Paljon paikallisradiosuunnitelmista kirjoittanut Helsingin Sanomat tarttui uutisessaan elokuussa 1983 Toijalan Seudun radiohankkeeseen. Juuri perustetun paikallisradioyhtiön taustalla oli paikallislehden lisäksi useat alueen kunnat ja seurakunnat, urheiluseurat, liikelaitokset, pankit, poliittiset järjestöt, ammattiyhdistys ja kansanopisto. Enemmistöosakkuus Toijalan Seudun Paikallisradio Oy:ssä oli paikallislehdellä. Toimilupaa oltiin hakemassa alueelle, jossa asui 25 000 asukasta. Toijalan lisäksi alueeseen kuuluivat Kylmäkoski, Kalvola, Viiala ja Urjala. Osakepääoma oli 50 000 markkaa.

Vuotta myöhemmin, kun paikallisradioiden kokeilulupien myöntämisestä puhuttiin vahvaan ja varmaan sävyyn, kerrottiin Toijalan radiohankkeen löytäneen kumppanikseen Valkeakosken Sanomat ja Valkeakosken kaupungin. Yhtiön uudeksi nimeksi valittiin Toijalan-Valkeakosken Seudun Paikallisradio Oy ja yhtiön osakepääoma korotettiin 320 000 markkaan. Laajassa omistuspohjassa oli mukana liki 300 erilaista osakkeenomistajaa. Lehtiyhtiöt omistivat yli puolet osakkeista ja Toijalan ja Valkeakosken kaupungit neljänneksen. Loput osakkeet jakautuivat pienomistajille.

Radio 951:n promo vuodelta 1985. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Yhtiön hallituksen lisäksi paikallisradion ohjelmapolitiikasta haluttiin saada päättämään erillinen ohjelmaneuvosto, jossa mukana olisi kirjava joukko hyvin erilaisia omistajatahoja.

Toijalan-Valkeakosken Seudun Paikallisradio Oy sai valtioneuvostolta paikallisradiotoiminnan kokeiluluvan tammikuussa 1985. Toimintaa alettiin suunnitella, ja lähetyksiä oli tarkoitus lähettää maanantaista perjantaihin neljä tuntia päivässä aamu- ja iltapäivisin kello 6.30-8.30 ja 15.30-17.30. Uuden radion katsottiin olevan paikallislehtimäinen sähköinen tiedotusväline. Radion tavoitteena oli lisätä paikallista tiedottamista jouhevaksi, kun Tampereelta johdettu Yleisradion alueradio koettiin kaavamaiseksi. Paikallista kulttuuria ja sananvapautta haluttiin vaalia. Musiikkia luvattiin soittaa noin puolet lähetysajasta.

Uusi radio otti nimekseen Radio 937. Sillä viitattiin Toijalan silloiseen suuntanumeroalueeseen 937. Radioaseman taajuudeksi määrättiin Posti- ja telelaitoksella 95,1 MHz ja lähetystehoksi 100 wattia. Sillä aseman arvioitiin kuuluvan noin 20 kilometrin päähän lähetinpaikkana toimineesta Toijalan puhelinmastosta. Kuuluvuusalueen kaupunkeja ja kuntia olivat Toijala, Valkeakoski, Viiala, Kylmäkoski ja Urjala sekä osittain Kalvola ja Lempäälä. Kuuluvuusalueen väestömääräksi ilmoitettiin lähetystoiminnan alkaessa 55 000.

Radio 937:lla on vastaavan toimittajan lisäksi kolme toimittajaa sekä lukuisa joukko avustajia. Toimitus, hallinto ja markkinointi työskentelivät Toijalan keskustassa osoitteessa Mustanportintie 4.

Ensimmäinen koelähetys, jonka ensimmäisenä kappaleena kuultiin Bruce Springsteenin Born in the USA, lähetettiin 6.9.1985. Varsinainen avajaispäivä oli 15.9. ja sitä seurasi laaja kutsuvieraiden joukko paikallisen hotellin juhlasalissa. Radion lähetykset avasi liikenneministeri Matti Luttinen. Suomen Paikallisradioliiton tervehdyksen uudelle tulokkaalle lausui liiton toimitusjohtaja Jarmo Viljakainen, joka myös luki liiton puheenjohtajan Jaakko Nummisen onnittelusähkeen. Avajaisissa puhuivat myös paikallisradioyhtiön hallituksen puheenjohtaja, viestintäjohtaja Toivo Nordberg sekä nauhoitetussa puheessaan Hämeen maaherra Risto Tainio.

