Suomalaisen yksityisradiotoiminnan uusi tuleminen koettiin vuonna 1985, kun parikymmentä paikallisradiota sai toimiluvan eri puolilla Suomea. Yli 50 vuotta kestänyt Yleisradion monopoli oli murtunut. Turussa paikallinen radiotoiminta oli syksyyn 1985 asti Yleisradion yksinoikeus. Turun radio oli saanut oman lähettimen vuonna 1982 ja se kuului Turun seudulla. Vuonna 1984 alueradio ulotti lähetyksensä kauemmas maakuntaan uuden taajuutensa turvin.

Yksityinen paikallisradiotoiminta toteutui, kun kaksi hakijaa sai yhteisen toimiluvan Turkuun tammikuussa 1985. Helsingistä johdettu Näkövammaisten Keskusliitto oli hakenut toimilupaa useaan kaupunkiin, mutta ainoastaan Turun taajuushakemus hyväksyttiin. Toinen luvansaaja oli Turun sanomalehtimiesyhdistys. Turun Paikallisradio Oy:n peruskivi oli näin muurattu.

Radioasema julkisti nimensä ja henkilökuntansa kesällä 1985. Radio nojasi viestinnän ammattilaisiin. Henkilökunnalla oli muun muassa paikallislehti- ja Yleisradio-taustaa. Toimittajia oli reilut puolenkymmentä, lisäksi mainosajanmyyjiä ja hallintoa tarvittiin.

Lähetystoiminta käynnistyi lauantaina 7. syyskuuta 1985 kello7.57 taajuudella 90,5 MHz. Ensimmäisenä äänessä Iso-Heikkilän kaupunginosassa toimineen paikallisradion studiossa olivat toimittajat Kaija Väisänen ja Ari Meriläinen. Avajaispäivän ohjelmassa oli muun muassa päätoimittajan uintitempaus Aurajoen rannalta rannalle. Päivän teema oli sananvapaus ja rohkeus.

Lähetystehoa uunituoreella paikallisradiolla oli vain 100 wattia ja antennikorkeutta merenpinnasta 55 metriä. Lähetin sijaitsi VR:n ratapihan takana Härkämäki-nimisellä nyppylällä. Monosignaali kuului noin 20 kilometrin päähän Turusta.

Radion puolesta ja vastaan

Paikallisradiotoiminta keräsi paljon kehuja, mutta myös epäilijöitä. Murrejuttuja ja kansantanhuja ei kuultukaan vapailla radioaalloilla, vaikka tällaisia toiveita oli esitetty ennakkokeskusteluissa paikallisradioiden ohjelmatarjonnasta. Sen sijaan anglosaksinen musiikki valtasi radioaallot. Ohjelma poikkesi paikallisasemilla Yleisradion kolmen kanavan ohjelmatarjonnasta. Juontaja puhui levyjen päälle, asematunnuksia kuultiin tiuhaan ja uusi ilmiö, radiomainonta herätti huomiota.

Radio mainosmediana oli uusi ja se alkoi houkutella asiakkaita eli mainostajia. Kilpailu oli mainosmarkkinoilla näennäistä, koska TV ei tarjonnut paikallismainontaa ja kilpailevia asemia ei ollut. Tässä poikkeuksen tekivät vain kahden aseman Helsinki ja Kouvola.

Paikallisradio nousi suosiossa Ylen rinnalle ja jopa ohi myös Turussa.

Auran Aallot toimi vuosina 1985-90 kuvassa näkyvän talon lisäsiivessä osoitteessa Ruissalontie 3. Radion hallinto ja markkinointi olivat piharakennuksessa (Kuva: Tero Toivonen).

Jokaiselle jotain

Vuodet 1985-88 olivat vahvaa kasvun aikaa Auran Aalloilla. Ohjelmaa lähetettiin aluksi vain aamukahdeksasta puoli yhteentoista ja iltapäivällä kello 15 alkaen pari tuntia. Vuonna 1987 päivätauko lopetettiin ja ohjelma-aika täytettiin muun muassa juonnetulla musiikkiohjelmalla. Lähetykset alkoivat jo aamukuudelta ja päättyivät puoli seitsemän aikaan illalla.

Ääninäyte Mika Herpiön toimittamasta ohjelmasta Takapuolikavalkadi sekä juontoa (Riitta Monto) ja mainoskatko. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Stereolähetyksiin siirtymiseksi Auran Aallot anoi korotusta antennikorkeuteen ja saikin sen syksyllä -87. Stereoon siirryttiin seuraavana talvena juhlallisesti suoralla raportilla lähetinkopista. Kuuluvuus ei ollut kummoinen Yleisradioon verrattuna, mutta ohjelmisto keräsi suuret kuuntelijajoukot. Suosittuja ohjelmia olivat muun muassa suorat urheiluselostukset, paikallisuutiset ja visailuohjelmat. Myös pienoiskuunnelmia tehtiin tuon ajan radioissa. Auran Aaltojen musiikkitarjonta oli laajaa. Radiolle palkattiin erillinen musiikkitoimittaja valitsemaan soitettavia levyjä ja tekemään levynmyyntilukuihin perustuvaa listaohjelmaa. Nuortenohjelmia tehtiin viikonloppuisin iltamyöhään asti ja yöradio pitkitti juonnettua ohjelma-aikaa viikonlopun aamuyön tunteihin.

