Suomi osallistui vuonna 1984 Sveitsin Genevessä pidettyyn taajuuskonferenssiin, jossa tulevien paikallisradioiden lähetystaajuudet ja tehot sekä suuntarajoitteet määriteltiin. Kansainvälinen taajuussuunnitelma eli niin sanottu Geneven plaani on edelleen pohjana, kun yleisradiotoiminnalle etsitään sopivia taajuuksia.

Geneven plaanissa Suomi sai yli tuhat paikallisradioille tarkoitettua lähetystaajuutta. Koska radiotoiminta on kansainvälistä yhteispeliä, piti jo tuohon aikaan taajuuskäyttöä suunnitellessa käydä kuulemiskierros naapurimaiden taajuusviranomaisten kanssa. Suomessa naapureiltamme eli Ruotsilta, Norjalta ja Neuvostoliitolta kysyttiin, aiheuttavatko käyttöön tulevat taajuudet tarvetta rajoittaa tehoja tai lähetinantennien suuntauksia, jotta eri maiden lähetykset eivät häiritsisi toisiaan.

Radio Vaasa 995 Vasan jingle vuonna 1985. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Kansainvälisessä FM-taajuuksia koskevassa suunnitelmassa vuodelta 1984 paikallisradioiden tehot vaihtelivat muutamasta kymmenestä watista satoihin watteihin. Taajuusalueella 87,5-99,9 MHz oli tilaa, sillä Yleisradiolla oli vain kaksi valtakunnallista ja muutamia alueellisia radiokanavia sekä ruotsinkielistä ohjelmaa lähinnä rannikkoalueilla lähettävä verkko. Yli 100 megahertsin taajuuksiin siirryttiin vasta 1980-luvun lopulla.

Vaikka taajuuksilla oli periaatteessa runsaasti tilaa ja uusia paikallisradiokokeiluja oli tulossa alle 30 paikkakunnalle, ei PTL ollut valmis antamaan suurempia lähetystehoja. Monelle paikallisradiolle se merkitsi hyvin rajoitettua kuuluvuutta oman paikkakunnan ja lähikuntien alueella. Monet paikallisradioissa 80-luvun puolivälissä työskennelleet ovat myöhemmin kuvailleet tuntemuksiaan taajuusneuvotteluissa PTL:n kanssa. Neuvotteluvaraa ei juurikaan ollut.

Paikallisradioliiton lehdessä ja muuallakin radioyrittäjät tuskailivat. Esimerkiksi Nivalassa olisi haluttu saada laajempi kuuluvuus, mutta tehoa myönnettiin vain 200 wattia. Radio Lakeus kuului tasaisessa maastossa kuitenkin varsin kauas. Toisin oli tiheään rakennetulla pääkaupunkiseudulla, jossa keväällä 1985 aloittanut Radio City ja elokuussa ääneen tullut Radio Ykkönen eivät saavuttaneet lähellekään samaa kuuluvuutta kuin Yleisradion alueradio Ylen aikainen. Kuuluvuutta ei tuntunut riittävän edes Helsingin pohjoisosissa, vaikka se oli toimilupa-aluetta.

Jyväskylässä sentään ilahduttiin, kun Radio Jyväskylä sai ensimmäisistä koelähetyksistä palautetta kuulijoilta. Kuuluvuusalue olikin laajempi kuin aluksi arveltiin. Kuulijamäärä lähes tuplaantui.

Saimaan Aaltojen uutistunnus ja uutiset vuonna 1986. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Monet paikallisradiot aloittivat lähetykset monona, koska tehoa stereolähetyksiin ei uskottu riittävän. Stereoon siirryttiin vähitellen seuraavina vuosina, kun lähetysantenneihin ja lähetyspaikkoihin saatiin kaivattuja parannuksia.

Yleisradion kilowattitehoihin pääseminen kaupallisella radiosektorilla olisi saattanut monien aikalaisten mielestä helpottaa radioiden kaupallisia mahdollisuuksia. Hyvä kuuluvuus oli tärkeä peruskivi, kun radioasemat havittelivat kuuntelijoita Yleisradion kanavilta.

Suurin osa kokeilutoimiluvan saaneista paikallisradioista aloitti lähetykset. Kolmella paikkakunnalla toimita ei alkanut. Syyt olivat rahoituksessa ja resurssien puutteessa. Radion aloittaminen olikin kalliimpaa kuin oli oletettu toimilupaa haettaessa.

Joensuun ja Enon yhteinen sekä Nurmijärven ja Uudenkaarlepyyn paikallisradiot eivät aloittaaneet lähetyksiä. Joensuun seudulla radiohanke oli pitkällä ja aseman nimeksi oli tulossa Jokiradio, lähetystaajuudeksi 97,7 MHz ja lähetystehoksi Kontiolahdelle kaavaillulle lähettimelle 500 W. Nurmijärven radion taajuudeksi olisi tullut 94,6 MHz ja tehoksi 200 W, Uudessakaarlepyyssä 89,5 MHz ja 200 wattia.

Oheisessa taulukossa ovat kaikki vuosien 1985-86 aikana lähetykset aloittaneet uudet paikallisradiot. Kokeilutoimilukaudella vuoden 1987 kesään mennessä toimintansa ehtivät lopettaa Radio Ruka Kuusamossa ja Toijalan Radio 937 (myöhemmin 951).

Paikallisradioiden lähetinpaikat ja lähetystehot 1985-86:

Helsinki: Radio City

• Lähetystaajuus: 96,2 MHz
• Lähetysteho: 100 W
• Lähetinpaikka: Helsinki, Salmisaaren voimalaitos
• Lähetysten alkamispäivä: 30.4.1985

Helsinki: Radio Ykkönen – Radio Ettan

• Lähetystaajuus: 91,1 MHz
• Lähetysteho: 100 W
• Lähetinpaikka: Helsinki, Hanasaaren voimalaitos
• Lähetysten alkamispäivä: 30.8.1985

Ikaalinen: Radio Satahäme

• Lähetystaajuus: 92,9 MHz
• Lähetysteho: 100 W
• Lähetinpaikka: Ikaalinen, vesitorni
• Lähetysten alkamispäivä: 2.12.1985

Iniö: Radio Iniö

• Lähetystaajuus: 90,6 MHz
• Lähetysteho: 30 W
• Lähetinpaikka: Iniö, kunnantalo
• Lähetysten alkamispäivä: 27.1.1986

Radio Iniön alkuperäinen tunnusmelodia (tallenteen äänenlaatu huono). Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Jyväskylä: Radio Jyväskylä