Eri paikkakunnille perustetut uudet kokeiluradiot joutuivat luomaan oman linjansa melko tyhjästä, sillä kaupallisen radion mallia ei Suomessa ollut. Paikallisradiot olivat uusi asia myös kuuntelijoille ja eritoten mainostajille. Paikallisradioiden piti kehittää omille paikkakunnilleen sopiva toimintamalli.

Radio 937:n lähetyksissä kunnallispolitiikka nousi vahvasti esille. Myös paikallinen kulttuuri sai oman osansa radion toimitetussa sisällössä. Mainostajia onnistuttiin jonkin verran houkuttelemaan, mutta melko nopeasti radion markkinoinnissa huomattiin radiotoiminnan olevan kannattamatonta.

Ensimmäisenä toimenaan Radio 937:n omistajat halusivat vaihtaa radion nimen vastaamaan sen taajuutta. Radio 937:sta tuli Radio 951. Haastava taloudellinen tilanne pakotti paikallisradioyhtiön tekemään seuraavan siirron. Sen seurauksena irtisanottiin kaksi radiotoimittajaa. Helsingin Sanomissa 3.1.1986 paikallisradioyhtiön toimitusjohtaja Jussi Syynimaa totesi, että syyskuussa alkaneen radiotoiminnan tappiot olivat satoja tuhansia markkoja, eikä ammattitoimittajia voitu enää pitää palkkalistoilla. 20 tuntia viikossa lähettäneen Radio 951:n ohjelma-aikaa oli myös tarkoitus vähentää. Helsingin Sanomien uutisessa kerrottiin lisäksi, että irtisanottujen toimittajien tilalle on tulossa radion omistajalehtien päätoimittajat omien töidensä ohella. Loput ohjelmista jäisivät avustajien tekemiksi.

Radio 951:n toiminta päättyi tappiollisena 21.2.1986. Paikallisradioyhtiöllä oli velkaa 450 000 markkaa. Radion lähetystoiminta kesti vain reilut viisi kuukautta ja Radio 951:stä tuli ensimmäinen lähetystoiminnasta luopunut paikallisradio.

Radio 951:n aamulähetyksen päätössanat vuonna 1985. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Toijalan-Valkeakosken Seudun Paikallisradio Oy:n hallituksen jäsen, urjalalainen Seppo Pirhonen muistaa 40 vuoden takaiset tunnelmat Radio 937:n aloittaessa lähetykset. Koelähetysten aikana ajettiin autolla pitkin kuuluvuusaluetta, kuten Urjalassa, Valkeakoskella ja Kylmäkoskella. Ja kyllähän radioasema Urjalaan asti kuului.

– Olin silloin Urjalan kunnanvaltuuston puheenjohtajana mukana radioyhtiön hallituksessa. Urjalassa paikallisradiota pidettiin uutena mahdollisuutena ja sitä kohtaan oli uteliaisuutta, Pirhonen muistelee.

Radiotoiminnan alussa tehtiin Pirhosen mielestä kuitenkin virheitä, jotka lopulta ajoivat radion konkurssiin. Toimittajia palkattiin liikaa ja mainosten hinta oli liian suuri. Radiolle valittiin aluksi väärä nimi, Radio 937, vaikka taajuus oli 95,1 MHz.

– Aluksi mainostajat olivat kiinnostuneita, mutta sitten kiinnostus alkoi vähentyä. Mainoshintoja laskettiin ja lopulta radio toimi yhden ihmisen tekemänä. Omistajina olleet kunnat eivät halunneet lisätä radion rahoitusta, vaikka lehtiyhtiöt sitä halusivat, Pirhonen kiteyttää.

Toijalan radion todellisia kuuntelijamääriä oli vaikea arvioida, koska Pirhosen mukaan mitään kuuntelijatutkimuksia ei ehditty lyhyen toiminnan aikana tehdä. Radion loppuminen oli kova paikka sen henkilökunnalle, joista osa pääsi jatkamaan uraansa Yleisradiossa. Paikallisradio jäi lopulta todella lyhytaikaiseksi.