Auran Aaltojen arkipäivän ohjelma-aika oli yleensä kello 6-19, mutta kaupunginvaltuuston kokousten radioinnit ja urheilulähetykset tekivät tässä poikkeuksen. Illalla ja yöllä lähetin pidettiin päällä ilman ohjelmalähetyksiä.

Paikallisuutislähetys Ajantasan tunnus. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Yleisradion ohjelmatyöntekijöiden lakko pimensi valtiollisen radion ja television lähes kokonaan marraskuussa 1988. Paikallisradioille tämä oli kulta-aikaa. Lähetystunteja lisättiin ja uutisia kuultiin iltamyöhälläkin. Auran Aalloilla illan viimeiset uutiset radioitiin lakon aikana kello 22. Sen jälkeen ohjelma jatkui tauottomalla musiikilla yöhön asti. Lakon päätyttyä iltalähetyksiä ei lopetettu, vaan niistä tuli pysyvä käytäntö.

Kokeilusta yhteistyöhön

Kokeiluna alkanut paikallisradiotoiminta vakinaistettiin kesällä 1987, jolloin kaikki kokeiluasemat saivat kahden vuoden jatkoluvan ja muutama uusikin yrittäjä pääsi ääneen. Varsinais-Suomessa Auran Aallot oli ollut Radio Iniön ohella ainoa paikallisradio. Toimilupakierros toi Lounais-Suomeen kuitenkin uusia asemia. Keväällä 1988 aloittivat Turun saaristossa toiminut Meriradio ja raumalainen Radio Ramona. Näistä Meriradio kuului osittain samalla alueella kuin Auran Aallot. Helsingistä pieneen Velkuan kuntaan 1980-luvun alussa muuttanut toimittaja Jorma Rotko perusti perheyrityksen, joka sai paikallisradioluvan. Auran Aalloille ohjelmaa tehnyt Rotko nimesi asemansa Meriradioksi. Auran Aallot oli saanut kilpailijan. Yhteistyö mainosajan myynnissä lievensi kuitenkin kilpailutilannetta. Meriradio alkoi lisäksi releoida Auran Aaltoja oman ohjelma-aikansa ulkopuolella. Tuohon aikaan toimilupa salli enintään kahden aseman yhteislähetykset.

Äänitunnukset eli jinglet olivat Suomessa varsin uusi asia paikallisradioiden aloittaessa. Spiikkaajina tässä ”Vaarit-jinglessä” noin vuodelta 1987 ovat Harri Kujala ja Tapani Köpman. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Mainosmarkoista käytiin syksystä 1987 alkaen kilpailua myös television kanssa. Yleisradion verkossa lähettänyt MTV haali valtakunnallisia mainostajia, mutta vuonna 1986 pääkaupunkiseudulla aloittanut TV3 eli Kolmoskanava sai luvan lähettää alueellisia mainoksia. Turkuun Kolmonen tuli lokakuussa 1987. Kanavan aloittamisen vaikutusta radiomainonnan määrään arvioitiin pitkin syksyä. Molemmille sähköisille mainosmedioille riitti kuitenkin asiakkaita.

Rynnäkkö radioaalloille

Auran Aaltojen perustamisen vahvat persoonat, päätoimittaja Markku Heikkilä ja toimituspäällikkö Kaija Väisänen, jättivät työpaikkansa syksyllä 1988 ja perustivat oman yhtiön tarkoituksenaan hakea toimilupaa uudelle radioasemalle. Vuoden 1988 toimilupakierros ei tuonut uusia paikallisradioita Turun seudulle, mutta vuonna 1989 koettiin melkoinen ryntäys radioaalloille. Valtioneuvosto jatkoi kaikkien jo toimineiden paikallisradioiden toimilupia, nyt viidellä vuodella. Uusia asemia saatiin perustaa roppakaupalla eri puolille Suomea. Tähän asti useimmilla paikkakunnilla oli ollut vain yksi paikallisradio. Oulussa toiminnan oli aloittanut vuonna 1988 samalla kertaa kaksi asemaa ja Helsinki oli saanut kolmannen ja neljännen paikallisradionsa. Turussa liikehdintää uusien asemien perustamiseksi koettiin vasta vuonna 1989.

Puheet Auran Aaltojen myymisestä pääosin Turun Sanomien omistamalle Turun Kaapelitelevisio Oy:lle alkoivat jo vuoden 1988 aikana. Näkövammaisten Keskusliitto oli ollut Auran Aaltojen pääomistaja parin vuoden ajan Turun sanomalehtimiesyhdistyksen luovuttua osuudestaan loppuvuonna 1985. Turun Paikallisradiosta tehdyn esisopimuksen mukaan Kaapelitelevisio ostaisi Auran Aalloista 70 prosentin osuuden, loput jäisivät Näkövammaisten Keskusliitolle. Turun Kaapelitelevisio haki samalla itselleen omaa toimilupaa, Auran Aallot jatkolupaa ja muitakin hakijoita oli. Keväällä 1989 luvan Turkuun saivat Auran Aallot, Turun Kaapelitelevisio Oy, Pro Radio Oy ja Turun Lähiradio ry. Pro Radion taustalla oli neljä yksityishenkilöä, kaikki aikanaan Auran Aalloilla työskennelleitä. Lähiradioyhdistyksen tavoite oli luoda Turkuun Helsingin mallin mukainen ei-kaupallinen lähiradio.