• Lähetystaajuus: 97,7 MHz
• Lähetysteho: 200 W
• Lähetinpaikka: Jyväskylä, Harju (Vesilinna)
• Lähetysten alkamispäivä: 19.8.1985

Karkkila: Radio West

• Lähetystaajuus: 89,5 MHz
• Lähetysteho: 200 W
• Lähetinpaikka: Karkkila, vesitorni
• Lähetysten alkamispäivä: 31.10.1985

Radio Westin iltalähetys Villin lännen ilta alkaa lokakuussa 1985. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Kouvola: Kouvolan Ääni

• Lähetystaajuus: 93,8 MHz
• Lähetysteho: 100 W
• Lähetinpaikka: Kouvola, Palomäki (hyppyrimäki)
• Lähetysten alkamispäivä: 12.8.1985

Kouvola: SBC Radio

• Lähetystaajuus: 93,8 MHz
• Lähetysteho: 100 W
• Lähetinpaikka: Kouvola, Palomäki (hyppyrimäki)
• Lähetysten alkamispäivä: 12.8.1985

Kuopio: Oikea Asema

• Lähetystaajuus: 96,7 MHz
• Lähetysteho: 300 W
• Lähetinpaikka: Kuopio, Puijo
• Lähetysten alkamispäivä: 18.9.1985

Kurikka: Radio Paitapiiska

• Lähetystaajuus: 92,3 MHz
• Lähetysteho: 200 W
• Lähetinpaikka: Kurikka, Lehtivuori
• Lähetysten alkamispäivä: 24.10.1985

Kuusamo: Radio Ruka

• Lähetystaajuus: 97,1 MHz
• Lähetysteho: 300 W
• Lähetinpaikka: Kuusamo, Rukatunturi
• Lähetysten alkamispäivä: 27.10.1985

Lappeenranta: Saimaan Aallot

• Lähetystaajuus 96,5 MHz
• Lähetysteho 200 W
• Lähetinpaikka: Lappeenranta, vesitorni
• Lähetysten alkamispäivä: 10.11.1985

Lapua: Lapuan Paikallisradio Simpsiö 96,9

• Lähetystaajuus: 96,9 MHz
• Lähetysteho: 100 W
• Lähetinpaikka: Lapua, Simpsiönvuori (Pohjanmaan Puhelin Oy:n masto)
• Lähetysten alkamispäivä: 12.10.1985

Simpsiö 96,9:n ohjelmamainos sekä juontoa ja aseman tunnusmelodia 17.12.1985. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Nivala: Radio Lakeus

• Lähetystaajuus: 90,8 MHz
• Lähetysteho: 200 W
• Lähetipaikka: Nivala, keskusta (Puhelinosuuskunnan masto)
• Lähetysten alkamispäivä: 27.4.1985

Pieksämäki: Radio Pieksämäki

• Lähetystaajuus: 98,7 MHz
• Lähetysteho: 100 W
• Lähetinpaikka: Pieksämäki, Hallipussi (lämpövoimalan piippu)
• Lähetysten alkamispäivä: 1.12.1985

Pori: Radio Pori

• Lähetystaajuus: 89,4 MHz
• Lähetysteho: 200 W
• Lähetinpaikka: Pori, vesitorni
• Lähetysten alkamispäivä: 1.12.1985

Tampere: Radio 957

• Lähetystaajuus: 95,7 MHz
• Lähetysteho: 200 W
• Lähetinpaikka: Tampere, Pyynikin näkötorni
• Lähetysten alkamispäivä: 15.8.1985

Toijala: Radio 937 (myöhemmin Radio 951)

• Lähetystaajuus: 95,1 MHz
• Lähetysteho: 100 W
• Lähetinpaikka: Toijala, keskusta
• Lähetysten alkamispäivä: 15.9.1985

Turku: Radio Auran Aallot

• Lähetystaajuus: 90,5 MHz
• Lähetysteho: 100 W
• Lähetinpaikka: Turku, Iso-Heikkilä (VR:n masto)
• Lähetysten alkamispäivä: 7.9.1985

Vaaasa: Radio Vaasa 995 Vasa

• Lähetystaajuus: 99,5 MHz (kokeiluvaiheessa 90,5 MHz)
• Lähetysteho: 100 W
• Lähetinpaikka: Vaasa, Klemettilä (Vaasan Rehun tehtaat)
• Lähetysten alkamispäivä: 25.11.1985

Kunnajohtaja ja radion päätoimittaja Bo ”Bosse” Ahlnäsin avajaispuhe Radio Iniön ensimmäisessä lähetyksessä 27.1.1986. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Artikkelissa käytettyjä tietolähteitä: FMTV Busybody (lehdet vuosilta 1985-86), Paikallisradio-lehden artikkelit (1985-86) ja henkilöhaastattelut

Artikkelia muokattu 26.1.2026 klo 21.45: Christoffer Taxell oli oikeusministeri, ei opetusministeri, kuten artikkelissa alun perin väitettiin.

Paljon paikallisradiosuunnitelmista kirjoittanut Helsingin Sanomat tarttui uutisessaan elokuussa 1983 Toijalan Seudun radiohankkeeseen. Juuri perustetun paikallisradioyhtiön taustalla oli paikallislehden lisäksi useat alueen kunnat ja seurakunnat, urheiluseurat, liikelaitokset, pankit, poliittiset järjestöt, ammattiyhdistys ja kansanopisto. Enemmistöosakkuus Toijalan Seudun Paikallisradio Oy:ssä oli paikallislehdellä. Toimilupaa oltiin hakemassa alueelle, jossa asui 25 000 asukasta. Toijalan lisäksi alueeseen kuuluivat Kylmäkoski, Kalvola, Viiala ja Urjala. Osakepääoma oli 50 000 markkaa.

Vuotta myöhemmin, kun paikallisradioiden kokeilulupien myöntämisestä puhuttiin vahvaan ja varmaan sävyyn, kerrottiin Toijalan radiohankkeen löytäneen kumppanikseen Valkeakosken Sanomat ja Valkeakosken kaupungin. Yhtiön uudeksi nimeksi valittiin Toijalan-Valkeakosken Seudun Paikallisradio Oy ja yhtiön osakepääoma korotettiin 320 000 markkaan. Laajassa omistuspohjassa oli mukana liki 300 erilaista osakkeenomistajaa. Lehtiyhtiöt omistivat yli puolet osakkeista ja Toijalan ja Valkeakosken kaupungit neljänneksen. Loput osakkeet jakautuivat pienomistajille.