– Pienempi konsepti olisi pitänyt radion olemassa vähän kauemmin, Pirhonen toteaa.

Jutussa käytettyjä lähteitä: Helsingin Sanomat 19.8.1983, s. 13; Helsingin Sanomat 31.10.1984, s. 14; Helsingin Sanomat 3.1.1986, s. 15; Helsingin Sanomat 21.2.1986, s. 14; Paikallisradio no. 4/1985, s. 1-2 ja 4-5; Paikallisradio no. 1 /1986, s. 3; Timo Leponiemi: FMBB no. 8/1985, s. 1; Seppo Pirhosen puhelinhaastattelu kevättalvella 2025.

Artikkelissa olevien ääninäytteiden laadun parantamisessa on käytetty tekoälysovellusta.

Ismo Nykäsen ja Ari Ranniston kirjoittamassa kirjassa Ysiviisseiska – yltiöpäinen radio 1985-90 (Into, 2021) kuvaillaan monikäänteisesti Radio 957:n eli Ysiviisseiskan alkuvuosia. Kuten kirjan nimi antaa ymmärtää, kyseessä oli yltiöpäinen yritys tuoda vapaa sana radioaalloille Yleisradion yli 50 vuotta jatkuneen monopoliaseman päätteeksi.

Kirjassa aikalaiset eli radion tekijät muistelevat kuka mitäkin osa-aluetta omalla paikallisradiourallaan. ”Äänensä” kirjassa tuovat kuuluviin muun muassa levymoguli Epe Helenius, musiikkitoimittajat Waldemar Wallenius, Harri Tuominen ja Tapio Korjus, urheiluselostajat Kalevi Pollari ja Juha Lindgren ja Radiomafian Alivaltiosihteerin esimuotoa paikallisradiossa toimittaneet Simo Frangén ja Pasi Heikura. Koko kirjo toimituksesta mainosmyyntiin ja tekniikkaan käydään läpi kirjoittajien rajatessa tapahtumat juuri radioaseman villeihin alkuvuosiin.

Radio 957:n taustalla oli Tampereen yliopiston ylioppilaskunta. Koska luvanhakijoita ensimmäisellä toimilupakierroksella riitti Tampereelta runsaasti, oli lopulta yllätys, että ylioppilaskunta sai kaupungin ainoan toimiluvan. Radioasemaa alettiin hahmotella nopeasti kevään ja alkukesän aikana ja pian tehtiin ensimmäiset rekrytoinnit. Joillakin toimittajiksi valituilla oli kokemusta Yleisradiosta, mutta suurella osalla laajasta radion tekijäjoukosta oli jokin kytkös yliopistoon tai ainakin Tampereen kulttuuripiireihin.

Radio 957:n yltiöpäisyys kuului ohjelmistossa. Juontajat valitsivat itse musiikit ja puheenaiheetkin olivat monenkirjavia. Koska kaupungissa oli ennen paikallisradiota vain kolme Ylen radiokanavaa, joista Tampereen alueradio käytti harhaanjohtavasti nimitystä paikallisradio, oli Ysiviisseiskan ilmeisen helppo saavuttaa suosiota. Kirjassa kerrotaankin, miten esimerkiksi ”manserock” eli kukoistuskauttaan 80-luvulla ja monen tamperelaisyhtyeen kappaleet päätyivätkin paikallisradioaalloille. Toki Radio 957 ei ollut mikään manserockradio, vaan laajan musiikkiskaalan radioasema, joka keskittyi ajankohtaisohjelmissaan ja uutisissaan kuuluvuusalueen asioihin. Mukana oli jopa suoria valtuustokokouksia, mikä vaikutti lopulta valtuutettujen tapaan käyttää puheenvuoroja radiojulkisuutta saadakseen. Ja unohtaa ei sovi urheilulähetyksiä, joissa 957 oli yliveto. Jalkapallon ja kahden jääkiekkoliigajoukkueen lisäksi palloiluvalikoimassa oli muun muassa koripalloa ja lentopalloa.

Kirja maalaa Radio 957:sta kuvan, jossa innokkaat radiolaiset tekivät mitä haluavat. Tietysti markkinoiden lait määräsivät, mitä voitiin oikeasti tehdä, mutta kun kaupungissa ei ollut kilpailijaa mainosradioaalloilla, oli ohjelmiston monipuolisuuden takaaminen helppoa.