Auran Aaltojen laulettu jingle 1980-luvun lopulta. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Valtioneuvosto hyväksyi varsinaisen toimilupakierroksen jälkeen Auran Aaltojen enemmistön myymisen Turun Kaapelitelevisiolle. Samalla Kaapelitelevisio luopui aiemmin saamastaan radioluvasta. Auran Aaltojen tulevaisuus oli näin vakaammalla pohjalla.

Uusi isäntä ja uudet haastajat

Kesällä 1989 Auran Aalloilla laajennettiin ohjelmatuotantoa. Juonnettu yöradio ulottui myös arkiöihin, aamun tunnit täytettiin satelliitilla vastaanotetulla Radio Luxembourgin musiikkiohjelmalla ja uutisia luettiin myös puolenyön aikaan. BBC suomenkieliset iltauutiset välitettiin turkulaiskuuntelijoille viikon jokaisena päivänä. Henkilökuntaa palkattiin lisää ja ohjelmisto pidettiin monipuolisena. Uusina radioääninä aloittivat muun muassa Antti Korhonen, Jussu Pöyhönen, Heikki Hilander, Janne Porkka ja Matti Inkinen.

BBC:n suomenkielisen toimituksen uutislähetykset alkoivat kuulua paikallisradiotaajuuksilla pääkaupunkiseudulla ja Mikkelissä vuonna 1987. Uusia paikallisradioita liityi välittämään BBC:n lähetyksiä seuraavina vuosina. Tässä ääninäytteessä vuodelta 1989 Auran Aallot siirtyy releoimaan BBC:n klo 21.30 alkavaa lähetystä. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Auran Aalloilta kuultiin paljon paikallisuutisia, urheilua, nuortenohjelmia ja suoria musiikkilähetyksiä. Pari vuotta aiemmin hankittu ulkolähetysauto oli tuttu näky Turun seudun tapahtumissa. Yhteistyö Meriradion kanssa jatkui, vaikka velkualaisasemalla menikin taloudellisesti huonosti.

Radio Auran Aallot selosti Turun Palloseuran jalkapallo- ja jääkiekko-otteluja heti radiotoiminnan alusta alkaen. Ensimmäinen selostus kuultiin UEFA-cupin ottelusta TPS – Moskovan Spartak 2.10.1985. Sen jälkeen alkoivat myös jääkiekkoselostukset. Tässä ääninäytteessä keväältä 1990 selostaja JP Jalo hehkuttaa TPS:lle Suomen mestaruuden varmistaneen maalin Ilvestä vastaan Tampereella. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Kesä ja syksy 1989 toi Turkuun ensi kerran uuden kilpailutilanteen radioaalloille. Kaupungissa alkoi kuulua kaksi kaupallista radiota, kun syyskuun alussa toimintansa aloitti Pro Radion omistama Radio Sata. Radio Sata nojasi vahvasti Auran Aalloilta tuttuihin radioääniin etunenässä Markku Heikkilä ja Kaija Väisänen. Tekniikan asemalle toimitti yksi omistajista, Auran Aaltojen alkuaikojen studiopäällikkö Markku Ahto. Radio Sadan toimitusjohtaja Arto Mäkinen oli hankkinut kannuksensa tekemällä mainoksia Auran Aalloille.

Radio Sata erottui Auran Aalloista erilaisella musiikkitarjonnallaan. Auran Aallot oli nuorekkaampi, kun taas Radio Sata soitti vanhoja klassikoita aina 1950-luvulta alkaen. Sata haki kohdeyleisökseen varttuneempia kuuntelijoita. Auran Aallot oli nuorten ja nuorten aikuisten suosikki. Yleisradion kanavauudistuksesta oli vasta hahmotelma, mutta käytännössä Yleisradio kuului Turussa vain neljällä yleisohjelmakanavalla. Kohderyhmäajattelu oli kuitenkin luotu ja sitä toteutettiin paikallisradioissa myöhemmin 1990-luvulla.

Paikallisradioiden äänituotantoon panostettiin ja äänimaisema asemilla alkoi kehittyä ammattimaisempaan suuntaan. Tässä Radio Auran Aaltojen laulettu jingle 1980-luvun lopusta. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Varsinais-Suomessa uusia paikallisradioita olivat vuonna 1989 Uudenkaupungin Radio UBC ja Salon Radio Suomen Salo. Turun Lähiradioyhdistyksen vasemmistoa lähellä ollut Radio Robin Hood putkahti eetteriin vapunaattona 1990.

Meriradion lähetysauto Vahdon markkinoilla kesällä 1994.