Radio 951:n promo vuodelta 1985. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Yhtiön hallituksen lisäksi paikallisradion ohjelmapolitiikasta haluttiin saada päättämään erillinen ohjelmaneuvosto, jossa mukana olisi kirjava joukko hyvin erilaisia omistajatahoja.

Toijalan-Valkeakosken Seudun Paikallisradio Oy sai valtioneuvostolta paikallisradiotoiminnan kokeiluluvan tammikuussa 1985. Toimintaa alettiin suunnitella, ja lähetyksiä oli tarkoitus lähettää maanantaista perjantaihin neljä tuntia päivässä aamu- ja iltapäivisin kello 6.30-8.30 ja 15.30-17.30. Uuden radion katsottiin olevan paikallislehtimäinen sähköinen tiedotusväline. Radion tavoitteena oli lisätä paikallista tiedottamista jouhevaksi, kun Tampereelta johdettu Yleisradion alueradio koettiin kaavamaiseksi. Paikallista kulttuuria ja sananvapautta haluttiin vaalia. Musiikkia luvattiin soittaa noin puolet lähetysajasta.

Uusi radio otti nimekseen Radio 937. Sillä viitattiin Toijalan silloiseen suuntanumeroalueeseen 937. Radioaseman taajuudeksi määrättiin Posti- ja telelaitoksella 95,1 MHz ja lähetystehoksi 100 wattia. Sillä aseman arvioitiin kuuluvan noin 20 kilometrin päähän lähetinpaikkana toimineesta Toijalan puhelinmastosta. Kuuluvuusalueen kaupunkeja ja kuntia olivat Toijala, Valkeakoski, Viiala, Kylmäkoski ja Urjala sekä osittain Kalvola ja Lempäälä. Kuuluvuusalueen väestömääräksi ilmoitettiin lähetystoiminnan alkaessa 55 000.

Radio 937:lla on vastaavan toimittajan lisäksi kolme toimittajaa sekä lukuisa joukko avustajia. Toimitus, hallinto ja markkinointi työskentelivät Toijalan keskustassa osoitteessa Mustanportintie 4.

Ensimmäinen koelähetys, jonka ensimmäisenä kappaleena kuultiin Bruce Springsteenin Born in the USA, lähetettiin 6.9.1985. Varsinainen avajaispäivä oli 15.9. ja sitä seurasi laaja kutsuvieraiden joukko paikallisen hotellin juhlasalissa. Radion lähetykset avasi liikenneministeri Matti Luttinen. Suomen Paikallisradioliiton tervehdyksen uudelle tulokkaalle lausui liiton toimitusjohtaja Jarmo Viljakainen, joka myös luki liiton puheenjohtajan Jaakko Nummisen onnittelusähkeen. Avajaisissa puhuivat myös paikallisradioyhtiön hallituksen puheenjohtaja, viestintäjohtaja Toivo Nordberg sekä nauhoitetussa puheessaan Hämeen maaherra Risto Tainio.

Eri paikkakunnille perustetut uudet kokeiluradiot joutuivat luomaan oman linjansa melko tyhjästä, sillä kaupallisen radion mallia ei Suomessa ollut. Paikallisradiot olivat uusi asia myös kuuntelijoille ja eritoten mainostajille. Paikallisradioiden piti kehittää omille paikkakunnilleen sopiva toimintamalli.

Radio 937:n lähetyksissä kunnallispolitiikka nousi vahvasti esille. Myös paikallinen kulttuuri sai oman osansa radion toimitetussa sisällössä. Mainostajia onnistuttiin jonkin verran houkuttelemaan, mutta melko nopeasti radion markkinoinnissa huomattiin radiotoiminnan olevan kannattamatonta.

Ensimmäisenä toimenaan Radio 937:n omistajat halusivat vaihtaa radion nimen vastaamaan sen taajuutta. Radio 937:sta tuli Radio 951. Haastava taloudellinen tilanne pakotti paikallisradioyhtiön tekemään seuraavan siirron. Sen seurauksena irtisanottiin kaksi radiotoimittajaa. Helsingin Sanomissa 3.1.1986 paikallisradioyhtiön toimitusjohtaja Jussi Syynimaa totesi, että syyskuussa alkaneen radiotoiminnan tappiot olivat satoja tuhansia markkoja, eikä ammattitoimittajia voitu enää pitää palkkalistoilla. 20 tuntia viikossa lähettäneen Radio 951:n ohjelma-aikaa oli myös tarkoitus vähentää. Helsingin Sanomien uutisessa kerrottiin lisäksi, että irtisanottujen toimittajien tilalle on tulossa radion omistajalehtien päätoimittajat omien töidensä ohella. Loput ohjelmista jäisivät avustajien tekemiksi.

Radio 951:n toiminta päättyi tappiollisena 21.2.1986. Paikallisradioyhtiöllä oli velkaa 450 000 markkaa. Radion lähetystoiminta kesti vain reilut viisi kuukautta ja Radio 951:stä tuli ensimmäinen lähetystoiminnasta luopunut paikallisradio.

Radio 951:n aamulähetyksen päätössanat vuonna 1985. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Toijalan-Valkeakosken Seudun Paikallisradio Oy:n hallituksen jäsen, urjalalainen Seppo Pirhonen muistaa 40 vuoden takaiset tunnelmat Radio 937:n aloittaessa lähetykset. Koelähetysten aikana ajettiin autolla pitkin kuuluvuusaluetta, kuten Urjalassa, Valkeakoskella ja Kylmäkoskella. Ja kyllähän radioasema Urjalaan asti kuului.

– Olin silloin Urjalan kunnanvaltuuston puheenjohtajana mukana radioyhtiön hallituksessa. Urjalassa paikallisradiota pidettiin uutena mahdollisuutena ja sitä kohtaan oli uteliaisuutta, Pirhonen muistelee.

Radiotoiminnan alussa tehtiin Pirhosen mielestä kuitenkin virheitä, jotka lopulta ajoivat radion konkurssiin. Toimittajia palkattiin liikaa ja mainosten hinta oli liian suuri. Radiolle valittiin aluksi väärä nimi, Radio 937, vaikka taajuus oli 95,1 MHz.

– Aluksi mainostajat olivat kiinnostuneita, mutta sitten kiinnostus alkoi vähentyä. Mainoshintoja laskettiin ja lopulta radio toimi yhden ihmisen tekemänä. Omistajina olleet kunnat eivät halunneet lisätä radion rahoitusta, vaikka lehtiyhtiöt sitä halusivat, Pirhonen kiteyttää.