Kirjassa useat haastateltavat muistavat kyllä mainita, että vuonna 1989 kilpailu koveni ja ”tylsät” radiot tulivat jakamaan kakkua. Tylsäksi todetaan Aamulehden oma paikallisradio, jossa tosin oli muitakin omistajia, eli Radio Tampere. Kaupungissa hetken toiminut Radio Musa, jota johti Pentti Teräväinen, todetaan vähän paremmaksi.

Radio 957:n mainoskatko helmikuussa 1986. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Toden totta, Tampereella toimi pahimmillaan kolme kaupallista paikallisradiota ja yksi ei-kaupallinen (Yliopistoradio, myöhemmin Radio Moreeni). Se oli liikaa silloin ja se olisi liikaa myös nykypäivänä. Kannattavuus laskee kaikilla, kun tarjontaa ja nimen omaan samankaltaista tarjontaa on liikaa.

Radio 957:n suuruuden aika oli juuri viiden ensimmäisen toimintavuoden pituinen. Ylioppilaskunta myi enemmistön tappiolliseksi muuttuneesta paikallisradiostaan turkulaiselle Pro Radio Oy:lle (Radio Sata) ja lahtelaiselle Radioaktiivit Oy:lle (Rytmiradio Lahti) syksyllä 1992. Pari vuotta myöhemmin monikansallinen Scandinavian Broadcasting Systems (SBS) nielaisi Pro Radion ja samalla Radio 957:n.

Ysiviisseiska – yltiöpäinen radio -kirjaan kannattaa tutustua. Siinä on paljon faktaa kulissien takaa, mutta myös paljon subjektiivisia näkökantoja paikallisradiotoiminnan nykytilasta – aika kriittiisiäkin kannanottoja.

Ja miksi siis kaupallinen radio palasi Tampereelle reilun 50 vuoden tauon jälkeen? No, Suomessa yleisradiotoiminnan aloittivat yksityishenkilöt ja radioyhdistykset 1920-luvulla, mutta viimeisin radioyhdistys sulautettiin Yleisradioon vuonna 1935. Suomen ensimmäisen yleisradioaseman, insinööri Arvi Hauvosen Tampereen Radion, lähetin oli Pyynikillä. Samasta paikasta alkoi myös Radio 957:n taival. Ympyrä sulkeutui ja yksityinen radio oli takaisin kaupungissa.

Kolmasti päivässä kuultavat säätiedot haetaan automaattisesti Ilmatieteen laitokselta. Sen jälkeen Microsoftin tekoäly muuttaa säätiedotuksen määrämittaan ja palvelua varten räätälöity koneääni lukee tiedot eetteriin.

– Kehitämme jatkuvasti tuotteitamme niin, että kuulijamme saavat entistä parempaa ja kiinnostavampaa sisältöä. Testaamme parhaillaan Turussa koneäänen lukemia HS Turku -paikallisuutisia. Paikalliset säätiedotukset ovat toinen oiva käyttökohde, jossa tekoäly ja koneääni tekevät tuotannosta nopeaa ja tehokasta, sanoo Nelonen Median Content Insight Strategist Sami Virtanen.

Alkuvuodesta tehdyssä Sanoman toteuttamassa ja Media-alan tutkimussäätiön rahoittamassa hankkeessa koneääni sopii kuluttajien mielestä parhaiten juuri lyhyisiin uutis- ja ajankohtaissisältöihin.

– Sanoman radiot toimivat 13 alueella. Paikallisuudesta hyötyvät paitsi mainostajat, myös kuuntelijat voivat jatkossa saada entistä kohdennetumpia lähetyksiä. Paikallisesti räätälöityjen uutislähetysten ja säätiedotusten lukeminen olisi pelkin ihmisvoimin mahdotonta toteuttaa kaupallisesti kannattavasti, Virtanen sanoo.

Sanoman tutkimuksessa kuulijoiden suurimmat huolet tekoälyn tuottamissa audiosisällöissä liittyivät sisällön luotettavuuteen.

– Eettiseltä kannalta on itsestään selvää, että sisällön tarkastaa aina myös ihminen. Ja kun tekoäly on äänessä, kerromme siitä aina kuulijalle, Virtanen painottaa.

Mediamonitori – Sanoma Media