Mediamonitori

Mediamonitori

Artikkelin rakennetta muokattu 16.2.2026 klo 20.50.

Tuo kuvitteellinen pohdinta 1960-luvun Englannista voisi olla totta. Ehkä se onkin. Ehkä moni teini-ikäinen tai jo aikuiseksi varttunut koki samanlaista tylsyyttä ja kaipasi räväkkää musiikkia iltojen iloksi. Ehkä hittisinglet oli jo kuunneltu sataan kertaan ja uusien hankkiminen ei sopinut budjettiin. Ehkä Radio Luxembourg ei kuulunut kunnolla tai sen hittikavalkadi ei muuten vain kolahtanut. Onneksi oli lopulta vaihtoehto kankealta kuulostaneille BBC:n kotimaankanaville ja niiden puuduttaville sisällöille. Pääsiäisenä 1964 todella rävähti – ja lujaa!

Radio Caroline on ehkä monelle suomalaiselle vähemmän tuttu radioasema, mutta on sillä ollut ja on edelleenkin kuuntelijoita Suomessa. Radio Caroline täyttää ensi torstaina, siis 28. maaliskuuta, 60 vuotta. Asema on toiminut laillisesti säännöllisiä lähetyksiä lähettäen jo parin vuosikymmenen ajan, ja viimeisimmän reilun kuuden vuoden ajan myös perinteisesti radiovälitteisenä keskipitkillä aalloilla.

Radio Carolinen ensimmäiset 26 vuotta kuluivat enemmän tai vähemmän onnistuneesti Pohjanmerellä. Asema toimi laivassa, joka oli ankkuroitu kansainvälisille vesille lainsäätäjien ulottumattomiin. Caroline oli ensimmäinen aito merirosvoradio Britanniassa, mutta ei ihan ensimmäinen Euroopassa. Mallia asema oli ottanut Alankomaiden ja Skandinavian merirosvoradioista.

Poppia, rockia ja muuta hittimusiikkia ajan hengessä suoltaneet lähetykset ja aseman ennakkoluulottomat nuoret tiskijukat saavuttivat räjähdysmäisen nopeasti huippusuosion, mitä mitattiin miljoonissa kuuntelijoissa. Siinä joutuivat kovaan puntariin sekä BBC että monikansallinen ja yltiökaupallinen hittituutti Radio Luxembourg. Ja olivathan Caroline ja nopeasti sen vanavedessä Pohjanmerelle ankkuroineet muut merirosvot niin iso uhka vakiintuneelle yhteiskunnalle, että ne piti vaientaa keinoja kaihtamatta. Ja ne vaiennettiinkin lainsäädönnöllä – vain Caroline jatkoi uhmakkaana. Niin pahasti nuoriso oli jo ”pilalla”, että vakiintuneen yhteiskunnan oli pakko muokata radiotarjontaansa ja perustaa uusia, nuorille sopivia radiokanavia – ja sallia myös yksityinen radiotoiminta.

Radio Caroline jaksoi toimia pitkään, vaikka sen historiaan kuului myrskyjä, uppoamisia ja ratsioita. Lopulta brittihallitus puuttui peliin säätämällä entistäkin ahdistavamman lain, joka olisi pakottanut Carolinen lopettamaan vaikka armeijan uhalla. Caroline kuitenkin vaikeni lähes unohdettuna. Aika oli ajanut vanhan radiolaivan ohi, sillä maailma oli muuttumassa. Elettiin marraskuuta 1990, tarkalleen 5:ttä päivää. Silloin soi Pohjanmeren viimeisen merirosvon viimeinen kappale Charlie Doren esittämä Pilot of the Airwaves. Rahat oli loppu, samoin polttoainevarastot.

Nykyajassa Radio Carolinea ei olisi, eikä tulisi. Suoratoistopalvelut, internet ylipäätään, on tulvillaan ajan suosikkimusiikkia. Ei ole tarvetta kapinalliselle radioasemalle, jonka perustajalla on miltei pakkomielle tehdä comeback aina uudelleen ja uudelleen. Niinhän Carolinen perustaja Ronan O’Rahilly teki peräti kahdesti. Ei ole tarvetta, koska hitit voidaan kuunnella oman maan tai muun maailman radiokanavilta. Internet sen mahdollistaa.