Toijalan radion todellisia kuuntelijamääriä oli vaikea arvioida, koska Pirhosen mukaan mitään kuuntelijatutkimuksia ei ehditty lyhyen toiminnan aikana tehdä. Radion loppuminen oli kova paikka sen henkilökunnalle, joista osa pääsi jatkamaan uraansa Yleisradiossa. Paikallisradio jäi lopulta todella lyhytaikaiseksi.

– Pienempi konsepti olisi pitänyt radion olemassa vähän kauemmin, Pirhonen toteaa.

Jutussa käytettyjä lähteitä: Helsingin Sanomat 19.8.1983, s. 13; Helsingin Sanomat 31.10.1984, s. 14; Helsingin Sanomat 3.1.1986, s. 15; Helsingin Sanomat 21.2.1986, s. 14; Paikallisradio no. 4/1985, s. 1-2 ja 4-5; Paikallisradio no. 1 /1986, s. 3; Timo Leponiemi: FMBB no. 8/1985, s. 1; Seppo Pirhosen puhelinhaastattelu kevättalvella 2025.

Artikkelissa olevien ääninäytteiden laadun parantamisessa on käytetty tekoälysovellusta.

Ismo Nykäsen ja Ari Ranniston kirjoittamassa kirjassa Ysiviisseiska – yltiöpäinen radio 1985-90 (Into, 2021) kuvaillaan monikäänteisesti Radio 957:n eli Ysiviisseiskan alkuvuosia. Kuten kirjan nimi antaa ymmärtää, kyseessä oli yltiöpäinen yritys tuoda vapaa sana radioaalloille Yleisradion yli 50 vuotta jatkuneen monopoliaseman päätteeksi.

Kirjassa aikalaiset eli radion tekijät muistelevat kuka mitäkin osa-aluetta omalla paikallisradiourallaan. ”Äänensä” kirjassa tuovat kuuluviin muun muassa levymoguli Epe Helenius, musiikkitoimittajat Waldemar Wallenius, Harri Tuominen ja Tapio Korjus, urheiluselostajat Kalevi Pollari ja Juha Lindgren ja Radiomafian Alivaltiosihteerin esimuotoa paikallisradiossa toimittaneet Simo Frangén ja Pasi Heikura. Koko kirjo toimituksesta mainosmyyntiin ja tekniikkaan käydään läpi kirjoittajien rajatessa tapahtumat juuri radioaseman villeihin alkuvuosiin.

Radio 957:n taustalla oli Tampereen yliopiston ylioppilaskunta. Koska luvanhakijoita ensimmäisellä toimilupakierroksella riitti Tampereelta runsaasti, oli lopulta yllätys, että ylioppilaskunta sai kaupungin ainoan toimiluvan. Radioasemaa alettiin hahmotella nopeasti kevään ja alkukesän aikana ja pian tehtiin ensimmäiset rekrytoinnit. Joillakin toimittajiksi valituilla oli kokemusta Yleisradiosta, mutta suurella osalla laajasta radion tekijäjoukosta oli jokin kytkös yliopistoon tai ainakin Tampereen kulttuuripiireihin.

Radio 957:n yltiöpäisyys kuului ohjelmistossa. Juontajat valitsivat itse musiikit ja puheenaiheetkin olivat monenkirjavia. Koska kaupungissa oli ennen paikallisradiota vain kolme Ylen radiokanavaa, joista Tampereen alueradio käytti harhaanjohtavasti nimitystä paikallisradio, oli Ysiviisseiskan ilmeisen helppo saavuttaa suosiota. Kirjassa kerrotaankin, miten esimerkiksi ”manserock” eli kukoistuskauttaan 80-luvulla ja monen tamperelaisyhtyeen kappaleet päätyivätkin paikallisradioaalloille. Toki Radio 957 ei ollut mikään manserockradio, vaan laajan musiikkiskaalan radioasema, joka keskittyi ajankohtaisohjelmissaan ja uutisissaan kuuluvuusalueen asioihin. Mukana oli jopa suoria valtuustokokouksia, mikä vaikutti lopulta valtuutettujen tapaan käyttää puheenvuoroja radiojulkisuutta saadakseen. Ja unohtaa ei sovi urheilulähetyksiä, joissa 957 oli yliveto. Jalkapallon ja kahden jääkiekkoliigajoukkueen lisäksi palloiluvalikoimassa oli muun muassa koripalloa ja lentopalloa.

Kirja maalaa Radio 957:sta kuvan, jossa innokkaat radiolaiset tekivät mitä haluavat. Tietysti markkinoiden lait määräsivät, mitä voitiin oikeasti tehdä, mutta kun kaupungissa ei ollut kilpailijaa mainosradioaalloilla, oli ohjelmiston monipuolisuuden takaaminen helppoa.

Kirjassa useat haastateltavat muistavat kyllä mainita, että vuonna 1989 kilpailu koveni ja ”tylsät” radiot tulivat jakamaan kakkua. Tylsäksi todetaan Aamulehden oma paikallisradio, jossa tosin oli muitakin omistajia, eli Radio Tampere. Kaupungissa hetken toiminut Radio Musa, jota johti Pentti Teräväinen, todetaan vähän paremmaksi.

Radio 957:n mainoskatko helmikuussa 1986. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Toden totta, Tampereella toimi pahimmillaan kolme kaupallista paikallisradiota ja yksi ei-kaupallinen (Yliopistoradio, myöhemmin Radio Moreeni). Se oli liikaa silloin ja se olisi liikaa myös nykypäivänä. Kannattavuus laskee kaikilla, kun tarjontaa ja nimen omaan samankaltaista tarjontaa on liikaa.

Radio 957:n suuruuden aika oli juuri viiden ensimmäisen toimintavuoden pituinen. Ylioppilaskunta myi enemmistön tappiolliseksi muuttuneesta paikallisradiostaan turkulaiselle Pro Radio Oy:lle (Radio Sata) ja lahtelaiselle Radioaktiivit Oy:lle (Rytmiradio Lahti) syksyllä 1992. Pari vuotta myöhemmin monikansallinen Scandinavian Broadcasting Systems (SBS) nielaisi Pro Radion ja samalla Radio 957:n.

Ysiviisseiska – yltiöpäinen radio -kirjaan kannattaa tutustua. Siinä on paljon faktaa kulissien takaa, mutta myös paljon subjektiivisia näkökantoja paikallisradiotoiminnan nykytilasta – aika kriittiisiäkin kannanottoja.