Syksy 1990 toi muutoksia Meriradioon. Asema oli toiminut kesän Naantalissa ja palkannut uusia radioääniä ohjelmien toimittajiksi. Auran Aalloilta tutut Kauko Leinonen ja Antti Korhonen liittyivät Meriradion miehistöön Vintolan hankittua radion itselleen. Molemmat kuitenkin palasivat Auran Aalloille kesän 1990 jälkeen.
Velkuan lähettimeen saatiin viimein lisätehoa, mutta edellytyksenä oli taajuuden 95,3 MHz vaihtaminen taajuudeksi 89,0 MHz. Uusi lähetin asennettiin syyskuussa ja tehoksi tuli 500 wattia. Antennikorkeus ei muuttunut, joten kuuluvuus oli yhä nihkeää Turun seudulla. Jo kevään aikana stereolähetys oli muuttunut monosignaaliksi, koska linkkiyhteys Naantalin viljasiilon katolta Velkualle ei ollut riittävän hyvä stereosignaalille. Lähetin kytkettiin mono-asentoon kesän 1990 aikana.
Kesän vaihduttua syksyksi Meriradio muutti myös ohjelmistoaan. Asema suuntasi musiikkinsa varttuneelle väelle ja lopetti uutisohjelmansa. Paikallisuutisia kuultiin aina syksyyn 1990 asti. Meriradio oli myös eronnut Paikallisradioliitosta, koska katsoi sen ajavan vain isojen asemien etuja. Ohjelmaa Meriradio tuotti arkisin aamuseitsemästä iltaviiteen ja viikonloppuisin hieman pidempään. Iltoihin lisättiin pian toive- ja terveisohjelma, johon kuuntelijat saivat soittaa. Käyttöön otettiin palvelunumero, jonka tuotosta osa tuli radiolle. Vähitellen ohjelma-aikaa lisättiin jatkumaan aina iltakymmeneen asti. Vakituisten toimittajien lisäksi asemalla oli laaja avustajien joukko tekemässä ohjelmia. Myös oma kuuntelijayhdistys perustettiin.

Rohkeasti vain suomeksi

Turun seudulla radioasemien kilpailutilanne 1990-luvun alussa oli rajuinta maassamme. Auran Aallot ja suosiotaan kasvattanut Radio Sata kilpailivat toisiaan vastaan, eikä pienelle naantalilaisradiolle jäänyt paljon vaihtoehtoja kalastella kuuntelijoita. Vuoden 1991 alussa Meriradio teki rohkean musiikkilinjauksen ja ryhtyi soittamaan vain suomenkielistä musiikkia. Asemasta tuli ensimmäinen pelkästään kotimaista musiikkia soittanut paikallisradio Suomessa. Meriradion suosio kasvoi ja paineet kuuluvuuden parantamiseksi lisääntyivät. Valtioneuvosto myönsi asemalle luvan laajentaa toimilupa-aluettaan keväällä 1991 ja samalla oman maston rakennussuunnitelmat julkaistiin. Mastoa suunniteltiin Rymättylän Airismaalle, joka sijaitsee sopivasti keskellä Saaristomerta. Rakennustyö Airismaan Kaasavuorella alkoi syksyllä 1991 ja Transmast Oy:n rakentama radiomasto vihittiin käyttöön tammikuussa 1992. Mastosta tuli uusi maamerkki veneilijöille. Se oli yli 150 metriä korkea, merenpinnasta maston huippuun mittaa tuli liki 200 metriä. Suomen korkein yksityisomisteinen radiomasto sai huippuunsa Meriradion uuden lähetysantennin, jolla noin 500-wattinen lähetyssignaali saatiin kuulumaan jopa 80 kilometrin päähän. Kuuluvuus parani Turussa, mikä lisäsi kuuntelijamäärää. Ohjelmasiirto radioaseman studiosta lähettimelle tapahtui puhelinkaapelin ja linkin välityksellä. Naantalin satamassa sijaitsevan viljasiilon katolta radiosignaali siirrettiin 300 megahertsin taajuudella radiolähettimelle. Pitkä siirtoväli pakotti radion korottamaan kompressointitasoaan ja syntyi kuuluisa ”Meriradio-soundi”. Tavalliselle kuuntelijalle tämä merkitsi käytännössä Meriradion kuulumista vastaanottimissa voimakkaampana kuin muut alueen radioasemat.

Suuri puhelinshow

Meriradion ohjelmistoa hallitsivat suorat lähetykset. Automatiikkaa ei juurikaan ollut, joten ohjelmaa toimitettiin tarpeen mukaan jopa ympäri vuorokauden. Radioon hankittiin cd-karuselli, jossa voitiin soittaa yömusiikkia tauotta ilman asematunnuksia tai mainoksia. Yöllä soitettiin cd-hyllyn levyjä peräjälkeen. CD-hylly oli järjestetty levyjen ilmestymisjärjestyksessä. Karuselliin mahtui kerrallaan kuusi levyä, joten osa yömusiikista soi kahteen tai jopa kolmeen kertaan. Aamujuontajan tehtävä oli kirjata Teosto-raporttiin yömusiikin soittokerrat. Tekniikka petti ajoittain, sillä osa levyistä oli huonokuntoisia. Cd-mylly saattoi jäädä junnaamaan paikalleen esimerkiksi reikäisen levyn osuessa kohdalle. Viikonloppujen ohjelma-aikaa venytettiin puoleenyöhön ja jopa ympärivuorokautiseksi. 1990-luvun alussa eräät paikallisradiot lähettivät yöaikaan linnunlaulua ja merenpauhua. Myös Meriradiossa meri vaahtosi yöllä. Musiikki täytti yön ohjelma-ajan myöhemmin.
Radioasema omaksui paitsi kotimaisuuden musiikkivalinnoissaan myös avoimen sanan kuuntelijoille. Palvelulinja oli auki lähes aina, kun suoraa ohjelmaa toimitettiin. Ongelmaksi muodostuivat ajan myötä häirikkösoittajat ja juopuneet kuuntelijat, eikä juontaja aina pystynyt tarkistamaan lähetykseen soittavan kuuntelijan motiiveja. Kaikesta huolimatta asemalle satoi kehuja omaperäisestä ohjelmistosta. Myös päinvastaisia mielipiteitä oli. Kaiken kaikkiaan Meriradio poikkesi Turun seudun muista radioasemista selkeästi.
Tekniikka vaati uudistamista ja kalliita studiolaitteita jouduttiinkin hankkimaan. Myös oman maston rakentaminen söi radion varoja. Mainosmyynti kattoi osan menoista, pieni osa tuloista tuli toimituksen ja studion palvelunumeroista. Ohjelmaa teki iso joukko avustajia, mutta vakituistakin väkeä tarvittiin.
Syksyllä 1992 Meriradion kilpailutilanne helpottui hetkeksi Uudenkaupungin seudulla, kun Radio Majakaksi muuttunut Vakka-Suomen Paikallisradio teki konkurssin. Majakan lähetysten päättyminen jätti vapaaksi sen käyttämän taajuuden 97,5 MHz, jota Meriradio havitteli. Lopulta taajuus myönnettiin Auran Aalloille, joka otti Uudenkaupungin lähettimen käyttöönsä toukokuussa 1993. Meriradio kuului Vakka-Suomen alueella kohtalaisesti, mutta Auran Aaltojen paikallisohjelma houkutteli paremmin mainostajia Uudessakaupungissa.

