Iskelmämusiikin suosio on kasvanut kotimaisilla radioaalloilla. Iskelmästä on tullut kilpailuvaltti niille radiokanaville, jotka tavoittelevat varttuneempia kuuntelijoita. Iskelmäradioiden esiinmarssi alkoi todenteolla 1990-luvun lopussa, vaikka tangot, humpat ja valssit olivatkin soineet kotimaan radioaalloilla iät ja ajat.
Turkulainen Radio Majakka syntyi vuonna 1999 Meriradion aiemmin käyttämälle taajuudella 89,0 MHz. Radio aloitti lähetyksensä nimellä Kesäradio 89 heinäkuun toisena päivänä 1999 kello 12. Anna Erikssonin laulama kappale Kesä yhdessä sai kunnian avata uuden kotimaista musiikkia suoltavan aseman ohjelmavirran. Lähetysten käynnistäminen aloitti omalta osaltaan yhä rajumman kilpailun yli 40-vuotiaista kuuntelijoista. Samalla suomalaisessa paikallisradiotoiminnassa alkoi uusi luku. Yhdellä toimilupayhtiöllä oli kaksi eri ohjelmakanavaa.

Kiista taajuudesta

Paikallisradiotaajuudet julistettiin haettaviksi talvella 1999. Kaikki jo toimineet paikallis- ja erikoisradiot hakivat jatkolupia toiminnalleen. Lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö lupasi kokonaan uusia taajuuksia haettavaksi.
Radio Auran Aaltojen taustayhtiö Turun Paikallisradio Oy viritteli toiveita kokonaan uuden iskelmäradion käynnistämistä Turussa. Tavoitteena oli saavuttaa paremmin keski-ikäisiä kuuntelijoita, koska Auran Aallot oli suuntautunut nuoremmille ikäryhmille. Taajuutta 89,0 MHz tavoitellut Turun Paikallisradio Oy saikin keväällä 1999 toimiluvan kakkoskanavalleen. Lupa astui voimaan heinäkuun alussa 1999.
Taloudelliseen ahdinkoon joutunut naantalilainen Lounais-Suomen Meriradio Oy jäi valtioneuvoston toimilupakäsittelyssä vaille jatkolupaa taajuudella 89,0 MHz. Radion lupahakemus oli liikenne- ja viestintäministeriön mukaan puutteellinen, eikä hakemukseen saatu täydennystä kehotuksista huolimatta. Meriradio määrättiin lopettamaan lähetyksensä kesäkuun loppuun mennessä, jolloin voimassa ollut lupajakso päättyi. Kotimaista musiikkia soittanut Meriradio valitti päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta valitus hylättiin. Meriradio vaikeni kesäkuun vaihtuessa heinäkuuksi.
Turun Paikallisradiolla oli tekniset valmiudet pyörittää kahta erillistä ohjelmakanavaa. Auran Aalloilla ja uunituoreella Kesäradiolla oli yhteinen toimitus mutta omat kohderyhmänsä. Auran Aallot liittyi Radio Plus -ketjuun ja alkoi selkeämmin etsiä yleisöä 20-45-vuotiaista. Kesäradio 89 soitti lähes pelkästään kotimaista iskelmää ja tavallaan peri kuulijakuntansa Meriradiolta.

Tuttuja radioääniä

Kesäradio 89:n toimitilat sijaitsivat niin sanotussa Valkoisessa talossa Aurajoen rannalla Turussa. Lähetin oli Meriradion käyttämässä mastossa Rymättylässä Turun saaristossa. Toimilupa myönnettiin alun perin Velkuan kuntaan, joten lähetysten piti tapahtua saaristosta. 500 wattia ja lähes 200 metriä antennikorkeutta riittivät melko hyvään kuuluvuuteen saariston lisäksi Turun seudulla ja muuallakin Varsinais-Suomessa. Meriradiosta poiketen Kesäradio 89 lähetti stereona.
Aseman musiikkilinja oli samantyyppinen kuin edesmenneellä Meriradiolla, mutta radioäänet olivat tuttuja Auran Aalloilta. Kesäradion juontajina toimineet Markku Aalto, Petri Rinne ja Kauko Leinonen juonsivat vuosia Auran Aalloilla.
Kesäradio 89:n ohjelmistoon kuului iskelmämusiikin lisäksi uutisia, paikallisaiheita ja säätietoja. Puhelinkontaktiohjelmia, kuten toivemusiikkiohjelmaa, lähetettiin muutama tunti viikossa. Suoria urheiluohjelmia ei ollut lainkaan. Juonnettuja lähetyksiä kuultiin aamukuuden ja iltakuuden välillä. Viikonloppuisin juonnettu osuus alkoi kahdeksalta ja jatkui iltapäivään. Ilta- ja yöajat oli täytetty iskelmämusiikilla.

