Nykyisin paikallista tai alueellista kaupallista radiota palautetaan moneen Suomen maakuntaan. Kun alkuvuosien radiot olivat joillakin paikkakunnilla paikallisten lehtien äänitorvia, niin nykyisin uusia radioita perustavat lähinnä alueen valtalehdet, kuten Kaleva ja Keskisuomalainen konserniyhtiöineen. Ne olisivat varmaankin mielellään olleet mukana radiotoiminnassa jo 38 vuotta sitten, mutta silloin yhteiskuntapoliittinen näkemys oli, että mediavaltaa ei tule keskittää liikaa maakuntien mahtimedioille.

Radio Lakeuden kaatoi lopulta kannattamattomuus. Radiota pyörittävä Nivala-seura joutui valitsemaan, jatkaako se paikallislehden kustantajana vai radion pyörittäjänä. Radio sai mennä, mutta lehti jatkoi. Reilu vuosi myöhemmin Nivalassa ja Ylivieskassa yritettiin uudelleen, kun kahden paikkakunnan radiokavana Radio Foni aloitti lähetykset. Senkään tarina ei ollut ruusuinen. Asema yhdistyi Raahen Radio Pookiin ja yhä edelleen yksi Pookin taajuuksista lähettää samalla lähettimellä kuin Radio Lakeus ja vieläpä samasta mastosta. Se lieneekin ainoita asioita, jotka ovat vanhanajan paikallisradiotoiminnasta säilyneitä ”reliikkejä”. Ajat ovat nimittäin muuttuneet. Ohjelmakokeilut ja hullutkin ideat on unohdettu ja nykyradiot ovat laskelmoituja ja tutkittuja musiikkiautomaatteja lyhyine juontoineen mutta onneksi sentään vielä alueellisine uutisineen.

Idearikkaiden 1980-luvun radiolaisten perintö on edelleen jossain muodossa läsnä sosiaalisen median kanavilla, joista on tullut kaikenlaisten erikoisten sisältöjen hautomoita ja kokeilualustoja. Tiktok-somettaja voi nykyisin olla sata kertaa suositumpi kuin paikallisradion suosikki-dj 80-luvulla, mutta perusajatus on sama: itsensä likoon laittaminen joka solulla rakkaudesta lajiin eli mediailmaisuun.

Totta kai myös yhteiskunta on muuttunut rajusti vajaassa 40 vuodessa. Viihdettä ja tietoa maailmasta on saatavilla netistä mihin kellonaikaan tahansa. Radiokanavia on valittavana melkein joka paikassa vähintään kymmenkunta, kun 80-luvulla FM-asteikolla oli paljon kohinaa Yleisradion kahden tai kolmen taajuuden ja yhden paikallisradiotaajuuden välissä. Ja sitten on netissä vielä tuhansia radiokanavia, joista valittavaa riittää varmasti jokaiselle kuuntelijalle. Radiojournalistien tilalle ovat tulleet mediapersoonat, jotka tunnetaan myös naamastaan, sillä monet heistä ovat olleet televisiossa ennen radiouraansa tai tulleet televisiosuosikeiksi radiosuosionsa siivittäminä. Ja onpa somestakin noustu radioalan huipulle, aivan Vuoden radiojuontajaksi asti.

Palataanpa vielä jutun alkuteemaan. Pienessä paikallisradiostudiossa Nivalassa vuonna 1985 luotiin suuntaviivoja radiotoiminnalle. Tehtiin virheitä, mutta tehtiin myös oikeita asioita. Annettiin myöhemmin alalle tulleille oppia siitä, miten juttua kannattaa pyörittää ja missä olosuhteissa ei todellakaan kannata. Nivalan kohtalon eli radion sammumisen ovat kokeneet kymmenet paikkakunnat Suomessa, mutta aina on tullut tilalle uutta ja joskus jopa kestävää. Radioala menee eteenpäin, vaikka radioiden ohjelmasisällöt ovat tietysti melko sliipattuja, mutta samalla suosittuja. Eihän radion suosio ole juuri nimeksikään laskenut huippuvuosista ja mainontakin vetää ihan hyvin. Radion säilyminen tärkeänä arjen media-alustana vaatii tekijöiltään ainakin yhtä merkittävää asiaa: tee työsi niin hyvin, että sinut muistetaan ja sinut koetaan tarpeelliseksi. Uskalla olla oma itsesi ja haasta kuuntelijaa. Olet äänelläsi kuuntelijaa varten.

Kirjoittaja on Mediamonitorin vastaava tuottaja

{jcomments off}

Ensimmäiset toimiluvat olivat voimassa 1.3.1985-30.6.1987. Kokeilulla haluttiin valmistella jo seuraavaa toimilupakierrosta, jossa tavoitteena oli vakinaistaa paikallisradiotoiminta. Ja näin tapahtuikin kesäkuussa 1987.

Hakemuksia tulvi liikenneministeriöön vuoden 1985 alkupuolelle mennessä yli 250. Vain murto-osaa hakijoista onnisti. Suomen Paikallisradioliiton jäsenjulkaisussa Paikallisradio-lehdessä (1/1985) kerrottiinkin, että vain noin kymmenen prosenttia hakijoista sai luvan. Paikallisradioliiton jäsenyhtiöistä ja -yhteisöistä luvansaajia oli noin 15 prosenttia. Lääneistä vain Lappi jäi ilman lupaa, sillä Rovaniemen vahvin hakijakandidaatti vihreät sai lopulta valtioneuvostolta rukkaset.