Siitä huolimatta Caroline on olemassa ja ilmeisen suosittu. Nykyisin se kuuluu laajassa osassa Englantia ja läntistä Eurooppaa taajuudella 648 kHz. Sillä on myös muita jakelukanavia, joista yllättävän moni suomalainenkin sen löytää. Asema, joka aloittaessaan 60 vuotta sitten oli nuorisokulttuurin airut, on nykyisin nostalgianälkäisten ehtymätön aikamatka menneisyyteen – juuri niihin nuoruuden päiviin, jotka mahdollistivat Radio Carolinen ja sen kilpailijoiden toiminnan ja lopulta miellyttävät parannukset radiotarjontaan.

Jutun kirjoittajan vastaanotin oli kuumana Carolinen taajuudella 80-luvulla

Mediamonitori täytti tammikuussa 10 vuotta, joten juhlavuoden kunniaksi sivustolla julkaistaan kurkistuksia menneisiin vuosikymmeniin. Kymmenen vuoden takaisia uutisia voi lukea Mediamonitorin arkistossa, mutta tämän juttusarjan aiheista pitää tiedot kaivaa muualta netistä tai vaihtoehtoisesti perinteisistä lehtileikearkistoista. Tässä sarjan jaksossa käännetään viisarit vuoteen 1989.

Vuonna 1989 Suomessa toimi nelisenkymmentä paikallisradiota, kaksi Yleisradion valtakunnallista suomenkielistä radiokanavaa, valtakunnalliseksi vähitellen laajentuva Ylen alueradioverkko (ULA 3), ruotsinkielinen radioverkko, Ylen TV1- ja TV2-kanavat, joissa lähetettiin myös Mainostelevision ohjelmat sekä vasta osavaltakunnallinen kaupallinen TV3 eli Kolmoskanava. Suomenkielisiä radiolähetyksiä lähettivät ulkomaisista yleisradioista BBC, Neuvostoliiton radion asemat Tallinnassa ja Moskovassa, Puolan radio (ääninäyte kesältä 1989), Vatikaani sekä lähinnä hengellisiä ohjelmia välittäneet Radio HCJB (Ecuador) ja AWR (Radio Adventtikirkko). Suomen lähialueella toimineet, myös suomenkielisiä ohjelmia lähettäneet Karjalan neuvostotasavallan radio ja Norjan yleisradion NRK:n alueradio Vesisaaresta kuuluivat niin ikään ainakin osassa Suomea.

Viiden vuoden toimiluvat toivat kilpailua paikallisradioaalloille

Talvella 1989 odoteltiin kevääksi luvattuja radion ohjelmistolupapäätöksiä. Paikallisradiotoiminnan toinen kokeilulupakausi (1987-1989) oli päättymässä ja kokeilusta oltiin siirtymässä vakiintuneeseen toimintaan. Toimilupakaudeksi tuli viisi vuotta aiemman kahden sijaan. Radioasemille annettiin lupa toimia usealla paikkakunnalla, mutta oman tuotannon osuuden piti olla 75 prosenttia ohjelma-ajasta. Enintään kolmen radioaseman yhteislähetykset sallittiin.

Luvat myönnettiin lopulta toukokuun alussa, kun 40 jo toiminnassa olleen paikallisradion lisäksi luvan sai 25 uutta asemaa. Vuonna 1989 alkunsa saivat muun muassa Kajaanin Radio Kajaus, Raahessa aloittanut Radio Pooki, alkuperäinen Radio Musa Tampereella, Radio Moreenin edeltäjä Yliopistoradio ja Radio Manta Vammalassa.

Valtioneuvosto joutui tekemään poliittisia kompromisseja, joissa maakuntalehdille sallittiin paikallisradio-omistuksia. Turussa ja Tampereella alueen valtalehdet pääsivätkin mukaan radiobisnekseen merkittävillä osuuksilla. Isojen lehtien radio-omistuksesta oli tosin jo kokemusta Helsingissä, jossa Radio Ykkösen taustalla vaikuttivat maan johtavat sanomalehdet. Aiemmin vain Helsingissä ja Oulussa oli ollut enemmän kuin yksi paikallisradio. Nyt kilpailua saivat maistaa myös Turun ja Tampereen paikallisradiot.

Suomessa paikallisradioiden määrä kasvoi 50:een, kun Harjavallassa toiminut Radio Satakieli aloitti lähetykset joulukuun alussa.