Kesäradiosta Majakka

Syyskuun kahdeksantena päivänä 1999 Kesäradio 89 muutti nimensä Radio Majakaksi. Ohjelmisto pysyi samanlaisena kuin aseman aloittaessa, mutta saaristoaiheista ohjelmaa vähennettiin. Uutiset saatiin Radio Plus -ketjulta, johon Auran Aallot oli liittynyt.
Radio Majakka kilpaili vahvasti kuuntelijoista, jotka kuuntelivat Ylen Radio Suomea. Myös Radio Sata oli samoilla apajilla kuin Radio Majakka. Sata oli laajentanut kuuluvuusaluettaan Saloon, Loimaalle ja Uuteenkaupunkiin vastatakseen kiristyneeseen kilpailuun.
Radio Majakka anoi lisää lähetystehoa ja saikin korottaa säteilytehonsa 1000 wattiin. Myös RDS-järjestelmä otettiin käyttöön. Lähetin pysyi edelleen Rymättylässä, mutta kuuluvuus parani Turun seudulla syksyllä 2000. Samaan aikaan uusia kilpailijoita ilmestyi eetteriin. SBS perusti Radio Sadan kylkiäiseksi Iskelmäradion, joka soitti osittain samanlaista musiikkia kuin Majakka. Lisäksi Iskelmäradion kuuluvuusalue oli yhtä laaja kuin Majakan. Myöhemmin kotimaista musiikkia suosivia radioasemia tuli lisää Turkuun. Star FM muuttui Radio Suomipopiksi. Janton-konsernin Sävelradio laajeni Turkuun syksyllä 2001.

Studio keskustaan

Kahden paikallisradion koti, Valkoinen talo, vaihtoi omistajaa ja talon vuokralaisilla oli edessään uusien toimitilojen etsiminen. Turun Paikallisradio Oy muutti yhdessä ilmaisjakelulehden ja mainostoimiston kanssa Turun keskustaan kesällä 2001. Auran Aallot ja Radio Majakka saivat uudet studiot, jotka olivat vierekkäin näkyvällä paikalla. Näkyvyyttä haettiin myös avaamalla internet-sivut molemmille asemille. Auran Aallot oli jatkanut toimintaansa itsenäisenä Radio Plus -ketjun kaaduttua vuodenvaihteessa 2000-2001. Majakan ja Auran Aaltojen yhteinen toimitus työsti ajankohtaisjuttuja kahdelle kanavalle kuten ennenkin. Yhteistäkin ohjelmaa kuultiin, muun muassa Auran Aalloilla suosittu viihdeohjelma Portinvartijan unelmat alkoi pyöriä Majakan taajuudella.
Radio Majakan kuuntelijaluvut olivat kasvussa. Samaan aikaan Iskelmäradio muuttui puolivaltakunnalliseksi ketjuksi ja sen toiminnot siirrettiin Turusta Tampereelle. Iskelmäksi nimensä muuttanut ketju myi kuitenkin ohjelmavirtaansa paikallista mainosaikaa. Majakan toinen vahva kilpailija SBS:n Radio Sata tarkensi kohderyhmäänsä ja kanavailmettään. Pop- ja rock-klassikot  -otsikon alle suuntautunut Sata vähensi iskelmämusiikin soittamista taajuudellaan.