Kaapelista apua

Kuuluvuutta pyrittiin parantamaan kaapeliradion avulla. Turkua lukuun ottamatta Meriradio alkoikin kuulua kaapelivälitteisesti Turun seudun ja Rauman kaapeliverkoissa. Käytännössä taajuus 89,0 MHz kuului Hangosta Raumalle, mutta varsinkin sisämaassa oli katvealueita. Lähetysmasto sijaitsi varsin kaukana Turusta, jossa olisi ollut suurin kuuntelijapotentiaali. Turun kaapeliverkkoon Meriradio ei päässyt, eikä kuuluvuus ollut kaupungin keskustassa kovinkaan hyvä. Silti kuuntelijoita riitti myös Auran Aaltojen ja Radio Sadan vahvalla alueella.
Vaikka Meriradio kuului paremmin kodeissa kaapeloinnin ansiosta, mainosmyynti ei vetänyt tarpeeksi. Taloudellinen tilanne oli Suomessa huono koko 1990-luvun alun ja radioita kaatui velkataakan alle. Tekijänoikeusmaksuista syntyi riitaa niitä valvovan Gramexin ja paikallisradioiden välillä. Gramex jopa haki asemia konkurssiin maksamattomien tekijänoikeusmaksujen takia. Meriradiokaan ei välttynyt pieniltä Gramex-veloilta.
Talous heikkeni ja se pakotti aseman lomauttamaan henkilökuntaansa vuonna 1993. Lehdet kirjoittelivat alueen omaperäisestä radiosta vaihteeksi kielteisiä otsikoita. Toiminta jatkui kaikesta huolimatta. Meriradio myi omistamansa radiomaston PTL Telelle ja selviytyi näin maston rakentamisesta aiheutuneista veloista. Myyntisopimuksen mukaan Meriradio sai pitää antenninsa Airismaalla.

Omistus vaihtuu

Joulukuussa 1994 Tauno Vintola myi ohjelmayhtiö Lounais-Suomen Meriradio Oy:n ja toimilupayhtiö NaviMedia Oy:n Aimo Häihäsen perheelle. Häihänen oli entisenä laivanvarustajana lainannut Meriradiolle laivaa mainostarkoituksissa. Laiva toimi TV2:n tanssiohjelman tukikohtana. Häihänen oli myös ollut Meriradion avustajana.
Radioaseman ohjelmapolitiikka ei merkittävästi muuttunut omistajanvaihdoksen jälkeen. Suora linja oli auki studioon pitkin päivää. Mainosajan myynti oli piristymässä, mutta kilpailu oli kovaa Turun seudun mainosmarkkinoilla. Toimilupa saatiin uusittua keväällä 1994, mutta samalla kuuluvuusalueelle myönnettiin lupa kahdelle radioasemaketjulle. Kilpailu kiristyi entisestään.
Vuosien 1995-96 aikana Meriradion henkilökunnan määrä oli pysynyt puolen kymmenen tienoissa, jonka lisäksi vajaat 20 avustajaa tekivät ohjelmia. Tekniikkaan ei kuitenkaan juuri panostettu, sillä laitteisto toimi manuaalisesti. Esimerkiksi tietokoneella ohjattavaa lähetysjärjestelmää ei radiolla ollut, vaikka sellaiset alkoivat yleistyä paikallisradioissa. Meriradion toimintaa varjostivat jatkuvat konkurssiuhat, jotka lopulta pystyttiin välttämään.
Syksyllä 1996 Meriradio muutti lähemmäs Naantalin keskustaa Tuulensuunkadun liiketalon yläkertaan. Käytössä oli edelleen lähetysstudio ja nauhoitusyksikkö, jossa voitiin tehdä ohjelmaäänityksiä ja mainoksia.