Vielä helmikuussa uusia radiolupia odotellessa pääkaupunkiseudun paikallisradioaalloilla vallitsi neljän aseman tasapaino, jossa kolme kaupallista radioasemaa kilpaili kuuntelijoista. Radio Ykkösen ja Radio Cityn kilpailijaksi oli edellisenä vuonna syntynyt Radio Syke. Helsingin pohjoispuolella vaikuttivat jo pari vuotta toiminut Radio Kolme Klaukkalasta, keravalainen Etelän Ääni ja Radiolohi Vantaalla (ääninäyte asematunnuksesta).

Harjavallassa Satakunnassa toiminut Radio Satakieli sai toimiluvan vuonna 1989 ja aloitti lähetykset saman vuoden joulukuussa. Kuvassa radiokanavan mainosrekvisiittaa. (Kuva: Mediamonitorin arkisto)

Ohjelmavirtaa ja ohjelmia pääkaupunkiseudun paikallisradioissa

Helsingin Sanomien radio- ja tv-sivuilla 14.2.1989 julkaistut radion ohjelmatiedot kertovat, että 30 vuotta sitten radioasemien ohjelmisto oli vielä aika kaukana nykyisestä ohjelmavirrasta. Aamulähetyksissä ja iltapäivän parhaaseen kuunteluaikaan tosin suosittiin tiuhaa uutistarjontaa ja liikenneraportteja pääkaupunkiseudun ruuhkista. Päivällä tarjolla oli viihdettä, asiaohjelmia, puhelinkontaktiohjelmia ja musiikin erikoisohjelmia.

Pääkaupungin paikallisradiot lähettivät ympäri vuorokauden, mutta Vantaalla, Klaukkalassa ja Keravalla oltiin äänessä aamuvarhaisesta alkuiltaan. Radiolohi lopetti jo kello 17.30, Radio Kolme jatkoi iltaseitsemään ja Etelän Äänen päivän päätti Doors-yhtyeestä kertova ohjelma kello 19.10. Ei-kaupallisen Lähiradion päivä alkoi ruotsinkielisillä lähetyksillä jatkuen sitten muun muassa suomenkielisillä hengellisillä ohjelmilla.

Urheilulähetyksiä ei tiistai-iltana ollut, mutta viikon aikana urheilua lähettivät pääkaupunkiseudun paikallisradioista lähes kaikki. Jääkiekkoselostuksia kuultiin Radio Ykkösen, Radiolohen ja Radio Kolmen taajuuksilla. Urheiluaiheita ja -ohjelmia kuultiin muistakin alueen radioista.

Jäyhä Yle haki vielä itseään

Yleisradio oli menettänyt kuuntelijoita paikallisradiotoiminnan alettua Suomessa vuonna 1985. Yle rakensi vuonna 1989 kolmatta valtakunnallista ULA-verkkoa, jonka tarkoitus oli aluksi toimia alueellisessa radiotoiminnassa. Verkkoon perustettiin kesäkuussa 1990 Radio Suomi, jonka alaisuudessa aluestudiot jatkoivat omia lähetyksiä. Vielä helmikuussa 1989 alueohjelmistoa oli joillakin alueilla niukasti, mutta esimerkiksi 1970-luvun puolivälissä aloittanut pääkaupunkiseudun alueradio Ylen aikainen tarjosi ohjelmia aamusta iltaan muutamia valtakunnallisia radion kakkosverkon ohjelmaosuuksia lukuun ottamatta. HS:n julkaisemista ohjelmatiedoista (14.2.1989) ilmenee, että Ylen aikaisen aamustudiota vetävät Olli Ihamäki ja Riitta Kalliorinne. Ilta päättyy kaksituntiseen Laajasalon opiston opiskelijoiden toimittamaan ohjelmaan.

Hesarissa julkaistiin myös muiden Ylen alueradioiden ohjelmatietoja. Aluetarjonnasta voidaan poimia vaikkapa Lapin Radion Grassroots-ohjelma, jossa toimittaja Gregory Lowe soitti bluegrass-musiikkia helpolla englannilla höystettynä. Ylä-Lapin kolmosverkko oli puolestaan valjastettu saamenkielisille lähtyksille. Ohjelmistossa oli uutisia ja ajankohtaisaiheita aamulla ja iltapäivällä.

Valtakunnallisilla taajuuksilla Yleisradion ykkösverkon lähetys alkoi helmikuussa 1989 kello 5.30 uutisilla ja säätiedoilla. Lähetys päättyi viittä yli puolenyön Maamme-lauluun. Yölähetyksiä ei vielä tuohon aikaan ykköskanavalla ollut. Ykkösverkon ohjelmistossa oli paljon puheohjelmia ja klassista musiikkia. Kanavan sisältö vastasi varsin paljon nykyisen Yle Radio 1:n tarjontaa.