Livenä Majakasta

Suorat konserttilähetykset vähenivät radioaalloilla vuosi vuodelta. Live-musiikkia kuultiin kuitenkin Radio Majakan taajuudella keväällä 2002. Turkulainen iskelmäyhtye toteutti kuuntelijoiden puhelintoiveita suorassa lähetyksessä. Kuuntelijoilla oli mahdollisuudet toivoa musiikkia ilmaisjakelulehdessä julkaistusta listasta. Ohjelmasarjassa taltioitua musiikkia soitettiin myöhemmin radion soittolistalta.
Muitakin live-ohjelmia oli. Karaoke-mestaruuksia ratkottiin nauhoitetuissa lähetyksissä. Turun Paikallisradio Oy:n ohella TS-Yhtymään kuuluvan Turku TV:n ohjelmia lähetettiin joko suorana tai jälkilähetyksinä. Tällaisia olivat muun muassa vaalivalvojaiset ja presidenttiehdokkaiden haastattelut.

Lähetin Turkuun, toinen saaristoon

Vuoden 2003 alussa sekä Radio Majakka että SBS:n Iskelmä saivat luvan siirtää lähettimensä Turkuun. Saariston korkea radiomasto tarjosi kyllä hyvän kuuluvuuden maakuntaan, mutta lähetyspaikka oli arka luonnonilmiöille. Linkkiyhteydet aiheuttivat ajoittain ongelmia, salama rikkoi laitteita ja myrskyt katkoivat sähköjä. Lisäksi kuuluvuus oli Turussa paikka paikoin puutteellinen.
Majakan lähetin siirrettiin Topinojan radiomastoon Turun keskustan liepeille helmikuussa 2003. Lähetystehoa oli aluksi vain 500 wattia, mutta sitä saatiin tuplaten lisää kesällä 2003. Edellisenä syksynä Majakka oli testaillut uudella taajuudella 87,8 MHz, joka oli myönnetty Korppooseen. Testejä suoritettiin Turussa. Taajuus 87,8 MHz otettiin käyttöön Nauvossa keväällä 2003. Tehoa alilähettimessä oli aluksi vajaat 50 wattia, mutta kesällä Majakan kuuluvuus parani Korppoon – Paraisten -alueella tehon noustua 200 wattiin.

”Tanssivien suomalaisten suosikki”

Ylen radiouudistus vähensi jonkin verran iskelmämusiikin soittamista yhtiön kanavilla. Radio Majakan musiikkilinja sen sijaan pysyi entisenään, vaikka asema uudistikin tunnuksiaan kevään 2003 aikana. Yhtenä Majakan sloganina oleva ”tanssivien suomalaisten suosikki” sai katetta kuuntelijatutkimuksesta, joka osoitti aseman tavoittavan viikoittain vajaat 80 000 kuuntelijaa. Sama tutkimus antoi päiväkuuntelijoiden määräksi reilut 35 000 korvaparia.
Radio Majakan soittolista sisälsi musiikkia pääosin 1960-luvulta tämän päivän uutuuksiin. Erikoisuutena olivat ruotsinkieliset kappaleet, joita aseman taajuudella kuultiin aika ajoin. Juonnettua ohjelmaa lähetettiin arkisin kello 7-17. Lisäksi arki-iltoina ja lauantaisin oli joitakin musiikin erikoisohjelmia. Kuuntelijatoiveita toteutettiin lauantai-illan suorassa lähetyksessä.

Uudet luvat ja lupaehdot

Kaupallisten radioiden toimilupakausi päättyi vuoden 2006 lopussa. Liikenne- ja viestintäministeriö asetti uudet luvat haettaviksi saman vuoden alkupuolella. Lopullinen lupakäsittely pidettiin valtioneuvostossa toukokuun lopussa. Kaikki Varsinais-Suomen alueella toimineet radiot saivat uudet, viisi vuotta voimassa olevat toimiluvat.
Ministeriö teki heti lupaprosessin alkuvaiheessa selväksi, että radiotaajuudet menevät uusjakoon. Lounaisen Suomen radioaalloilla tämä ei juuri kuulunut, mutta muualla Suomessa tutut radiokanavat joutuivat vaihtamaan taajuutta, mikä aiheutti kuuntelijoissa ihmetystä.
Turun radiotaajuuksille ei lopulta pyrkinyt uusia hakijoita, joten viranomaiset eivät kajonneet radioiden taajuuksiin. Lupa-alueet sen sijaan tarkentuivat. Majakka sai jatkaa Turussa ja Nauvossa, ja sen pahin kilpailija Iskelmä Turun lisäksi Uudessakaupungissa ja Loimaan seudulla. Lupaehtoihin kirjattiin vaatimukset juonnettujen ohjelmien vähimmäismäärästä arkipäivinä sekä ehdot noudattaa lupaehtoihin kirjattua ohjelmaformaattia. Majakka lisäsi juonnetun ohjelman määrää aloittamalla aamun jo kuudelta ja päättämällä iltapäivän kello 18.