Talous heikkenee – lehdet uutisoivat

Paikallisradiotoiminta alkoi olla monella paikkakunnalla vaikeuksissa radioketjujen aloitettua toimintansa vuoden 1994 jälkeen. Vuosina 1997-98 paikalliset lehdet kirjoittivat useita kertoja Meriradion ajautumisesta konkurssiin. Radio selviytyi kuitenkin aina kuiville.
Radioyhtiön ja ohjelmayhtiön taloussotkut joutuivat oikeuden puitaviksi vuonna 1998. Radiota syytettiin tilinpitorikkomuksista. Samalla todettiin radion olleen konkurssikypsän jo neljän vuoden ajan. Väitteiden mukaan myös aseman 24 B-osakkeen omistavaa yhteisöä oli sivutettu yhtiökokouksissa. Vain yksi B-omistaja oli kutsuttu vuoden 1998 yhtiökokoukseen. Meriradion oman pääoman osuus oli painunut lähes miljoonan markan verran miinukselle vuoden 1996 tilintarkastuksessa. Seuraavan vuoden tilintarkastusta ei voitu suorittaa lainkaan epäselvyyksien takia. Radion maine oli kärsinyt pahan kolauksen, mutta lähetystoimintaa pystyttiin yhä jatkamaan karsituin kuluin.

Meriradion rakentaman maston huippu on lähes 200 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Puutteellinen lupahakemus kohahduttaa

Meriradion koko 1990-luvun puolivälin uskomaton selviytymistarina sai lopulta ikävän lopun. Paikallisradiotoimiluvat asetettiin haettaviksi vuoden 1999 lupakierrosta varten. Lain mukaan toisen aseman käyttämää taajuutta sai kuka tahansa hakea käyttöönsä. Toisaalta lupakäytäntö oli muuttunut edellisestä lupakerrasta eli vuodesta 1994. Tilinpäätösselvitys koitui kahden suomalaisradion kohtaloksi maaliskuussa 1999.
Meriradion ja lahtelaisen Rytmiradion jatkolupahakemukset hylättiin. Naantalissa tyrmistystä lisäsi taajuuden 89,0 MHz siirtyminen Turun Paikallisradio Oy:n eli Auran Aaltojen käyttöön heinäkuun alusta 1999.
Toimiluvan myöntämättä jättämisestä suivaantunut Meriradion päätoimittaja syytti viranomaisia puutteellisesta tiedottamisesta lupa-asioissa. Syyttävä sormi kohdistui myös TS-Yhtymän omistaman Turun Paikallisradio Oy:n suuntaan. Päätoimittaja sai nopeasti kansanliikkeen Meriradion taakse. Lupaa vaadittiin niin aseman ohjelmissa kuin lehtien yleisönosastopalstoilla. Meriradio valitti valtioneuvoston päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jossa valitus kuitenkin kaatui kesäkuun lopussa 1999.

”Muistot ei kuole”

Kesäkuun viimeisenä päivänä 1999 Meriradion päätoimittaja jätti jäähyväiset kuuntelijoilleen. Kaikki keinot toimiluvan takaisinsaamiseksi olivat epäonnistuneet. Radioaseman viimeinen ohjelma radioitiin 30.6.1999. Äänessä ollut juontaja toivotti kaikille hyvää jatkoa ja totesi, ”ettei taajuudelta kuulunut ainakaan vielä mitään muuta musiikkia” (ääninäyte loppujuonnosta). Juonnon jälkeen radio soitti Arja Havakan kappaleen ’Muistot ei kuole koskaan’. Hieman yli puolenyön, heinäkuun ensimmäisenä päivänä, Meriradio vaikeni vuonna 1990 äänitettyyn asematunnukseen. Lähetin suljettiin aamun valjettua. Seuraavana päivänä taajuuden otti käyttöönsä kotimaista musiikkia soittanut turkulainen Kesäradio 89.
Meriradio vakuutteli kuuntelijoilleen palaavansa ääneen uudella taajuudella, kunhan toimilupasotkut saataisiin selvitettyä. Asema muuttui väliaikaisesti kuuntelijakerhon jäsenille jaettavaksi ilmaisjakelulehdeksi. Samalla Lounais-Suomen Meriradio Oy yritti hakeutua velkasaneeraukseen 1,5 miljoonan markan velat niskassaan. Radion saneeraushakemus hylättiin ja yhtiö haettiin konkurssiin syksyllä 1999. Radion laitteistoa pakkohuutokaupattiin vielä vuonna 2002.

Viha ja rakkaus

Vaikka Meriradion viimeiset vuodet olivat täynnä vastoinkäymisiä ja epäselvyyksiä, asema pystyi säilyttämään uskollisen kuuntelijakuntansa. Pääosin varttuneimmista kuuntelijoista koostunut vakiojoukko pysyi taajuudella kaikista huhuista ja ikävistä uutisista huolimatta.
Meriradiota myös inhottiin sen harjoittaman ohjelmapolitiikan, tai pitäisikö sanoa, ohjelmapolitiikan linjattomuuden takia.
Meriradio oli rohkea ja omalaatuinen radio. Sen ohjelmisto pyrki poikkeamaan valtavirtaradioista jo pelkkien musiikkivalintojen perusteella. Radiolle satoi kehuja kotimaisen musiikin harrastajayhdistyksiltä ja iskelmämusiikin ystäviltä. Radio oli monen yksinäisen henkitorvi yhteiskuntaan. Se yhdisti tietyntyyppisiä kuuntelijoita yhdeksi isoksi perheeksi. Meriradion sosiaalinen merkitys onkin kiistaton.
Lähes kymmenen vuotta kestänyt sinnittely isoja mediayhtiöitä vastaan päätyi karille, mutta paremmalla markkinoinnilla ja suuremmilla resursseilla radioyhtiö olisi voinut pysyä pidempään pinnalla.
Kotimaisen musiikin soittaminen on lisääntynyt Suomen radioaalloilla. Meriradio näytti tietä myöhemmin aloittaneille iskelmäasemille, muun muassa Radio Majakalle (entinen Kesäradio 89), Iskelmäradio Pohjanmaalle ja Radio Pookille.

