Pörssiyhtiöillä on aina omat taloudellisen hyödyn tavoitteet, jotka määrittelee viime kädessä yhtiöiden suurimmat osakkeenomistajat. Jostain syystä kaupallista paikallisradiota ei saada kannattavaksi juuri missään. Radiokanavia on useilla alueilla aivan liikaa, eikä paikallisradio siten erotu muusta massasta. Kyse ei varmaankaan ole osaamattomuudesta, sillä onhan perinteisten sanomalehtien ympärille muodostuneissa monimediallisissa konserneissa varmasti myös radio-osaamista. Ehkä kyse on ainakin tässä Kouvolan tapauksessa kärsimättömyydestä ja lyhytnäköisyydestä. Kun radio ei heti pomppaa mainostajien suosikiksi, siitä on päästävä eroon. Rahaa pumpataan konserniavustuksella paikkaamaan radioiden tappioita, mutta se on ollut maan tapa jo vuosikymmeniä. Jossain kohtaa osakkeenomistajat saavat tarpeekseen ja muutosneuvottelujen iso luuta alkaa heilua yhtiöissä ja toimituksissa.

***

Kouvolasta loppuu nyt jo ties kuinka mones paikallisradio. Kaikenlaisia yrittäjiä on ollut neljän vuosikymmenen aikana, vaan mikään ei ole pysynyt pystyssä. Ensin olivat saman taajuuden Kouvolassa jakaneet radiot Kouvolan Ääni ja SBC Radio, jotka sitten yhdistyivät. Kun SBC:n radioliiketoiminta myytiin NRJ:lle, loppui paikallinen radiotoiminta hetkeksi.

Joitakin vuosia sitten yksityisten yrittäjien pyörittämä Radio Kaakko äänteli hetken, mutta sehän ei varsinaisesti ollut Kouvolan paikallisradio, koska lähetykset tehtiin koko Kaakkois-Suomen alueelle Haminasta. Osittain Radio Kaakon raunioille perustettiin nettiradioasema RadioSE. Se kai voitaisiin luokitella paikallisradioksi, jos käsitettä oikein venytetään. FM-taajuudelta sitä on turha etsiä, ja FM:llä suurin osa radionkuuntelusta edelleen tapahtuu.

***

Etelä-Kymenlaaksosta on toki jo tuota ennen yritetty päästä Kouvolan radiomarkkinoille. Kotkalaisen Radio Albatrossin studiosta lähetettiin sen aikaisella tekniikalla Kouvolan paikallisradion Asema 100,1:n lähetykset. Kun SBS osti Kotkan radion, ehti Kouvolan kuuntelijoita palvella hetken Radio Sata, mutta lopulta Iskelmäradion brändi oli voittoisa ja paikallinen radio häivytettiin vähin äänin.

Samanlaisen tarinan voisi kirjoittaa Lappeenrannan ja Kotkan radiohistoriasta, sillä Radio Tempo oli liimana myös näiden paikkakuntien paikallisradiotoiminnalle runsaan vuoden ajan. Sitä ennen kaupallisen radion lippua Kotkassa heiluttivat Radio Lokki ja jo mainittu Radio Albatrossi ja Lappeenrannassa Saimaan Aallot sekä sen suorat tai epäsuorat perilliset Radio Dixi ja Radio Norppa.

***

Jatkossa Kymijoen kaupunkien Kouvolan ja Kotkan taajuuksilla soinee Radio Voima Lahdesta ja Lappeenrannassa Karjalainen Syke Joensuusta. Keskisuomalaisen pitää tietysti hakea muutos taajuuskokonaisuuksiin, jotta Radio Tempo voidaan pilkkoa osiksi konsernin muita radioasemia.

Kirjoittaja on Mediamonitorin vastaava tuottaja

Radio Lokin on-air-studio Kotkan Sapokassa vuosina 1992-1993.

Ensimmäiset paikallisradiot Suomessa saivat toimilupansa vuoden 1985 alussa Paikallisradioliiton pommitettua valtioneuvostoa toimilupahakemuksilla liiton perustamisesta eli syksystä 1983 asti. Kokeiluluontoisia lupia myönnettiin 33 kappaletta ja ne olivat voimassa kaksi vuotta. Seuraavan kerran lupia jaettiin 11.6.1987, jolloin myös Kymenlaakson Radio Oy sai toimiluvan Kotkan alueelle. Jo toiminnassa olleet paikallisradiot saivat samalla kahden vuoden jatkon toimilupiinsa. Vuoden 1987 toimilupakierroksen ansiosta paikallisradioiden määrä nousi 26:een, lisäksi aloitti kaksi ei-kaupallista yksityisradiota.