Kuuleeko Vakka-Suomi?

Radio Majakka sai tammikuussa 2008 tilapäisen toimiluvan Uuteenkaupunkiin taajuudelle 88,5 MHz. Uusi Uudenkaupungin Orivossa sijainnut lähetin toimi kahden kilowatin teholla. Kuuluvuus kantoi Raumalle, Euraan ja Turun saaristoon. Lupa oli voimassa kolme kuukautta, jona aikana joillekin radioille luvatut tarkistukset toimilupa-alueissa piti valmistua. Viestintäviraston ja liikenneministeriön aikataulu venyi kuitenkin kesään 2008 asti, joten Majakka lähetti välillä vain 50 watin teholla pitääkseen taajuuden käytössään. Majakalle myönnettiin lupakauden loppuun voimassa oleva lisätaajuus Uuteenkaupunkiin, mutta alkuperäistä kahden kilowatin tehoa jouduttiin pudottamaan 200 wattiin.
Viestintävirasto antoi Majakalle luvan sulkea Nauvossa sijainnut lähetin ja siirtää se Loimaalle, jossa Majakka ei ollut kuulunut kovinkaan hyvin. Loimaan taajuus 91,8 MHz ei kuitenkaan ehtinyt ääneen ennen Radio Majakan muuttumista Radio Melodiaksi. Turun Paikallisradio Oy:n johto katsoi, että Radio Majakalla ei enää ollut kiristyvässä kilpailussa kasvunvaraa tukeutumalla pelkästään kotimaiseen iskelmämusiikkiin. Majakan tilalle luotiin uusi radio, joka otti soittolistalleen myös ulkomaista musiikkia. Radio Majakka lopetti lähetykset 29. syyskuuta 2008 kello 11.59. Melodia jatkoi siitä.

Sloganeita Radio Majakassa:

”Aurinko paistaa ja Kesäradio soi”
”Maalla, merellä, saarella”
”Yllä koko lounaisen Suomen”
”Valo yössä”
”Suomen parasta musiikkia”

Meriradion lähetysauto Vahdon markkinoilla kesällä 1994.

Syksy 1990 toi muutoksia Meriradioon. Asema oli toiminut kesän Naantalissa ja palkannut uusia radioääniä ohjelmien toimittajiksi. Auran Aalloilta tutut Kauko Leinonen ja Antti Korhonen liittyivät Meriradion miehistöön Vintolan hankittua radion itselleen. Molemmat kuitenkin palasivat Auran Aalloille kesän 1990 jälkeen.
Velkuan lähettimeen saatiin viimein lisätehoa, mutta edellytyksenä oli taajuuden 95,3 MHz vaihtaminen taajuudeksi 89,0 MHz. Uusi lähetin asennettiin syyskuussa ja tehoksi tuli 500 wattia. Antennikorkeus ei muuttunut, joten kuuluvuus oli yhä nihkeää Turun seudulla. Jo kevään aikana stereolähetys oli muuttunut monosignaaliksi, koska linkkiyhteys Naantalin viljasiilon katolta Velkualle ei ollut riittävän hyvä stereosignaalille. Lähetin kytkettiin mono-asentoon kesän 1990 aikana.
Kesän vaihduttua syksyksi Meriradio muutti myös ohjelmistoaan. Asema suuntasi musiikkinsa varttuneelle väelle ja lopetti uutisohjelmansa. Paikallisuutisia kuultiin aina syksyyn 1990 asti. Meriradio oli myös eronnut Paikallisradioliitosta, koska katsoi sen ajavan vain isojen asemien etuja. Ohjelmaa Meriradio tuotti arkisin aamuseitsemästä iltaviiteen ja viikonloppuisin hieman pidempään. Iltoihin lisättiin pian toive- ja terveisohjelma, johon kuuntelijat saivat soittaa. Käyttöön otettiin palvelunumero, jonka tuotosta osa tuli radiolle. Vähitellen ohjelma-aikaa lisättiin jatkumaan aina iltakymmeneen asti. Vakituisten toimittajien lisäksi asemalla oli laaja avustajien joukko tekemässä ohjelmia. Myös oma kuuntelijayhdistys perustettiin.