Myös kakkosverkossa aamu alkoi kello 5.30 uutisilla. Sävelradiota seurasi kello 6 alkanut Aamun Peili. Kakkosverkossa oli myös alueellista tarjontaa, sillä kolmas ULA-verkko ei vielä tavoittanut kaikkia maan kolkkia. Aluelähetyksille oli varattu 45-minuuttinen ohjelma-aika klo 6.15 ja 7.15 alkaen. Alueille oli varattu minuutteja myös kello 11.50 ja 17.02 alkaen.

Kakkosverkon ohjelmisto oli kevyempää kuin ykkösverkon ohjelma, mutta kakkosellakin kuultiin varsin paljon puhetta. Ohjelmistossa oli myös erilaisia musiikkiteemaohjelmia, kuten Jazzradio ja Säveliä Neuvostoliitosta -puolituntinen. Rockradiota kuultiin tunti kello 18 alkaen ja Kovan päivän iltaa reilut puolitoista tuntia myöhäisillassa.

Molemmilla suomenkielisillä radiokanavilla kuultiin STT:n uutislähetyksiä muutamia kertoja päivässä. Kakkosverkossa ja alueradioverkossa Yöradio valvoi aamuun asti.

Ruotsinkielisen radion ohjelmisto oli yleisohjelmaluonteista eli puheen ohella tarjolla oli musiikkilähetyksiä. Alueradioille oli varattu ohjelma-aikaa kello 16.15-17.30. Pääkaupunkiseudulla ruotsinkielinen Ylen alueradio Radio Mellannyland oli toiminut omalla taajuudella jo toistakymmentä vuotta.

Televisiossa kolmen kanavan iltaohjelmia ja kaapeliviihdettä

Tiistaina 14. helmikuuta televisio lähetti ohjelmaa lähinnä ilta-aikaan. TV1:ssä nähtiin Koulu-tv:n ohjelmia jo aamu- ja keskipäivällä, mutta muu ohjelmisto alkoi elokuvalla kello 13.30 ja jatkui melkein puolilleöin. Tarjolla oli myös MTV:n ohjelmia sekä Ylen ruotsinkielisiä uutisia. Kakkosverkossa ruotsinkielistä lastenohjelmaa seurasi kello 18 alkanut Pikku Kakkonen. MTV:n ohjelmia kakkosverkossa olivat Sääruutu, Seitsemän jälkeen, Koira haudattuna ja Kymmenen uutiset. TV:n pääuutislähetys nähtiin samanaikaisesti sekä ykkös- että kakkosverkossa kello 20.30. TV2 päätti päivän ohjelmat kello 23.15.

Kolmoskanavan ilta alkoi lastenohjelmalla kello 17 ja sitä seurasivat muun muassa Falcon Crest, Kolmosvisa ja illan pitkä elokuva Pretty Baby.

Helsingin Sanomien ohjelmatiedoissa julkaistiin myös Tallinan ja Moskovan televisioiden sekä Ruotsin SVT:n kanavien ohjelmat. Myös Suomessa näkyneen SVT:n koostekanava TV4:n ohjelmisto oli painettu päivän lehteen. Kaapeliverkossa lähettäviä kanavia oli lehden ohjelmatietojen perusteella lukuisia Helsinki-Kanavasta Filmnetiin ja CNN:stä Sky Channeliin. 30 vuotta sitten Music Television oli vielä musiikkikanava, joka näkyi kaapeliverkossa ja satelliittiantennien kautta.

Brockenin radio- ja tv-asema Saksan demokraattisessa tasavallassa siintää horisontissa huhtikuussa 1988. Kuva on otettu Torfhausin tv-maston lähellä Harz-vuoristossa Saksan liittotasavallassa. Raja idän ja lännen välillä haihtui Euroopassa 1990-luvun alussa, mikä kuului myös radiolähetyksissä.
(Kuva: Mediamonitorin arkisto)

Huokailua kansainvälisten uutisten ja viihteen perään

Internetiä ei luonnolisestikaan ollut sen nykymuodossa vielä 1980-luvun lopulla, joten painetun sanan lisäksi televisio ja erityisesti radio olivat vahvoilla. Ulkomaanuutisia sai nähtäväkseen Ylen ja MTV:n lähetyksistä, mutta jos halusi laajentaa näkökulmaa maailmantapahtumiin, saattoi uutiset melko helpolla poimia ulkomaille suunnatuista radiolähetyksistä. Moni suomalainen kuunteli myös musiikkilähetyksiä ulkomailta, sillä Radio Luxembourg ja BBC Radio 1 kuuluivat Suomessa keskipitkillä aalloilla.

