Mediamonitori

Mediamonitori

Tuo kuvitteellinen pohdinta 1960-luvun Englannista voisi olla totta. Ehkä se onkin. Ehkä moni teini-ikäinen tai jo aikuiseksi varttunut koki samanlaista tylsyyttä ja kaipasi räväkkää musiikkia iltojen iloksi. Ehkä hittisinglet oli jo kuunneltu sataan kertaan ja uusien hankkiminen ei sopinut budjettiin. Ehkä Radio Luxembourg ei kuulunut kunnolla tai sen hittikavalkadi ei muuten vain kolahtanut. Onneksi oli lopulta vaihtoehto kankealta kuulostaneille BBC:n kotimaankanaville ja niiden puuduttaville sisällöille. Pääsiäisenä 1964 todella rävähti – ja lujaa!

Radio Caroline on ehkä monelle suomalaiselle vähemmän tuttu radioasema, mutta on sillä ollut ja on edelleenkin kuuntelijoita Suomessa. Radio Caroline täyttää ensi torstaina, siis 28. maaliskuuta, 60 vuotta. Asema on toiminut laillisesti säännöllisiä lähetyksiä lähettäen jo parin vuosikymmenen ajan, ja viimeisimmän reilun kuuden vuoden ajan myös perinteisesti radiovälitteisenä keskipitkillä aalloilla.

Radio Carolinen ensimmäiset 26 vuotta kuluivat enemmän tai vähemmän onnistuneesti Pohjanmerellä. Asema toimi laivassa, joka oli ankkuroitu kansainvälisille vesille lainsäätäjien ulottumattomiin. Caroline oli ensimmäinen aito merirosvoradio Britanniassa, mutta ei ihan ensimmäinen Euroopassa. Mallia asema oli ottanut Alankomaiden ja Skandinavian merirosvoradioista.

Poppia, rockia ja muuta hittimusiikkia ajan hengessä suoltaneet lähetykset ja aseman ennakkoluulottomat nuoret tiskijukat saavuttivat räjähdysmäisen nopeasti huippusuosion, mitä mitattiin miljoonissa kuuntelijoissa. Siinä joutuivat kovaan puntariin sekä BBC että monikansallinen ja yltiökaupallinen hittituutti Radio Luxembourg. Ja olivathan Caroline ja nopeasti sen vanavedessä Pohjanmerelle ankkuroineet muut merirosvot niin iso uhka vakiintuneelle yhteiskunnalle, että ne piti vaientaa keinoja kaihtamatta. Ja ne vaiennettiinkin lainsäädönnöllä – vain Caroline jatkoi uhmakkaana. Niin pahasti nuoriso oli jo ”pilalla”, että vakiintuneen yhteiskunnan oli pakko muokata radiotarjontaansa ja perustaa uusia, nuorille sopivia radiokanavia – ja sallia myös yksityinen radiotoiminta.

Radio Caroline jaksoi toimia pitkään, vaikka sen historiaan kuului myrskyjä, uppoamisia ja ratsioita. Lopulta brittihallitus puuttui peliin säätämällä entistäkin ahdistavamman lain, joka olisi pakottanut Carolinen lopettamaan vaikka armeijan uhalla. Caroline kuitenkin vaikeni lähes unohdettuna. Aika oli ajanut vanhan radiolaivan ohi, sillä maailma oli muuttumassa. Elettiin marraskuuta 1990, tarkalleen 5:ttä päivää. Silloin soi Pohjanmeren viimeisen merirosvon viimeinen kappale Charlie Doren esittämä Pilot of the Airwaves. Rahat oli loppu, samoin polttoainevarastot.

Nykyajassa Radio Carolinea ei olisi, eikä tulisi. Suoratoistopalvelut, internet ylipäätään, on tulvillaan ajan suosikkimusiikkia. Ei ole tarvetta kapinalliselle radioasemalle, jonka perustajalla on miltei pakkomielle tehdä comeback aina uudelleen ja uudelleen. Niinhän Carolinen perustaja Ronan O’Rahilly teki peräti kahdesti. Ei ole tarvetta, koska hitit voidaan kuunnella oman maan tai muun maailman radiokanavilta. Internet sen mahdollistaa.