Rohkeasti vain suomeksi

Turun seudulla radioasemien kilpailutilanne 1990-luvun alussa oli rajuinta maassamme. Auran Aallot ja suosiotaan kasvattanut Radio Sata kilpailivat toisiaan vastaan, eikä pienelle naantalilaisradiolle jäänyt paljon vaihtoehtoja kalastella kuuntelijoita. Vuoden 1991 alussa Meriradio teki rohkean musiikkilinjauksen ja ryhtyi soittamaan vain suomenkielistä musiikkia. Asemasta tuli ensimmäinen pelkästään kotimaista musiikkia soittanut paikallisradio Suomessa. Meriradion suosio kasvoi ja paineet kuuluvuuden parantamiseksi lisääntyivät. Valtioneuvosto myönsi asemalle luvan laajentaa toimilupa-aluettaan keväällä 1991 ja samalla oman maston rakennussuunnitelmat julkaistiin. Mastoa suunniteltiin Rymättylän Airismaalle, joka sijaitsee sopivasti keskellä Saaristomerta. Rakennustyö Airismaan Kaasavuorella alkoi syksyllä 1991 ja Transmast Oy:n rakentama radiomasto vihittiin käyttöön tammikuussa 1992. Mastosta tuli uusi maamerkki veneilijöille. Se oli yli 150 metriä korkea, merenpinnasta maston huippuun mittaa tuli liki 200 metriä. Suomen korkein yksityisomisteinen radiomasto sai huippuunsa Meriradion uuden lähetysantennin, jolla noin 500-wattinen lähetyssignaali saatiin kuulumaan jopa 80 kilometrin päähän. Kuuluvuus parani Turussa, mikä lisäsi kuuntelijamäärää. Ohjelmasiirto radioaseman studiosta lähettimelle tapahtui puhelinkaapelin ja linkin välityksellä. Naantalin satamassa sijaitsevan viljasiilon katolta radiosignaali siirrettiin 300 megahertsin taajuudella radiolähettimelle. Pitkä siirtoväli pakotti radion korottamaan kompressointitasoaan ja syntyi kuuluisa ”Meriradio-soundi”. Tavalliselle kuuntelijalle tämä merkitsi käytännössä Meriradion kuulumista vastaanottimissa voimakkaampana kuin muut alueen radioasemat.

