musiikin käyttämisestä ohjelmatoiminnassa ja mainonnassa. Liitto pyrki myös sopimaan radioväen työehdoista, mahdollisesta ohjelmavaihdosta eri asemien välillä sekä muista tärkeistä käytännön asioista radiotoiminnan saamiseksi käyntiin.

Valtion osuus oli tarkkailla, miten uudet radiot toteuttivat lupaehtoja, ja selvittää, millaista radioiden ohjelmisto oli ja millaista työpanosta ja taloudellista satsaamista ohjelmien tekeminen kullakin asemalla vaati. Lisäksi ministeriön asettama työryhmä halusi tutkia, miten paikallisradiot vaikuttivat alueidensa muihin tiedotusvälineisiin ja edistivätkö ne sananvapautta. Liikenneministeriö teki selvityksiä asemilta saaduista seurantaraporteista kokeiluajan 1.3.1985-30.6.1987 aikana ja sen jälkeen.

Ennen radiotoiminnan alkamista haettiin myös ratkaisua kuuntelijatutkimusten tekemiseen, jotta uusien tiedotusvälineiden tavoittavuus voitiin selvittää.

Hakijajoukko monenkirjavaa

Paikallisradiokokeilun alkaminen oli siinä määrin varma asia, että jotkut toimilupaa hakeneet olivat hankkineet laitteita valmiiksi radiotoiminnan aloittamiseksi pikaisesti luvan saamisen jälkeen. Joillekin hakijoille luvan saaminen tuli yllätyksenä, mutta suurin osa halukkaista päätti lopulta myös aloittaa radiolähetykset. Aikaa aloitukselle oli annettu yksi vuosi.

Paikallislehtien perustamien yhtiöiden lisäksi hakijoiden joukossa oli useille paikkakunnille pyrkineitä aatteellisia yhdistyksiä, ammattiyhdistysliikkeen eri osastoja, maataloustuottajat, yksityishenkilöiden avoimia yhtiöitä ja maakunnan ykköslehtiä. Julkisuuden henkilöistä radio- ja tv-konkari Niilo Tarvajärvi pyrki aalloille joko Helsingissä tai Rovaniemellä. Kiinnostavia hakijoitaa olivat Helsinkiin lupaa yhdessä hakeneet muusikko- ja radiotoimittaja Heimo ”Holle” Holopainen ja toimittaja Juha Tynkkynen, joka sittemmin päätyi töihin Elävän musiikin yhdistyksen Radio Cityyn.

Paikallisradioliiton jäsenlehti Paikallisradio julkaisi numerossaan 1/1985 liikenneministeriön antaman listan toimiluvanhakijoista. Seuraavassa taulukossa hakijat ovat kuntakohtaisessa aakkosjärjestyksessä (vuoden 1985 kunnat ja kaupungit). Joillakin hakijoilla oli kaksi hakemusta samalle paikkakunnalle. Nämä hakijat on merkitty *-lisämerkillä.

Ensimmäisistä kokeiluluvan saajista on oma, vuonna 2015 Mediamonitorissa julkaistu artikkeli (Paikallisradiolupia tasan 30 vuotta).

Paikallisradiolupia vuonna 1985 hakeneet:

Ensimmäiset toimiluvat olivat voimassa 1.3.1985-30.6.1987. Kokeilulla haluttiin valmistella jo seuraavaa toimilupakierrosta, jossa tavoitteena oli vakinaistaa paikallisradiotoiminta. Ja näin tapahtuikin kesäkuussa 1987.

Hakemuksia tulvi liikenneministeriöön vuoden 1985 alkupuolelle mennessä yli 250. Vain murto-osaa hakijoista onnisti. Suomen Paikallisradioliiton jäsenjulkaisussa Paikallisradio-lehdessä (1/1985) kerrottiinkin, että vain noin kymmenen prosenttia hakijoista sai luvan. Paikallisradioliiton jäsenyhtiöistä ja -yhteisöistä luvansaajia oli noin 15 prosenttia. Lääneistä vain Lappi jäi ilman lupaa, sillä Rovaniemen vahvin hakijakandidaatti vihreät sai lopulta valtioneuvostolta rukkaset.

Uusi väline mainosmarkkinoille

Toimiluvat sallivat radioille mainonnan, mikä olikin Suomen sähköisessä tiedonvälityksessä uusi asia. TV-mainontaan oli totuttu, sillä MTV oli lähettänyt ohjelmiaan Yleisradion tv-kanavilla jo 1950-luvulta alkaen. Paikallisille yrittäjille avautui uusi väline mainosviestien välittämiseen. Radion arvioitiin kilpailevan ilmoitusmarkkinoilla erityisesti vahvan paikallislehtikentän kanssa.