Ja miksi siis kaupallinen radio palasi Tampereelle reilun 50 vuoden tauon jälkeen? No, Suomessa yleisradiotoiminnan aloittivat yksityishenkilöt ja radioyhdistykset 1920-luvulla, mutta viimeisin radioyhdistys sulautettiin Yleisradioon vuonna 1935. Suomen ensimmäisen yleisradioaseman, insinööri Arvi Hauvosen Tampereen Radion, lähetin oli Pyynikillä. Samasta paikasta alkoi myös Radio 957:n taival. Ympyrä sulkeutui ja yksityinen radio oli takaisin kaupungissa.

Elokuun 12. päivä 1985 kello 14, paikkana Kouvolan kaupungintalo. Kutsuvieraina edustajia alueen kaupungeista ja kunnista, sotilasläänistä, yritysmaailmasta ja paikallisradioliitosta. Juontajana valtakunnanjulkkis, joitakin viikkoja aikaisemmin helsinkiläisen Radio Ykkösen toimitusjohtajaksi nimetty Markku Veijalainen. Juhlapuheissa teemoina vapaus monopoleista, moniarvoisuus tiedonvälityskentällä ja vahva usko tulevaan. Puhujina muun muassa Suomen Paikallisradioliiton toimitusjohtaja Jarmo Viljakainen sekä molempien paikallisradioyhtiöiden, Kouvolan Lähiradio Oy:n ja Saksa Brothers Companyn edustajat Väinö Vuorinen ja Reijo Saksa, juhlavieraina tietysti myös Kouvolan Lähiradion toimitusjohtaja Niko Niemi ja ohjelmapäällikkö David Mawby. Uusien paikallisradioiden esittelyä ja suoraa lähetystä kaupungintalolta. Lopuksi kahvittelua, kuten kunnon 80-luvun juhliin kuuluu.

Kouvolan Äänen asematunnus. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

SBC Radion jingle. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

On syntynyt Suomen kolmas ja neljäs paikallisradio. Kouvolan Lähiradio Oy:n Kouvolan Ääni ja Saksan veljesten SBC Radio. Ensin mainitun taustalla ovat Kymen Wiener Oy, Kouvolan kaupunki, Kouvolan evankelisluterilainen seurakunta, Kymenlaakson Urheilun Tukisäätiö ja Computec Ky. Jälkimmäisen yrityksen eli SBC:n taustajoukoissa ovat Saksan veljekset, joilla on musiikki- ja äänituotantoon erikoistunut studio.

Yhtiöt ovat sopineet, että Kouvolan Ääni lähettää aamuisin maanantaista lauantaihin sekä perjantain ja lauantain myöhäisillassa. SBC Radio lähettää iltapäivisin. Toimilupaehtojen mukaisesti radioiden on tarjottava oman ohjelma-aikansa ulkopuolelta alueen yhdistyksille mahdollisuutta ostaa ohjelma-aikaa kohtuudellisella korvauksella. Tämä on paikallisradiokokeilussa yleinen edellytys Suomessa.

Posti- ja telelaitos on määritellyt lähetystaajuudeksi 93,8 MHz. Se myötäilee Geneven kansainvälisessä taajuuskonferenssissa Suomelle myönnettyjä paikallisradiotaajuuksia, joita on taajuussuunnitelmassa yli tuhat. Lähetystehoa valtion televirasto ei oikein tahdo antaa, minkä ovat jo toimintansa keväällä aloittaneet Radio Lakeus ja Radio City kokeneet. Kouvolassa paikallisradioiden sallitaan lähettää enintään sadan watin teholla Palomäen hyppyrimäestä. Kuuluvuusalueen potentiaalinen väkimäärä on 120 000.

Molemmilla radioilla on omat studiot, toimitukset ja ohjelmapolitiikat. Kouvolan Äänen toimitus sijaitsee Valtakadulla ja SBC Radion Palomäenkadulla. Studiot on kytketty yhteiseen keskittimeen, josta ohjelma siirretään lähettimelle. Keskellä päivää taajuudella ei lähetetä ohjelmaa.

Juhlahumun hellitettyä paikallisradiot pääsevät kunnolla paiskimaan töitä. Radiomainonta on Suomessa sen verran uusi asia, että työtä mainosajan myymiseksi riittää. Radiot lupaavat kuuluvuuden yltävän lähikuntiin eli Kuusankoskelle ja Valkealaan sekä vaihtelevasti näiden naapureihin. Maasto on haastava noin pienelle lähetysteholle, mutta 25 kilometrin sädettä Kouvolasta lupaillaan varmuudella.

Kouvolan uudet radiot pääsevät kyllä aloittamaan varsin puhtaalta pöydältä, sillä Yleisradiolla ei Kymenlaaksossa ole omaa alueradiota. Aluelähetyksiä kuullaan valtakunnanverkossa niin sanotuissa alueikkunoissa. Joissakin kaupungeissa, kuten Lahdessa, Ylellä on jo laajempi alueellinen ohjelma-aika alueradion omalla taajuudella. Kymenlaakson radio saa oman taajuuden vasta vuonna 1989. Mainosmarkoista kilpaillaan lähinnä alueen lehtien kanssa. Kouvolan Sanomat on vahva, mutta kuten muuallakin, sillä ei ole pääsyä paikallisradiomarkkinoille. Poliittinen periaatepäätös on ollut, ettei kokeilutoimilupia myönnetä maakuntalehdille.

Kouvolan Äänen uutiset 1986. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Kouvolan Äänen ja SBC Radion ohjelmistossa keskitytään paikallisaiheisiin. Kouvolan Äänen ohjelmistosta noin puolet on puhetta. SBC Radio on hitusen musiikkipainotteisempi. Toimittajat lukevat uutisissa myös STT:n printtejä valtakunnan ja maailman uutistapahtumista, mutta kaikki tehdään itse omassa studiossa. Automatiikkaa ei juuri ole, vaikka joitakin vuosia myöhemmin SBC Radion kekseliäät omistajat kehittävätkin automaatiojärjestelmän. Lähetysten musiikki on vaihtelevaa, koska toimittajilla on valta valita lähetyksissään soitettavat levyt. Mainoskatkoilla paikalliset yritykset yrittävät herätellä kuluttajien mielenkiinnon. Aiemmin huomiota on saanut lehtimainonnalla ja tietysti myös kadunvarsien mainostauluilla. Televisiomainonta on valtakunnallista, eikä pienillä paikallisyrityksillä ole niille markkinoille pelinappuloita.