Suuri puhelinshow

Meriradion ohjelmistoa hallitsivat suorat lähetykset. Automatiikkaa ei juurikaan ollut, joten ohjelmaa toimitettiin tarpeen mukaan jopa ympäri vuorokauden. Radioon hankittiin cd-karuselli, jossa voitiin soittaa yömusiikkia tauotta ilman asematunnuksia tai mainoksia. Yöllä soitettiin cd-hyllyn levyjä peräjälkeen. CD-hylly oli järjestetty levyjen ilmestymisjärjestyksessä. Karuselliin mahtui kerrallaan kuusi levyä, joten osa yömusiikista soi kahteen tai jopa kolmeen kertaan. Aamujuontajan tehtävä oli kirjata Teosto-raporttiin yömusiikin soittokerrat. Tekniikka petti ajoittain, sillä osa levyistä oli huonokuntoisia. Cd-mylly saattoi jäädä junnaamaan paikalleen esimerkiksi reikäisen levyn osuessa kohdalle. Viikonloppujen ohjelma-aikaa venytettiin puoleenyöhön ja jopa ympärivuorokautiseksi. 1990-luvun alussa eräät paikallisradiot lähettivät yöaikaan linnunlaulua ja merenpauhua. Myös Meriradiossa meri vaahtosi yöllä. Musiikki täytti yön ohjelma-ajan myöhemmin.
Radioasema omaksui paitsi kotimaisuuden musiikkivalinnoissaan myös avoimen sanan kuuntelijoille. Palvelulinja oli auki lähes aina, kun suoraa ohjelmaa toimitettiin. Ongelmaksi muodostuivat ajan myötä häirikkösoittajat ja juopuneet kuuntelijat, eikä juontaja aina pystynyt tarkistamaan lähetykseen soittavan kuuntelijan motiiveja. Kaikesta huolimatta asemalle satoi kehuja omaperäisestä ohjelmistosta. Myös päinvastaisia mielipiteitä oli. Kaiken kaikkiaan Meriradio poikkesi Turun seudun muista radioasemista selkeästi.
Tekniikka vaati uudistamista ja kalliita studiolaitteita jouduttiinkin hankkimaan. Myös oman maston rakentaminen söi radion varoja. Mainosmyynti kattoi osan menoista, pieni osa tuloista tuli toimituksen ja studion palvelunumeroista. Ohjelmaa teki iso joukko avustajia, mutta vakituistakin väkeä tarvittiin.
Syksyllä 1992 Meriradion kilpailutilanne helpottui hetkeksi Uudenkaupungin seudulla, kun Radio Majakaksi muuttunut Vakka-Suomen Paikallisradio teki konkurssin. Majakan lähetysten päättyminen jätti vapaaksi sen käyttämän taajuuden 97,5 MHz, jota Meriradio havitteli. Lopulta taajuus myönnettiin Auran Aalloille, joka otti Uudenkaupungin lähettimen käyttöönsä toukokuussa 1993. Meriradio kuului Vakka-Suomen alueella kohtalaisesti, mutta Auran Aaltojen paikallisohjelma houkutteli paremmin mainostajia Uudessakaupungissa.

Kaapelista apua

Kuuluvuutta pyrittiin parantamaan kaapeliradion avulla. Turkua lukuun ottamatta Meriradio alkoikin kuulua kaapelivälitteisesti Turun seudun ja Rauman kaapeliverkoissa. Käytännössä taajuus 89,0 MHz kuului Hangosta Raumalle, mutta varsinkin sisämaassa oli katvealueita. Lähetysmasto sijaitsi varsin kaukana Turusta, jossa olisi ollut suurin kuuntelijapotentiaali. Turun kaapeliverkkoon Meriradio ei päässyt, eikä kuuluvuus ollut kaupungin keskustassa kovinkaan hyvä. Silti kuuntelijoita riitti myös Auran Aaltojen ja Radio Sadan vahvalla alueella.
Vaikka Meriradio kuului paremmin kodeissa kaapeloinnin ansiosta, mainosmyynti ei vetänyt tarpeeksi. Taloudellinen tilanne oli Suomessa huono koko 1990-luvun alun ja radioita kaatui velkataakan alle. Tekijänoikeusmaksuista syntyi riitaa niitä valvovan Gramexin ja paikallisradioiden välillä. Gramex jopa haki asemia konkurssiin maksamattomien tekijänoikeusmaksujen takia. Meriradiokaan ei välttynyt pieniltä Gramex-veloilta.
Talous heikkeni ja se pakotti aseman lomauttamaan henkilökuntaansa vuonna 1993. Lehdet kirjoittelivat alueen omaperäisestä radiosta vaihteeksi kielteisiä otsikoita. Toiminta jatkui kaikesta huolimatta. Meriradio myi omistamansa radiomaston PTL Telelle ja selviytyi näin maston rakentamisesta aiheutuneista veloista. Myyntisopimuksen mukaan Meriradio sai pitää antenninsa Airismaalla.