Vuotta 1989 voidaan nimittää Euroopan hulluksi vuodeksi, sillä niin moni asia alkoi muuttua väistämättömän lopullisesti. Neuvostoliitossa olivat alkaneet liennytyksen tuulet puhaltaa jo aikaisemmin 1980-luvulla, mutta ”henkitoreissaan” vain pari vuotta myöhemmin riutuneen sosialistivaltion loppua ei varmaan kukaan osannut ennustaa vielä 80-luvun viimeisenä vuonna. Rautaesirippu-käsitettä lännen ja idän välillä käytettiin vielä yleisesti, eikä kansainvälisten yleisradiolähetysten kuunteleminen itäblokin maissa aina onnistunut häiriöittä. Neuvostoliiton häirintälähettimet olivat tuon tuostakin kiusaamassa Radio Free Europen tai Voice of American lähetykisä. Jopa BBC:n suomenkielistä lähetystä häirittiin (ääninäyte joulukuulta 1989), mutta tuskin sentään Neuvostoliitosta.

Muutokset Romaniassa, Unkarissa, Tšekkoslovakiassa, Puolassa ja Bulgariassa sekä myöhemmin Jugoslaviassa tapahtuivat lopulta nopeasti, mutta tuskin kovinkaan moni osasi ennustaa Itä-Saksan luhistuvan niin salamannopeasti. Sitä ei voinut ennakoida ainakaan Radio Berlin Internationalin yltiöoptimistisia lähetyksiä kuuntelemalla. Myöskään Moskovan radion agendaan eivät kuuluneet ennustukset tulevasta maailmanmuutoksesta. Tuskinpa sieltä kuultiin puoltakaan sanaa Baltian neuvostotasavaltojen kytevästä itsenäisyyskaipuusta, joka kulminoitui vuonna 1991.

Suomenkielisiä ”totuuksia” naapurista ja poppia Keski-Euroopasta

Helmikuun puolivälissä radioharrastajan kuuntelupäiväkirjaan ovat kirjautuneet seuraavat merkinnät: ”Radio Petroskoi suomeksi (765 kHz) kello 17.00-17.15, keskustelua kolhoosin maitotuotantoennätyksestä vuonna 1988; Mosvovan radio suomeksi (1494 kHz) kello 17.29-17.59; Radio Luxembourg (1440 kHz) kello 19.09-19.34; Radio Tallinna suomeksi (5925 kHz) kello 18.00-18.01; Radio HCJB suomeksi (6205 kHz) kello 8.31-9.02, Ilkka Kastepohjan toimittama ohjelma.”

Kuultujen asemien listalle olivat päätyneet vuoden 1989 aikana myös lähes kaikkien Euroopan maiden lyhytaaltoasemat sekä keskiaaltoasemat Suomen lähialueilta. Mielenkiintoa olivat kuunteluhavaintojen perusteella herättäneet myös Saksan osavaltioiden radioasemien lähetykset, Itävallan ÖRF ja Radio Caroline Pohjanmereltä. Myös Yleisradion ulkomaille suunnatun Radio Finlandin kuuntelemisesta oli merkintöjä. Pääosassa olivat Porin ja Helsingin keskiaaltotaajuudet sekä Lahden pitkäaaltoasema.

Tietolähteet: HS Aikakone (maksullinen) sekä toimittajan omat kuuntelulokit ja lehtileikearkisto

Sekä ohjelmistoluvat että verkkotoimilupa ovat voimassa vuoden 2016 loppuun. Kanavanippuun on mahdollista myöntää ohjelmistolupia sekä teräväpiirto- eli HD-kanaville että tavallisen tarkkuuden SD-kanaville.

Ohjelmistoluvan hakijoiden joukossa ovat muun muassa BBC, Eurosport, URHOtv, MTV Oy, Pro Radio Oy ja NonStop Television Ab. Muut hakijat voi tarkistaa liikenne- ja viestintäministeriön sivuilta.

Mediamonitori