Kun ohjelma-aikaa on rajallisesti, ei suuria panostuksia radiotoimintaan voi tehdä. Kouvolan Ääni lupaa antaa tilaa myös alueen epäkaupallisille yhdistyksille ja urheiluseuroille, joilla voisi olla kerrottavaa toiminnastaan. Myös SBC Radiossa halutaan olla avoimia kaikelle tasapuolisuus mielessä. Sehän on myös toimilupien edellytys, koska journalismi ja kaupallisuus lyövät hynttyyt yhteen paikallisradioissa. SBC Radio alkaa selostaa KooKoon kiekkopelejä, kun joukkue ponnistaa jääkiekkoliigaan keväällä 1987.

SBC Radion mainos ja uutiset 1986. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Paikallisradiokokeilu kestää kaksi vuotta. Kesällä 1987 jännitetään, saavatko kaikki toiminnassa siihen asti sinnitelleen radioasemat jatkoluvat valtioneuvostolta. Päätös venyy kesäkuun puolivälin tienoille, mutta se tulee helpotuksena radioille. Ja uusiakin radioita saa Suomeen alkaa perustaa. Kymenlaaksossa se merkitsee paikallisradion tulemista Kotkaan ja naapurimaakunta Päijät-Hämeessä Lahteen. Kouvolan Ääni ja SBC Radio saavat kumpikin oman taajuuden. Se antaisi laajemmat mahdollisuudet kehittää ohjelmatoimintaa, kun naapurille ei tarvitsisi enää lahjoittaa osaa päivän lähetystunneista. Kouvolan Ääni aloittaisi toisella taajuudella.

Koskaan Kouvolan Ääni ei omalla taajuudella aloita. Radion mainosmyynti ei oikein vedä samalla tavalla kuin taajuuden toisella kouvolalaisradiolla. Radiot päättävät yhdistyä ja lopulta SBC Radio ostaa Kouvolan Äänen toiminnot. Vuoden 1988 alussa SBC saa lähettää aamusta iltaan, vaikka läpi yön. Ohjelma-ajan jakajaa taajuudella ei enää ole.

Kouvolassa paikallisradiotoiminta jatkuu vuosituhannen vaihteeseen asti. SBC Radio on muuttanut vuosien saatossa radio- ja studiotoimintaa varten suunniteltuun toimitaloon Ojaäyrääntielle. NRJ ostaa SBC:n radioliiketoiminnat, mutta musiikkistudio pysyy Saksan veljesten omistuksessa. Myöhempinä vuosina Kouvolassa yrittävät pyörittää paikallisradiota kansainvälinen mediajätti, kymenlaaksolainen viestintäyhtiö ja lopuksi Keskisuomalainen kukin vuorollaan.

Kouvolan on ja pysyy paikallisradiopaikkakuntana, jonka järjestysnumero on kolme. Se on elokuussa 1985 aloittaneista paikallisradiopaikkakunnista ensimmäinen. Vain päiviä ja viikkoja myöhemmin oman yksityisen radionsa saavat Tampere ja Jyväskylä. Helsinki saa puolestaan jo toisen paikallisradionsa elokuun lopussa.

SBC Radion tunnuslaulu ja juontoa 1986. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Jutussa käytettyjä lähteitä: Helsingin Sanomat 12.6.1987, s. 12; Paikallisradio no. 3/1985, s. 1-3 ja 6; Pentti Kemppainen: Radio kuuluu kaikille! (Into, 2015), s. 181-182; Timo Leponiemi: FMBB no. 7/1985, s. 2.

Suomen Paikallisradioliitto perustettiin vuonna 1983 edesauttamaan uuden median käynnistymistä. Myös osa ensimmäisistä paikallisradioyhtiöistä syntyi samana vuonna, kuten Ikaalisiin toimiluvan saanut Pohjois-Satakunnan Viestintä Oy. Nykyään Paikallisradioliitto toimii nimellä RadioMedia.

Vuodesta 1985 yhtäjaksoisesti toimineista radiokanavista jäljellä ovat vielä Auran Aallot, Radio Pori ja Radio Vaasa. Pohjois-Satakunnan Viestinnän paikallisradion Radio Satahämeen toiminnan jatkajana on Radio SUN.

Nykyisin paikallisten radioiden lisäksi Suomessa toimii osavaltakunnallisia ja valtakunnallisia kaupallisia radioita. Tuorein valtakunnallisista radiokanavista on POPfm, joka aloitti lähetykset reilu viikko sitten.

Mediamonitori

Tuossa puretussa talossa ja sen piharakennuksessa sijaitsi aikoinaan Radio Auran Aallot. Tasan 40 vuotta sitten taloon ei vielä rakennettu radiostudioita, sillä olihan tuore paikallisradio saanut toimiluvan vasta joitakin viikkoja aiemmin. Keväällä alkoi tapahtua ja kesällä luvanhaltijat eli Näkövammaisten Keskusliitto ja Turun Sanomalehtimiesyhdistys jo ylpeydellä esittelivätkin uusia toimitiloja lehdistölle.

Se oli vain rakennus, jonka näyttävin osa viime vuosina oli koko julkisivun peittänyt, syksyisin punertavana hehkunut villiviiniköynnös. Muuten talo olikin tiensä päässä ja modernin kaupunkirakentamisen saartamana.

***

Auran Aallot oli kaupungin ensimmäinen paikallisradio. Pieni ja nuorekas Auran Aallot vastaan suuri ja kankea Yleisradio oli pelin henki tuohon aikaan. Ei paikallisradio kuitenkaan kovin pitkälle Turusta kuulunut, vaivaisesti vain naapurikuntiin, siinä missä Ylen Turun radio valloitti koko maakunnan. Olisi oman juttunsa aihe miettiä, miksi Posti- ja Telehallitus panttasi lähetystehoja uusilta paikallisradioilta.

Nyt talo on purettu, eikä se mikään pyhiinvaelluskohde koskaan ole ollutkaan. Se on vain muistuttanut minua siitä, mistä puitteista kaikki aikanaan alkoi. Kotiin jo ehdittyäni tajusin, että olin päivän aikana ajanut melkein kaikkien Auran Aaltojen toimitalojen ohi kohti itäistä Turkua. Logomo (2017-2019), Artukainen (2011-2017), Auran panimon talo (2019- ) ja Valkoinen talo jokirannassa (1990-2001). Vain keskustan toimitila jäi tällä kertaa ohittamatta.