Omistus vaihtuu

Joulukuussa 1994 Tauno Vintola myi ohjelmayhtiö Lounais-Suomen Meriradio Oy:n ja toimilupayhtiö NaviMedia Oy:n Aimo Häihäsen perheelle. Häihänen oli entisenä laivanvarustajana lainannut Meriradiolle laivaa mainostarkoituksissa. Laiva toimi TV2:n tanssiohjelman tukikohtana. Häihänen oli myös ollut Meriradion avustajana.
Radioaseman ohjelmapolitiikka ei merkittävästi muuttunut omistajanvaihdoksen jälkeen. Suora linja oli auki studioon pitkin päivää. Mainosajan myynti oli piristymässä, mutta kilpailu oli kovaa Turun seudun mainosmarkkinoilla. Toimilupa saatiin uusittua keväällä 1994, mutta samalla kuuluvuusalueelle myönnettiin lupa kahdelle radioasemaketjulle. Kilpailu kiristyi entisestään.
Vuosien 1995-96 aikana Meriradion henkilökunnan määrä oli pysynyt puolen kymmenen tienoissa, jonka lisäksi vajaat 20 avustajaa tekivät ohjelmia. Tekniikkaan ei kuitenkaan juuri panostettu, sillä laitteisto toimi manuaalisesti. Esimerkiksi tietokoneella ohjattavaa lähetysjärjestelmää ei radiolla ollut, vaikka sellaiset alkoivat yleistyä paikallisradioissa. Meriradion toimintaa varjostivat jatkuvat konkurssiuhat, jotka lopulta pystyttiin välttämään.
Syksyllä 1996 Meriradio muutti lähemmäs Naantalin keskustaa Tuulensuunkadun liiketalon yläkertaan. Käytössä oli edelleen lähetysstudio ja nauhoitusyksikkö, jossa voitiin tehdä ohjelmaäänityksiä ja mainoksia.

Talous heikkenee – lehdet uutisoivat

Paikallisradiotoiminta alkoi olla monella paikkakunnalla vaikeuksissa radioketjujen aloitettua toimintansa vuoden 1994 jälkeen. Vuosina 1997-98 paikalliset lehdet kirjoittivat useita kertoja Meriradion ajautumisesta konkurssiin. Radio selviytyi kuitenkin aina kuiville.
Radioyhtiön ja ohjelmayhtiön taloussotkut joutuivat oikeuden puitaviksi vuonna 1998. Radiota syytettiin tilinpitorikkomuksista. Samalla todettiin radion olleen konkurssikypsän jo neljän vuoden ajan. Väitteiden mukaan myös aseman 24 B-osakkeen omistavaa yhteisöä oli sivutettu yhtiökokouksissa. Vain yksi B-omistaja oli kutsuttu vuoden 1998 yhtiökokoukseen. Meriradion oman pääoman osuus oli painunut lähes miljoonan markan verran miinukselle vuoden 1996 tilintarkastuksessa. Seuraavan vuoden tilintarkastusta ei voitu suorittaa lainkaan epäselvyyksien takia. Radion maine oli kärsinyt pahan kolauksen, mutta lähetystoimintaa pystyttiin yhä jatkamaan karsituin kuluin.

Meriradion rakentaman maston huippu on lähes 200 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Puutteellinen lupahakemus kohahduttaa

Meriradion koko 1990-luvun puolivälin uskomaton selviytymistarina sai lopulta ikävän lopun. Paikallisradiotoimiluvat asetettiin haettaviksi vuoden 1999 lupakierrosta varten. Lain mukaan toisen aseman käyttämää taajuutta sai kuka tahansa hakea käyttöönsä. Toisaalta lupakäytäntö oli muuttunut edellisestä lupakerrasta eli vuodesta 1994. Tilinpäätösselvitys koitui kahden suomalaisradion kohtaloksi maaliskuussa 1999.
Meriradion ja lahtelaisen Rytmiradion jatkolupahakemukset hylättiin. Naantalissa tyrmistystä lisäsi taajuuden 89,0 MHz siirtyminen Turun Paikallisradio Oy:n eli Auran Aaltojen käyttöön heinäkuun alusta 1999.
Toimiluvan myöntämättä jättämisestä suivaantunut Meriradion päätoimittaja syytti viranomaisia puutteellisesta tiedottamisesta lupa-asioissa. Syyttävä sormi kohdistui myös TS-Yhtymän omistaman Turun Paikallisradio Oy:n suuntaan. Päätoimittaja sai nopeasti kansanliikkeen Meriradion taakse. Lupaa vaadittiin niin aseman ohjelmissa kuin lehtien yleisönosastopalstoilla. Meriradio valitti valtioneuvoston päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jossa valitus kuitenkin kaatui kesäkuun lopussa 1999.