Sloganeita:

”Merirario – kiva rario”
”Saariston ja rannikon kymppi”
”Maalla ja merellä”

Kiitos lisätiedoista Meriradion entiselle omistajalle Tauno Vintolalle ja radiossa työskennelleelle toimittaja Joona Haaralalle!

Lisää aiheesta

Pasi Ruhasen kirjoittama esittely Meriradiosta löytyy osoitteesta http://www.ruhanen.eu/meriradio.html.

Artikkelia muokattu 30.6.2019 klo 17.45: Lisätty ääninäyte Meriradion viimeisestä juonnosta.

Reilun 200 asukkaan suomenkielinen saaristokunta ja kaupallinen paikallisradio ei kuulosta kovinkaan luontevalta yhdistelmältä 2000-luvun Suomessa. Tällainen oli kuitenkin mahdollista 1980-luvun lopussa paikallisradiotoiminnan ”villeinä vuosina”. ”Olemme kuin BBC verrattuna naapurikunnan Iniön ruotsinkieliseen paikallisradioon.” Näin asian ilmaisi velkualaisen Meriradion päätoimittaja Laura Rotko aikakauslehden haastattelussa kesällä 1987. Edellisenä keväänä Rotkon perheen ohjelmatuotantoyhtiö Boletus Oy oli saanut paikallisradioluvan Turun saaristoon.
Jorma ja Laura Rotko olivat muuttaneet pääkaupunkiseudulta Velkualle 1980-luvun alussa. Pariskunnan perustama ohjelmayhtiö valmisti muun muassa tv-ohjelmia ja radiopakinasarjaa, jota kuultiin Turun lisäksi muillakin paikkakunnilla. Idea oman radioaseman perustamiseen kypsyi vähitellen, ja kevään 1987 toimilupakierros toi Varsinais-Suomeen kolmannen paikallisradioluvan. Iniön kunnan radio oli toiminut reilun vuoden ja turkulainen Auran Aallot syksystä 1985. Boletuksen radion oli tarkoitus käynnistää lähetyksensä syksyn 1987 aikana.
Studion rakennustyöt Rotkojen omistaman maatilan entiseen navettaan alkoivat keväällä 1987. Taajuuksista vastaavat viranomaiset eivät kuitenkaan saaneet lupa-asioita kuntoon ajoissa ja uuden radion alku viivästyi. Meriradio pääsi ääneen 6. maaliskuuta 1988 kello 14.00 taajuudella 95,3 MHz. Avajaismusiikkina kuultiin Jari Ihalaisen säveltämä ’Saaret ja meri’. Koelähetyksiä oli kuultu jo ennen virallista aloitusta. Alun perin toiminimeksi suunniteltiin Saaristoradiota, mutta Yleisradion maakuntaradiolla oli samanniminen ohjelma, joten Rotko päätyi ristimään asemansa Meriradioksi.

Pieni kuuluvuusalue

Meriradion avajaislähetyksessä vieraili liikenneministeri Pekka Vennamo, omistajien edustajia ja radioääniä Turusta. Aseman studio sijaitsi Velkuanmaan saaressa Tiurlan kylässä. Lähetin oli Turun puhelinyhtiön mastossa kunnan pääsaaressa Palvassa. Antennikorkeus merenpinnasta oli vaatimattomasti vain 60 metriä ja lähetysteho 100 wattia. Stereolähetys kantoi kuitenkin Korppooseen, Iniöön, Kustaviin, Rymättylään, Uuteenkaupunkiin ja Naantaliin asti. Radion taustayhtiön Meriradio Oy:n vähemmistöomistajina oli alueen kuntia, seurakuntia ja yhdistyksiä, jotka saivat vastineeksi ohjelma-aikaa Meriradiossa. 5000 markan arvoinen B-osake oikeutti viiden minuutin ohjelma-aikaan viikossa. Meriradio Oy:n 40 osakkeesta enemmistön eli 22 kappaletta omisti Boletus Oy.
Kilpailutilanne oli uudelle tulokkaalle varsin edullinen, koska Auran Aallot kuului vain osittain samalla alueella kuin Meriradio. Lisäksi asemat tekivät yhteistyösopimuksen, joka mahdollisti Auran Aaltojen päivä- ja iltaohjelmien edelleenvälittämisen Meriradion taajuudella. Myös mainosaikaa alettiin myydä yhteisesti vuonna 1989. Yhteistyösopimusta Meriradion kanssa oli havitellut myös alkutaipaleellaan ollut turkulainen Radio Sata.
Meriradiolla oli oma myyntipiste Turussa, vaikka asema ei kuulunutkaan kaupungissa kuin välttävästi. Pääkohdealuetta olivat saaristo ja rannikon pienet kunnat. Lisäksi eräät Uudenkaupungin yrittäjät mainostivat Meriradiossa. Ohjelmaa velkualaisradiolla oli muutama tunti päivässä kello 8.30-11.00 ja 14.00-18.00. Viikonloppuisin oltiin äänessä aamuyhdeksästä iltakuuteen. Aivan alkuaikoina Meriradio lähetti ohjelmaa neljänä arkipäivänä viikossa. Auran Aaltojen releoinnit alkoivat kevään 1988 aikana. Turkulaisradion lähetykset kuuluivat Meriradiossa aamulla ja keskipäivällä. Laajemman releoinnin esti tiukka toimilupakäytäntö. Kun Meriradio alkoi lähettää omaa ohjelmaansa myös keskipäivällä, Auran Aaltojen lähetystä kuultiin Meriradion taajuudella aamuisin ja iltaisin.