***

Jos on paikallisradio muuttanut useita kertoja 40 vuoden aikana, on se myös sisällöltään jotain aivan muuta kuin Ruissalontien aikaan. Se on ohjelmavirtaa, jota rytmittävät juontajat, musiikki, ajankohtaisjutut tai studiovieraat, mainokset ja uutiset. Se on kokonaisuus, joka on laskelmoitua ja kellotettua, eikä niin vapaalla kädellä tehtyä kuin ennen vanhaan. Olisi outoa, jos se ei olisi muuttunut muun maailman tavoin. Toisaalta se on nykyisin kaupungin ainoa paikallisradio – jälleen kerran kuten ihan alussakin.

Kirjoittaja opetteli paikallisradioiden kuuntelua 40 vuotta sitten

Valtioneuvoston vuonna 1979 asettama radio- ja televisiokomitea sai työnsä valmiiksi tammikuussa 1984. Syntyi ehdotus paikallisradiokokeilun aloittamiseksi. Vielä vuonna 1984 lupia en myönnetty, mutta liikenneministeriö ja sen asettama työryhmä sekä viestintäpoliittinen ministerivaliokunta saivat esitykset radiokokeilusta valmiiksi seuraavan vuoden alussa. Kokeilusta tulisi kaksivuotinen ja sen aikana ja jälkeen arvioitaisiin, millaista ohjelmaa uudet paikallisradiot lähettävät ja miten ne vaikuttavat muuhun viestintäkenttään, kuten paikallislehtiin.

Keskustelua paikallisradioista käytiin laajasti 80-luvun alussa. Puolueet pyrkivät ajamaan omia poliittisia päämääriään, joten radiotoiminnan toteuttamisesta oli eriäviä mielipiteitä. Lopulta kuitenkin päädyttiin ratkaisuun, jossa kaikki kokeiluluvan saavat toimiluvanhakijat saisivat lähettää mainoksia radiotoiminnan rahoittamiseksi.

Taajuuksista vastanneet viranomaiset olivat neuvotelleet vuonna 1984 Suomelle yli tuhat paikallisradiotoimintaan soveltuvaa ULA-taajuutta. Taajuussuunnittelulla pyrittiin turvaamaan uusien yksityisten radioiden toimintamahdollisuudet määrittelemällä lähetystehot muutamista kymmenistä wateista muutamiin satoihin watteihin.

Lupia ei haluttu antaa maakunnan ykköslehdille eli alueiden suurimmille tiedotusvälineille, mutta sen sijaan paikallislehdille toimilupia annettiin. Tämä aiheutti jonkin verran kitkeriä kommentteja, kun ensimmäisten lupien saajista oli kerrottu. Vain Helsingin Sanomia kustantanut Sanoma Osakeyhtiö sai toimiluvan, mutta se oli yksi seitsemästä B-toimiluvan saajasta Helsingin toisessa paikallisradiossa (Radio Ykkönen).

Kaikki paikallisradion kokeiluluvat päätettiin poliittisessa koneistossa, jossa vallassa olleet hallituspuolueet SDP, Keskustapuolue, SMP ja RKP olivat etulyöntiasemassa. Poliittisuus näkyi joillakin paikallisradiopaikkakunnilla selkeästi, sillä esimerkiksi ammattiyhdistyksille tuli toimilupia.

Paikallisradioliitto tukena ja valtio tarkkailijana

Uudet toimiluvat olivat A- tai B-toimilupia. Jos taajuus myönnettiin vain yhdelle hakijalle, oli kyseessä A-toimilupa. Jos taajuus annettiin kahdelle tai useammalle hakijalle, kukin hakijoista sai B-toimiluvan. Kummankin toimiluvan ehdot olivat keskenään samanlaiset.

Osa luvansaajista kuului vuonna 1983 perustettuun Suomen Paikallisradioliittoon. Liiton jäsenyys ei kuitenkaan ollut edellytys kokeiluluvan saamiselle.

Paikallisradioliitto oli kuitenkin jäsentensä tukena ja valmistelevana osapuolena, kun uudet luvansaajat neuvottelivat tekijänoikeusjärjestöjen kanssa sopimukset musiikin käyttämisestä ohjelmatoiminnassa ja mainonnassa. Liitto pyrki myös sopimaan radioväen työehdoista, mahdollisesta ohjelmavaihdosta eri asemien välillä sekä muista tärkeistä käytännön asioista radiotoiminnan saamiseksi käyntiin.

Valtion osuus oli tarkkailla, miten uudet radiot toteuttivat lupaehtoja, ja selvittää, millaista radioiden ohjelmisto oli ja millaista työpanosta ja taloudellista satsaamista ohjelmien tekeminen kullakin asemalla vaati. Lisäksi ministeriön asettama työryhmä halusi tutkia, miten paikallisradiot vaikuttivat alueidensa muihin tiedotusvälineisiin ja edistivätkö ne sananvapautta. Liikenneministeriö teki selvityksiä asemilta saaduista seurantaraporteista kokeiluajan 1.3.1985-30.6.1987 aikana ja sen jälkeen.

Ennen radiotoiminnan alkamista haettiin myös ratkaisua kuuntelijatutkimusten tekemiseen, jotta uusien tiedotusvälineiden tavoittavuus voitiin selvittää.

Hakijajoukko monenkirjavaa

Paikallisradiokokeilun alkaminen oli siinä määrin varma asia, että jotkut toimilupaa hakeneet olivat hankkineet laitteita valmiiksi radiotoiminnan aloittamiseksi pikaisesti luvan saamisen jälkeen. Joillekin hakijoille luvan saaminen tuli yllätyksenä, mutta suurin osa halukkaista päätti lopulta myös aloittaa radiolähetykset. Aikaa aloitukselle oli annettu yksi vuosi.

Paikallislehtien perustamien yhtiöiden lisäksi hakijoiden joukossa oli useille paikkakunnille pyrkineitä aatteellisia yhdistyksiä, ammattiyhdistysliikkeen eri osastoja, maataloustuottajat, yksityishenkilöiden avoimia yhtiöitä ja maakunnan ykköslehtiä. Julkisuuden henkilöistä radio- ja tv-konkari Niilo Tarvajärvi pyrki aalloille joko Helsingissä tai Rovaniemellä. Kiinnostavia hakijoitaa olivat Helsinkiin lupaa yhdessä hakeneet muusikko- ja radiotoimittaja Heimo ”Holle” Holopainen ja toimittaja Juha Tynkkynen, joka sittemmin päätyi töihin Elävän musiikin yhdistyksen Radio Cityyn.