Helsingin Sanomat kirjoitti valtioneuvoston paikallisradiopäätöksestä perjantaina 25.1.1985. Lehdellä oli luonnollisesti omiakin intressejä, sillä yksi uusista luvansaajista oli Sanoma Oy. Se jakoi toimiluvan kuuden muun lehtiyhtiön kanssa. Kyseessä oli yhteinen radioasema, jonka taustalla vaikutti poliittisen kartan lähes koko kirjo vasemmalta oikealle. Vastapainona Elävän musiikin yhdistys Elmu sai luvan rockasema Radio Citylle. Elmulaiset olivat valmistelleet uuden paikallisradion tulemista jo hyvän tovin. Radio City pääsikin ääneen heti vappuna, kun taas lehtitalojen perustama Radio Ykkönen aloitti vasta elokuussa 1985.

Osa asemista lähes valmiita

Valmiudet aloittaa radiotoiminta vaihtelivat hyvin paljon. Osa luvansaajista oli ehtinyt rakentaa studion ja kouluttaa jopa ohjelmantekijöitä, vaikka lupapäätöksiä saatiin odottaa piinallisen kauan. Osa oli yllättynyt luvan saamisesta. Valmiita suunnitelmia lähetystoiminnan alkamisesta ei ollut monellakaan yhtiöllä. Arviot lähetysten aloittamisesta vaihtelivat kesästä loppuvuoteen.

Pisimmällä hankkeessa olivat Nivala-seura, Ikaalisiin radioluvan saanut Pohjois-Satakunnan Viestintä Oy ja Uudenkaarlepyyn ruotsinkielinen radioyhtiö. Näillä oli jo studiotiloja valmiina, mutta laitetoimitukset odottivat vielä lopullista päätöstä. Myös SAK:n järjestöpohjaisen paikallisradion taustat olivat sikäli kunnossa, että suunnitteilla olivat Nurmijärven Kiljavan ammattiyhdistysopistolla järjestettävät radiotyön kurssit. Kaikki muu olikin avoinna. SAK:ssa oltiin Helsingin Sanomien mukaan sitä mieltä, ettei paikallisradioissa pitäisi olla mainoksia.

Nivalan Radio Lakeus ehti aalloille kaikkein ensimmäisenä, pari päivää ennen Radio Cityä. Ikaalisissa aloitus tapahtui joulukuussa 1985. Ab Nykarleby Lokalradio Oy ei aloittanut lähetyksiä lainkaan. Myöskään Kiljavalta ei kuultu lähetyksiä, sillä radiotoimintaa ei aloitettu.

Ensimmäisiä paikallisradiolupia myönnettiin esimerkiksi paikallislehdille, paikallisten yritysten ja yhteisöjen perustamille yhtiöille ja ammattiyhdistysliikkeelle. SAK:lle lupa tuli Nurmijärven ohella Lappeenrantaan. Toimihenkilö- ja virkamiesjärjestöjen keskusliitto TVK sai paikallisradioluvan Kuopioon. Teknisten Liiton radio perustettiin Poriin. Paikallislehdistä uuden mainosmedian pariin pääsivät muun muassa Karkkilan Tienoo, Kurikka-lehti sekä Pieksämäellä lehteä kustantanut Lehtisepät Pekka ja Ilkka Seppä Ky.

Liiton puheenjohtaja korosti yhteistyötä

Paikallisradioliitto lupasi auttaa sen jäsenasemia studiolaitteiden yhteishankinnoissa, koulutuksen tarjoamisessa, radiomainonnan yhteisten pelisääntöjen sopimisessa ja työehtosopimusasioissa. Liiton puheenjohtaja, kansliapäällikkö Jaakko Numminen peräänkuulutti kokeiluradioiden vastuuta kokeilutoiminnan onnistumisesta. Uuden alan päätöksenteon tuli pysyä omissa käsissä. Myös liiton yhtenäisyys nousi esille. Ennen kaikkea paikallisradioiden tuli Nummisen mielestä olla kiinni kuuluvuusalueen kulttuurissa ja tapahtumissa.

– Alkava paikallisradioiden kokeilukausi on tarkan poliittisen ja yhteiskunnallisen seurannan alaisena. Ei ole yhdentekevää, millaisia ratkaisuja me oman uuden toimialamme sisällä teemme, Numminen painotti Paikallisradio-lehdessä.

Ensimmäiset paikallisradioluvat 24.1.1985:

*) Paikallisradioiden nimi lähetystoiminnan alkaessa 1985-86

Lisää paikallisradioista muualla:

Ääninäyte Radio Lakeuden lähetyksestä

Ääninäyte Radio Cityn aloituksesta

Teppo Turkin haastattelu (Yle Elävä arkisto)

Markku Veijalaisen haastattelu (Yle Elävä arkisto)

Markku Heikkilän haastattelu (Yle Elävä arkisto)