Kotkaan taajuudelle 87,7 MHz luvan saaneen Kymenlaakson Radio Oy:n omistajat olivat paikallisia lehtiä. Omistajiin kuuluivat Eteenpäin, Anjalankosken Sanomat, Kymen Sanomat sekä Etelä-Suomi, jonka toimitalossa radion tilat alun perin sijaitsivat. Yhtiö aloitti radiotoiminnan 30. marraskuuta 1987 nimellä Radio Lokki. Kouvolalaisen SBC Radion toimitusjohtaja Voitto Saksa oli myös auttamassa Kotkan omaa paikallisradiota alkuun. Lokin toimitus kasattiin lehtiväestä ja avustajista laidasta laitaan.

Radio Lokin ensimmäinen lähetyspäivä ei sujunut täysin ongelmitta. Sulake paloi ja sähkeitä luettiin milloin kynttilän, milloin taskulampun valossa. Asema lähetti ohjelmaa aluksi vain iltapäivisin kahdesta kuuteen ja lauantaisin aamukahdeksasta yhteentoista. Sähkeuutisia kuultiin kahdesti päivässä ja paikallisuutisten lisäksi käsittelyssä olivat myös kotimaan ja ulkomaiden tärkeimmät uutiset. Kanavan ohjelmistoon kuuluivat alusta asti myös poliisiuutiset. Aamulähetykset Lokissa aloitettiin vasta varsinaisten tilojen valmistuttua, keväällä 1988.

Alueensa oma radio

– Me ei oteta mallia mistään. Emme kuuntele edes Yleä. Meitä ohjaavat vain alueen ominaispiirteet ja hyvät tavat. Mitään rokkiradiota tästä ei tule, vaan kaikki voivat meitä kuunnella, uhosi pari viikkoa toimineen Radio Lokin päätoimittaja Tapio Blinnikka Helsingin Sanomissa 11.12.1987. Blinnikka oli aiemmin työskennellyt kuusi vuotta Ruotsin radiossa, jonka avoimuutta hän pyrki toteuttamaan myös Lokissa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että suoria lähetyksiä, joissa ihmiset laitettiin puhumaan studiosta suoraan ilmoille, tehtiin mahdollisimman paljon.

Päätoimittajan lisäksi Lokin palkkalistoilla oli alkuaikoina kolme muuta toimittajaa sekä liuta avustajia. Lisäksi kanavalla oli kolme mainosmyyjää, mutta työtehtävät eivät olleet täysin nimikkeiden mukaisia. Päätoimittaja Blinnikka kehui Helsingin Sanomille itsekin kiertäneensä yrityksissä markkinoimassa mainosaikaa. Mainoksia olikin jo lähes maksimimäärä kanavan ensimmäisinä viikkoina. Innokkaimpia mainostajia olivat pankit, vakuutusyhtiöt ja autofirmat.

Yhteistyötä Kotkan ystävyyskaupungin radion kanssa

Maaliskuun lopussa 1988 Radio Lokki ja Kotkan ystävyyskaupungin, Tallinnan radio kertoivat suunnittelevansa keskinäistä yhteistyötä, joka käsittäisi yhteisiä lähetyksiä sekä ohjelmien vaihtoa. Tallinnan radion johtaja Mart Siimann sekä Neuvostoliiton television ja radion Pohjoismaiden kirjeenvaihtaja Enn Anupyld vierailivat Radio Lokin toimituksessa keskustelemassa päätoimittaja Tapio Blinnikan kanssa yhteistyömahdollisuuksista.

– Meillä on kerran viikossa ohjelma ”Ihmisiä sorvin ääressä”, joka esittelee yhden työpaikan työntekijöitä ja soittaa heidän toivekappaleitaan. Voisimme lähettää tämän ohjelman Tallinnan radioon ja sieltä voisi tulla meille samanlainen. Yhteistyö toisi myös uutismateriaalia Radio Lokin Eestin uutisiin, jotka lähetetään joka keskiviikko. Mahdollisia olisivat myös ohjelmat, joissa lähetys tulisi samaan aikaan sekä Kotkan että Tallinnan studiosta, Blinnikka kertoi Etelä-Suomi -lehdelle 30. maaliskuuta 1988.

– Lokki tekisi jalon teon, jos kertoisi miten Eestin maa makaa, mitkä ovat sen ihmisten ilot ja surut, kommentoi Enn Anupyld. Mart Siimann puolestaan kertoi Etelä-Suomelle, että Tallinnan radiolla olisi jo valmiiksi resursseja ohjelmien vaihtoon, sillä sen suomenkielisessä toimituksessa oli neljä toimittajaa, jotka toimittavat tunnin verran suomalaista ohjelmaa joka päivä. Lisäksi yhteistyötä oli suunnitteilla myös mainosten saralla. Siimann pyysi Radio Lokkia yhteistyökumppaniksi välittämään suomalaisia mainoksia Tallinnaan.

Radio Lokki sai käyttöönsä ulkolähetysauton vuonna 1990.