Paikallisradioliiton jäsenlehti Paikallisradio julkaisi numerossaan 1/1985 liikenneministeriön antaman listan toimiluvanhakijoista. Seuraavassa taulukossa hakijat ovat kuntakohtaisessa aakkosjärjestyksessä (vuoden 1985 kunnat ja kaupungit). Joillakin hakijoilla oli kaksi hakemusta samalle paikkakunnalle. Nämä hakijat on merkitty *-lisämerkillä.

Ensimmäisistä kokeiluluvan saajista on oma, vuonna 2015 Mediamonitorissa julkaistu artikkeli (Paikallisradiolupia tasan 30 vuotta).

Paikallisradiolupia vuonna 1985 hakeneet:

Hakijoita oli yli 250, mutta paikallisradiokokeiluun pääsisi vain kolmisenkymmentä hakijaa noin 20 paikallisradioasemalla. Kaikki tulevat paikallisradiot olisivat kaupallisia eli mainonnalla tulonsa hankkivia.

Helsingin Sanomat kertoi lauantaina 19.1.1985, että valiokunnan ehdotus oli hiottu niin valmiiksi, että se voitiin viedä suoraan valtioneuvostoon. Ennakkoon ei luvansaajista haluttu kertoa, koska lupaa vaille jäävien ei haluttu aloittavan poliittista painostusta.

Kalevi Sorsan (sd) neljännen hallituksen olivat muodostaneet vuonna 1983 SDP, Keskustapuolue, RKP ja SMP. Paikallisradioasioista vastasi liikenneministeri Matti Luttinen (sd).

Ministerivaliokuntaa johti RKP:n Christoffer Taxell. Hänen mukaansa tuleva lupapäätös aiheuttaisi paljon arvostelua, koska ”oikeaa tapaa lupien jakoon ei ole olemassakaan”.

Viikkotolkulla valtioneuvoston päätöstä eivät lupaa hakeneet joutuneet sentään odottamaan. Luvat myönnettiin jo seuraavan viikon torstaina.

Mediamonitori

Jutun lähteenä Helsingin Sanomat (19.1.1985, s. 10)

Sosiaalinen media hallitsee meitä, vaikka emme sitä myöntäisikään. Kaikki eivät käytä somea lainkaan, mutta monet asiat ovat sinne siirtyneet. Parhaimmillaan somekanavat voivat tarjota nopean tiedonvälityskanavan, mutta pahimmillaan ne ovat täynnä valeuutisia, epämääräisiä väitteitä ja tahallista trollaamista.

Sosiaalinen media ei tietenkään ole yksi mustavalkoinen möykky, vaan siellä on monenlaisia vivahteita, myös hyviä asioita. Harrastajaporukat voivat jakaa tietoa tapaamisistaan tai muista kiinnostavista asioista omissa ryhmissään. Urheilusta kiinnostuneet saavuttavat tiedon suosikkijoukkueen tulevista otteluista tai pelaajasiirroista kätevästi joukkueen hyvin toteutetulta Instagram-tililtä. Tiktokissa ammattiosaaja voi kuvata omaa päiväänsä livevideolla ja rupatella samalla kanavan seuraajien kanssa.

***

Sosiaalisen median perusajatus on vuorovaikutteisuus. Palaute ja keskustelu tulee suoraan ja välittömästi. Jutut myös vanhenevat äkkiä, varsinkin jos kyseessä on esimerkiksi 24 tuntia esillä oleva videokela tai uutisaihe, joka ei enää herätä kiinnostusta päivien tai viikkojen jälkeen. Somesisältö on valitettavan usein kiireellistä jutusta ja aiheesta toiseen loikkimista. Kaikki tapahtuu nopeasti, kaikkeen on reagoitava heti ja kaikesta on oltava jotain mieltä. Se on somea pahimmillaan. Syventyvyys ja asioiden tarkka taustoittaminen jäävät vähemmälle. Some suorastaan pakottaa sylkemään oman pahan olon ulos heti enempiä sanavalintoja tai seurauksia miettimättä.

Ei sosiaalista mediaa ihan kokonaan kannata tuhota, mutta aika monia asioita siitä voisi korjata. Niitä tuskin muutetaan nykyisestä, sillä somejättien eli sosiaalisen median sovellusten omistajien tavoite on voiton takominen, eikä lypsävää lehmää kannata teilata. Koukuttava tarve välttyä putoamasta päivänpolttavuuden ulkopuolelle eli tuttavallisemmin FOMO (fear of missing out) pitää huolen siitä, että harva somessa roikkuva pystyy lopulta sieltä pitkään poissa olemaan.

***

Mediamonitori tekee sosiaalisessa mediassa nykyisin vain Facebook-postauksia. Niissä kerrotaan sivustolla julkaistuista uutisista ja päivityksistä. Ne saattavat olla monelle yksi väylä käydä vilkaisemassa, mitä sivuostolla tapahtuu. Ilman sosiaalista mediaakin pärjää, koska Mediamonitori on ollut ja tulee olemaan ensisijaisesti mediasivusto, jonka päätuotetta sosiaalinen media vain tukee.

Alkaneelle vuodelle on muuten tulossa toivon mukaan jotain kiinnostavaa luettavaa. Loppuvuosi 2024 oli kieltämättä nihkeä, koska uutisten päivittäminen tuotti tuskaa. Ei oikeastaan ollut aiheitakaan ja linjan löytäminen oli vaikeaa. Voimat keskitettiin audion tuottamiseen eli uutisiin, joita on voinut kuulla kolmelta radioasemalta. Osa näistä julkaistaan jatkossakin Mediamonitorin sivuilla ja osa paljon parjatussa Facebookissa – miksi ei, koska niilläkin on kuuntelijoita siellä ollut.

***

Kaikki eivät aloita vuotta numerosta nolla. Kaupallisella radioalalla vuoden 2025 numerot ovat neljä ja nolla. 24. tammikuuta tulee kuluneeksi 40 vuotta ensimmäisten paikallisradiolupien myöntämisestä ja keväällä sama aika ensimmäisten radiolähetysten alkamisesta. Ehkä näistä aiheista saadaan jotain kivaa Mediamonitoriinkin. Sehän on tehtävämme ja siihen huutoon meidän pitäisi vastata.

Hyvää uutta vuotta 2025, rakkaat lukijamme!

Kirjoittaja on Mediamonitorin vastaava tuottaja