Puhetta ja musiikkia

Vuosien 1988-89 aikana Meriradio keskittyi ohjelmistossaan palvelemaan kuuluvuusalueen asukkaiden ja mökkiläisten tarpeita. Ohjelmatuotannon pääpaino oli kesäkuukausissa, jolloin Saaristomerellä on kymmeniätuhansia kesäasukkaita ja veneilijöitä (oikealla olevassa kuvassa on Meriradion ohjelmatiedot yhden viikon ajalta. Skannaus on Turun Sanomista).

Talvella ohjelma-aikaa supistettiin jonkin verran, mutta lähetystaukoja Meriradio ei pitänyt. Laura ja Jorma Rotkon lisäksi radioon oli palkattu pari toimittajaa ja joukko avustajia sekä myyntihenkilökuntaa. Radioaseman sijainti kaukana mantereelta rajoitti jonkin verran ammattilaisten houkuttelemista paikallisradioon. Kuntien, seurakuntien, veneilyseurojen ja eri yhdistysten tiedotukset olivat merkittävä osa Meriradion ohjelmistoa. Paikallisuutisia, säätietoja ja meriliikennetiedotuksia kuultiin niin ikään päivittäin. Eri maaseutuelinkeinoille oli omat teemaohjelmansa. Kuuntelijoiden toivemusiikkia soitettiin iltapäivisin, viikonloppuna taajuuden ohjelmistoa olivat muun muassa Saaristovisa-tietokilpailu sekä naantalilaisen äänilevykaupan laatima listaohjelma Naantali Top 10. Myös kuunnelmia tehtiin. Jorma Rotkon toimittama pakinasarja ’Elämän maku’ oli yksi Meriradion vakio-ohjelmista.

Kilpailijoita reviirille

Radioluvat myönnettiin ensi kertaa viideksi vuodeksi keväällä 1989. Meriradio sai jatkoluvan kuten muutkin toiminnassa olleet paikallisradiot. Uusia ääniä alkoi putkahtaa eetteriin vuosien 1989-90 aikana. Turkuun tuli kaksi uutta radiota Auran Aaltojen rinnalle, mutta pahin kilpakumppani oli Vakka-Suomen Paikallisradio Oy, jonka äänitorvi Radio UBC aloitti Uudessakaupungissa heinäkuussa 1989. Meriradiossa mainostaneille yrittäjille avautui näin uusi mainoskanava, joka kuului Uudenkaupungin ympäristössä paremmin kuin Meriradio. UBC pystyi lisäksi kilpailemaan melko laajalla ohjelmatarjonnalla, vaikka asemalla oli sama ongelma kuin Meriradiolla: pieni lähetysteho. Asemien kuuluvuusalueet menivät päällekkäin Vakka-Suomen eteläosissa. Meriradio sai vuoden 1989 lupakierroksella toimiluvan myös Korppoon alueelle, mikä mahdollisti alilähettimen avaamisen. Velkuan taajuuden 95,3 MHz lähetystehoa ei voitu korottaa samalla jaksolla toimineen Tukholman lähiradion takia, joten kuuluvuusaluetta piti yrittää laajentaa alilähettimellä. Korppoon taajuus ei kuitenkaan koskaan aloittanut toimintaansa.

Rahat loppuvat – uusi Meriradio aloittaa

Keväällä 1990 Saaristomeren Paikallisradio Oy, joka oli muuttunut Meriradion toimilupayhtiöksi, koki vararikon. Valtioneuvosto myönsi vapaaksi jäävälle taajuudelle toimiluvan turkulaiselle NaviMedia Oy:lle, jonka pääomistaja oli yliperämies Tauno Vintola. Uusi yrittäjä osti osan Meriradion laitteista ja koko levystön. Saaristomeren Paikallisradio Oy:n pyörittämä Meriradio lopetti toimintansa huhtikuun lopussa 1990 ja uusi omistaja siirsi omistukseensa hankkiman laitteiston Velkualta Naantaliin. Vanhalla nimellä mutta uutena asemana aloittanut Meriradio pääsi ääneen Naantalissa vappuna 1990.
Vanhan Meriradion pienosakkaat säilyttivät osakkuutensa uudessa radiossa. Radiotoimintaa pyöritti ohjelmayhtiö Lounais-Suomen Meriradio Oy. Vintola oli ollut uutistoimittajana Auran Aalloilla muutamia vuosia ja hankkinut turkulaisradion ulkolähetysauton itselleen. Oman radioaseman lisäksi Vintola siis tuotti myös Auran Aaltojen ulkolähetyksiä sekä veneilyohjelmia useille paikallisradioille. Yhteistyö jatkui 1990-luvun alkuvuosiin, jolloin Auran Aallot hankki oman lähetysauton. Auran Aaltojen releoinnit Meriradio oli kuitenkin lopettanut jo ennen Saaristomeren Paikallisradio Oy:n konkurssia.
Vintola harkitsi oman maston rakentamista saaristoon, mahdollisesti Nauvoon, kuuluvuuden parantamiseksi. Naantaliin muutto jätti lähettimen yhä Velkualle, eikä tehoa saatu heti lisää.