Siitä huolimatta Caroline on olemassa ja ilmeisen suosittu. Nykyisin se kuuluu laajassa osassa Englantia ja läntistä Eurooppaa taajuudella 648 kHz. Sillä on myös muita jakelukanavia, joista yllättävän moni suomalainenkin sen löytää. Asema, joka aloittaessaan 60 vuotta sitten oli nuorisokulttuurin airut, on nykyisin nostalgianälkäisten ehtymätön aikamatka menneisyyteen – juuri niihin nuoruuden päiviin, jotka mahdollistivat Radio Carolinen ja sen kilpailijoiden toiminnan ja lopulta miellyttävät parannukset radiotarjontaan.

Jutun kirjoittajan vastaanotin oli kuumana Carolinen taajuudella 80-luvulla

Radio Caroline on pyrkinyt saamaan lisää lähetystehoa perinteiselle keskiaaltotoiminnalleen, mutta Britannian viestintävirasto Ofcom ei ole toistaiseksi suostunut tehonkorotukseen. Carolinen ohjelmapäällikkö Peter Moore sanoo, että asema on valmis asentamaan lisää paneeleja, mikäli sille myönnetään suurempi lähetysteho. Radio Caroline kuuluu suuressa osassa Englantia, Alankomaita ja Belgiaa taajuudella 648 kHz.

Britanniassa ja Benelux-maissa tunnettu radioasema juhlii vuonna 2024 60-vuotista taivaltaan, joka alkoi merirosvoradiona Pohjanmerellä vuonna 1964 ja jatkuu Britannian myöntämällä yhteisöradioluvalla keskiaalloilla ja digiradiossa.

Aiheesta kerrottiin Radio Carolinen Facebook-sivuilla ja RadioToday-verkkojulkaisussa.

Mediamonitori

{jcomments off}

Hittimusiikki soi radiossa 1960-luvun alussa niukalla otannalla. Valtioiden omistamilla yleisradiokanavilla ohjelmapolitiikka vastasi sen ajan tarpeisiin, tai niin ainakin poliitikot uskoivat. Rockia ja poppia soitettiin ani harvoin jos silloinkaan. Sodanjälkeisen jälleenrakennuksen myötövirrassa nousevaa nuorisokulttuuria ei juurikaan huomoitu. Radiokanavia kuvailtiin tylsiksi ja hidastempoisiksi.

Kotschack ja O’Rahilly eivät keksineet radiota uudelleen. He osasivat sen sijaan kopioida muiden tekmisiä. Samalla he löivät luun kurkkuun yleisradioiden johtajille. Kansa alkoi yllättäen kääntää enenevissä määrin monopoliradion ulkopuolisille aallonpituuksille. Myös Euroopan tunnetuin ja yksi tehokkaimmista ja samalla kaupallisimmista yleisradiokanavista, Radio Luxembourg, joutui kokemaan todellista kilpailua. Luxemburgin suurherttuakunta oli kuin mukavuuslippumaa tylsien yleisradiomaiden joukossa. Se tarjosi nuorisolle rockia ja poppia, hittejä jotka kaikki tunsivat, tai tunsivat ainakin sen jälkeen, kun radiokanava oli ne huolinut soittolistalleen maksua vastaan.

**

Jack Kotschack, suomalaissyntyinen liikemies, oli muuttanut Ruotsiin sodan jälkimainingeissa. Hän keksi, että Ruotsin radiomonopolia voi kiertää ja samalla vähän rikastua perustamalla radioasema laivaan. Ja pian olikin yksi pohjoismaisen radiohistorian merkittävimmistä ja lyhytikäisimmistä tarinoista valmis alkamaan. Malli Radio Nordille, jolla nimellä radioalus operoi aallonpituudella 495 metriä, oli kopioitu Tanskasta, jossa merirosvoradiot olivat aloittaneet vuonna 1958. Hollannin rannikolla sama toistui jo vuonna 1960.

Radio Nord löi itsensä kerralla läpi kuuluvuusalueellaan Ruotsin itärannikolla ja Lounais-Suomessa. Sitä kuuntelivat nuoret, aikuiset, töissäkäyvät, kotirouvat, taksikuskit, varmaan kaikenlaiset ihmiset. Se loi valtavan paineen viranomaisille, jotka eivät voineet estää radiolaivan toimia. Kun amerikkalaisella rahalla ja amerikkalaisella mainosradioilmaisulla toiminut Radio Nord soitti hittejä, kuultiin Ruotsin radiossa usein puheenpölpötystä ja sehän tuntui vauhdikkaampaan ohjelmaan jo tottuneista kuivahkolta.