Uusi väline mainosmarkkinoille

Toimiluvat sallivat radioille mainonnan, mikä olikin Suomen sähköisessä tiedonvälityksessä uusi asia. TV-mainontaan oli totuttu, sillä MTV oli lähettänyt ohjelmiaan Yleisradion tv-kanavilla jo 1950-luvulta alkaen. Paikallisille yrittäjille avautui uusi väline mainosviestien välittämiseen. Radion arvioitiin kilpailevan ilmoitusmarkkinoilla erityisesti vahvan paikallislehtikentän kanssa.

Helsingin Sanomat kirjoitti valtioneuvoston paikallisradiopäätöksestä perjantaina 25.1.1985. Lehdellä oli luonnollisesti omiakin intressejä, sillä yksi uusista luvansaajista oli Sanoma Oy. Se jakoi toimiluvan kuuden muun lehtiyhtiön kanssa. Kyseessä oli yhteinen radioasema, jonka taustalla vaikutti poliittisen kartan lähes koko kirjo vasemmalta oikealle. Vastapainona Elävän musiikin yhdistys Elmu sai luvan rockasema Radio Citylle. Elmulaiset olivat valmistelleet uuden paikallisradion tulemista jo hyvän tovin. Radio City pääsikin ääneen heti vappuna, kun taas lehtitalojen perustama Radio Ykkönen aloitti vasta elokuussa 1985.

Osa asemista lähes valmiita

Valmiudet aloittaa radiotoiminta vaihtelivat hyvin paljon. Osa luvansaajista oli ehtinyt rakentaa studion ja kouluttaa jopa ohjelmantekijöitä, vaikka lupapäätöksiä saatiin odottaa piinallisen kauan. Osa oli yllättynyt luvan saamisesta. Valmiita suunnitelmia lähetystoiminnan alkamisesta ei ollut monellakaan yhtiöllä. Arviot lähetysten aloittamisesta vaihtelivat kesästä loppuvuoteen.

Pisimmällä hankkeessa olivat Nivala-seura, Ikaalisiin radioluvan saanut Pohjois-Satakunnan Viestintä Oy ja Uudenkaarlepyyn ruotsinkielinen radioyhtiö. Näillä oli jo studiotiloja valmiina, mutta laitetoimitukset odottivat vielä lopullista päätöstä. Myös SAK:n järjestöpohjaisen paikallisradion taustat olivat sikäli kunnossa, että suunnitteilla olivat Nurmijärven Kiljavan ammattiyhdistysopistolla järjestettävät radiotyön kurssit. Kaikki muu olikin avoinna. SAK:ssa oltiin Helsingin Sanomien mukaan sitä mieltä, ettei paikallisradioissa pitäisi olla mainoksia.

Nivalan Radio Lakeus ehti aalloille kaikkein ensimmäisenä, pari päivää ennen Radio Cityä. Ikaalisissa aloitus tapahtui joulukuussa 1985. Ab Nykarleby Lokalradio Oy ei aloittanut lähetyksiä lainkaan. Myöskään Kiljavalta ei kuultu lähetyksiä, sillä radiotoimintaa ei aloitettu.

Ensimmäisiä paikallisradiolupia myönnettiin esimerkiksi paikallislehdille, paikallisten yritysten ja yhteisöjen perustamille yhtiöille ja ammattiyhdistysliikkeelle. SAK:lle lupa tuli Nurmijärven ohella Lappeenrantaan. Toimihenkilö- ja virkamiesjärjestöjen keskusliitto TVK sai paikallisradioluvan Kuopioon. Teknisten Liiton radio perustettiin Poriin. Paikallislehdistä uuden mainosmedian pariin pääsivät muun muassa Karkkilan Tienoo, Kurikka-lehti sekä Pieksämäellä lehteä kustantanut Lehtisepät Pekka ja Ilkka Seppä Ky.

Liiton puheenjohtaja korosti yhteistyötä

Paikallisradioliitto lupasi auttaa sen jäsenasemia studiolaitteiden yhteishankinnoissa, koulutuksen tarjoamisessa, radiomainonnan yhteisten pelisääntöjen sopimisessa ja työehtosopimusasioissa. Liiton puheenjohtaja, kansliapäällikkö Jaakko Numminen peräänkuulutti kokeiluradioiden vastuuta kokeilutoiminnan onnistumisesta. Uuden alan päätöksenteon tuli pysyä omissa käsissä. Myös liiton yhtenäisyys nousi esille. Ennen kaikkea paikallisradioiden tuli Nummisen mielestä olla kiinni kuuluvuusalueen kulttuurissa ja tapahtumissa.

– Alkava paikallisradioiden kokeilukausi on tarkan poliittisen ja yhteiskunnallisen seurannan alaisena. Ei ole yhdentekevää, millaisia ratkaisuja me oman uuden toimialamme sisällä teemme, Numminen painotti Paikallisradio-lehdessä.

Ensimmäiset paikallisradioluvat 24.1.1985:

*) Paikallisradioiden nimi lähetystoiminnan alkaessa 1985-86

Lisää paikallisradioista muualla:

Ääninäyte Radio Lakeuden lähetyksestä

Ääninäyte Radio Cityn aloituksesta

Teppo Turkin haastattelu (Yle Elävä arkisto)

Markku Veijalaisen haastattelu (Yle Elävä arkisto)

Markku Heikkilän haastattelu (Yle Elävä arkisto)