”Muistot ei kuole”

Kesäkuun viimeisenä päivänä 1999 Meriradion päätoimittaja jätti jäähyväiset kuuntelijoilleen. Kaikki keinot toimiluvan takaisinsaamiseksi olivat epäonnistuneet. Radioaseman viimeinen ohjelma radioitiin 30.6.1999. Äänessä ollut juontaja toivotti kaikille hyvää jatkoa ja totesi, ”ettei taajuudelta kuulunut ainakaan vielä mitään muuta musiikkia” (ääninäyte loppujuonnosta). Juonnon jälkeen radio soitti Arja Havakan kappaleen ’Muistot ei kuole koskaan’. Hieman yli puolenyön, heinäkuun ensimmäisenä päivänä, Meriradio vaikeni vuonna 1990 äänitettyyn asematunnukseen. Lähetin suljettiin aamun valjettua. Seuraavana päivänä taajuuden otti käyttöönsä kotimaista musiikkia soittanut turkulainen Kesäradio 89.
Meriradio vakuutteli kuuntelijoilleen palaavansa ääneen uudella taajuudella, kunhan toimilupasotkut saataisiin selvitettyä. Asema muuttui väliaikaisesti kuuntelijakerhon jäsenille jaettavaksi ilmaisjakelulehdeksi. Samalla Lounais-Suomen Meriradio Oy yritti hakeutua velkasaneeraukseen 1,5 miljoonan markan velat niskassaan. Radion saneeraushakemus hylättiin ja yhtiö haettiin konkurssiin syksyllä 1999. Radion laitteistoa pakkohuutokaupattiin vielä vuonna 2002.

Viha ja rakkaus

Vaikka Meriradion viimeiset vuodet olivat täynnä vastoinkäymisiä ja epäselvyyksiä, asema pystyi säilyttämään uskollisen kuuntelijakuntansa. Pääosin varttuneimmista kuuntelijoista koostunut vakiojoukko pysyi taajuudella kaikista huhuista ja ikävistä uutisista huolimatta.
Meriradiota myös inhottiin sen harjoittaman ohjelmapolitiikan, tai pitäisikö sanoa, ohjelmapolitiikan linjattomuuden takia.
Meriradio oli rohkea ja omalaatuinen radio. Sen ohjelmisto pyrki poikkeamaan valtavirtaradioista jo pelkkien musiikkivalintojen perusteella. Radiolle satoi kehuja kotimaisen musiikin harrastajayhdistyksiltä ja iskelmämusiikin ystäviltä. Radio oli monen yksinäisen henkitorvi yhteiskuntaan. Se yhdisti tietyntyyppisiä kuuntelijoita yhdeksi isoksi perheeksi. Meriradion sosiaalinen merkitys onkin kiistaton.
Lähes kymmenen vuotta kestänyt sinnittely isoja mediayhtiöitä vastaan päätyi karille, mutta paremmalla markkinoinnilla ja suuremmilla resursseilla radioyhtiö olisi voinut pysyä pidempään pinnalla.
Kotimaisen musiikin soittaminen on lisääntynyt Suomen radioaalloilla. Meriradio näytti tietä myöhemmin aloittaneille iskelmäasemille, muun muassa Radio Majakalle (entinen Kesäradio 89), Iskelmäradio Pohjanmaalle ja Radio Pookille.

Sloganeita:

”Merirario – kiva rario”
”Saariston ja rannikon kymppi”
”Maalla ja merellä”

Kiitos lisätiedoista Meriradion entiselle omistajalle Tauno Vintolalle ja radiossa työskennelleelle toimittaja Joona Haaralalle!

Lisää aiheesta

Pasi Ruhasen kirjoittama esittely Meriradiosta löytyy osoitteesta http://www.ruhanen.eu/meriradio.html.

Artikkelia muokattu 30.6.2019 klo 17.45: Lisätty ääninäyte Meriradion viimeisestä juonnosta.