1960-luvulla mainosradio oli vielä liian radikaali asia, joten asemat piti kieltää muuttamalla lakia. Radio Nordin ja muiden asemien avustaminen ja niillä mainostaminen kiellettiin, joten Itämeren radiolaivat vaikenivat yksi toisensa perään. Radio Nordin hittiparaati päättyi tasan 60 vuotta sitten 30.6.1962. Asema ehti toimia vain vajaat puolitoista vuotta. Suosio on valtaisa ja visionääri-Kotschackista tuli mullistaja-Kotschack. Ruotsin radion oli pakko uudistua ja alkaa soittaa kevyempää musiikkia. Suomi seurasi perinteilleen uskollisena Ruotsin perässä. Syntyi Sävelradio-ohjelma, jota lähetettiin päivittäin valtakunnan kahdella radiokanavalla.

***

Ronan O’Rahilly, mies Irlannista, kuuluisaa O’Rahillyn vallankumoussukua, pyrki löytämään radioaikaa manageroimilleen artisteille, etunenässä suosituksi sittemmin tulleelle Georgie Famelle. Radio Luxembourgin listoille pääsivät vain isojen levy-yhtiöiden artistit. Myös BBC suhtautui nuivasti O’Rahillyn toiveisiin soittoajasta radiossa. BBC oli vanhoillinen, yhteiskuntansa peili, kuten tuon ajan yleisradion tulikin monien mielestä olla.

O’Rahilly kopioi idean omasta radioasemasta Pohjoismaista, joissa merirosvot oli juuri kielletty. Hän varusti Tanskasta ostamansa matkustajalaivan radioasemaksi isänsä omistamalla telakalla Irlannissa ja suuntasi laivan nokan kohti Pohjanmerta. Syntyi Radio Caroline, kaiken mullistava hittiasema. Caroline ei suinkaan ollut yksin, mutta se oli ensimmäinen. Merirosvoja syntyi pitkin Britannian rannikkoa, ja BBC ja viranomaiset olivat helisemässä. Hittimusiikki tarttui kuuntelijoihin ja uusi aika oli koittanut.

Vaikka Britanniassa merirosvoilu radioaalloilla kiellettiin jyrkällä lainmuutoksella elokuussa 1967, ei O’Rahilly hellittänyt. Aina takaiskuja kärsittyään hän palautti Carolinen takaisin merelle monta kertaa.

Toisin kuin Radio Nord, Radio Caroline jäi henkiin ja on olemassa yhä. Enää sen ei tarvitse rosvota radiotaajuuksia, sillä Britanniassa sallittiin yksityinen paikallisradiotoiminta 1970-luvun alussa ja samoihin aikoihin myös BBC alkoi kehittää tarjontaansa sille tasolle, mihin merirosvot olivat sen nostaneet. Hittejä, viihdettä ja sujuvaa radioilmaisua. Ronan O’Rahillyn nimi oli kirosana BBC:ssä, mutta kun miehen maallinen vaellus päättyi 79-vuotiaana huhtikuussa 2020, oli hän hetken BBC-radion ykkösuutisena. Niin se maailma oli muuttunut.

***

Vuonna 2022 radio on täynnä musiikkia, viihdeohjelmaa, sujuvuutta, nykyaikaa, moniarvoisuutta. Vuosikymmenten aikana on kopioitu parhaat ideat toisilta asemilta, muokattu niitä ja tuotu esille omilla kanavilla. Samaa kopiointia, mitä tämän artikkelin päähenkilöt tekivät 60 vuotta sitten. Maailmamme suoratoistopalvelujen, kymmenien tuhansien nettiradiokanavien ja salamatiedonvälityksen kyllästämänä on tyystin erilainen kuin maailma 1960-luvulla. Silti tarvitsemme edelleen idealisteja, visionäärejä ja mullistajia. Niitä, jotka asettavat neulan vinyylille ja alkavat soittaa hittejä normeista ja rajoista välittämättä. Heidät nimittäin muistetaan, jos ei nimistään niin sitten teoistaan.

Kirjoittaja on Mediamonitorin vastaava tuottaja

Lisätietoa Radio Nordista (ruotsiksi) ja Radio Carolinesta (englanniksi); kuva Jack Kotschackista ja Radio Nordista (Wikipedia)