Artikkelin hakemisto

Osa 2: Perustetaanpa radioasema

Markus Similän muisteluja kirjassa:

Radio Ykkönen -logo”Heinäkuussa 1985 istuimme Radio Ykkösen toimitusjohtajaksi ja päätoimittajaksi valitun Markku Veijalaisen kanssa lounaalla Pasilan Ravintola Esterissä. Aterian jälkeen otimme kumpikin ruudullisen lehtiön eteemme:

– No niin. Meillä on 24 tuntia vuorokaudessa käytettävissämme. Mitäs ruvetaan lähettämään?”

”Asetelmassa oli jotakin hullunkurista: Mape (Veijalainen), jonka tunsin vain työkaverina MTV:n viihteestä, ja minä, jo kaiken muun kokenut radiokonkari. Toimitusjohtaja ja toimittaja. Eihän radiotoimintaa näin aloiteta.”

”En ollenkaan tiedä, miten radioasema perustetaan. Vielä vähemmän tiedän siitä, miten yritystä pyöritetään.Turha kysellä. Minun ei tarvitsekaan tietää. Lähdin mukaan kun pyydettiin ja tarjottiin kunnon palkka. Matti Anderzén, Sanoma Oy:n varatoimitusjohtaja, oli kaiken takapiru, kummisetä. Ainoa omistajista, jonka takana oli rahaa. Hän valitsi Veijalaisen vetämään yritystä, hän palkkasi minut tekemään ohjelmia. Matti on vanha kaveri Yleisradion ajoilta.”

Tyhjät huoneet ja Pasilan kajo

”Oli jännittävää ja kummallista mennä työhön, jota ei vielä edes ollut. Tyhjiin huoneisiin odotettiin vasta pöytiä ja tuoleja, kirjoituskoneita ja puhelimia. Studio oli rakenteilla. Pasilan radan toisella puolella seisoivat Yleisradion mahtavat rakennukset torneineen ja MTV, josta olin lähtenyt. Miten tämmöinen nakkikioski voi kilpailussa pärjätä?"

"Mutta juuri tästähän me Yleisradiossa vain haaveilimme. Että saa tehdä ohjelmaa täyttämättä lappusia, odottamatta päälliköitten siunausta, istumatta sen seitsemissä työryhmissä ja ohjelmistokokouksissa. Otat nauhurin kainaloosi tai menet studioon. Noin vain.”

”Kaupallisen radion toimintaperiaate on yksinkertainen: kuuntelijoita pitää saada ja ne on pidettävä. Muuten ei ole mitä myydä. Toimittajiakin markkinoitiin. Olimme radiopersoonallisuuksia, air personalities. Knud Mölleristä Anssi Kukkoseen, Pirjo Kauppisesta Joke Linnamaahan.”

Sotilaat pienen mustan laatikon edessä

”Oikean radion pitää tietysti mennä sinne missä tapahtuu. Ei meillä ollut aluksi edes ulkolähetysautoa, mutta mentiin vain. Tekniset ratkaisut olivat mitä merkillisimpiä. Kun presidentti saapui joltakin valtiovierailulta, kunniakomppania oli lentokentällä vastassa. Soittokunta katseli kummissaan meidän touhujamme. Johdon päässä oli pieni musta laatikko ja siinä puhelin. Selostin luuriin kyyristyneenä sotilaitten taakse, ettei kukaan olisi nähnyt.”

”Kultaisia muistoja on papukaijan metsästys. Viikkokaupalla puhuimme mellunkyläläisen Ebban karanneesta lemmikistä, Suomen parhaiten puhuvasta papukaijasta. Kuuntelijat tekivät havaintoja, karkulainen oli nähty jopa harakkaparven johtajana. Eläintieteilijät arvioivat linnun mahdollisuuksia selviytyä syyskylminä öinä.”

”Ohjelma oli ennen muuta nuoren Pirjo Kauppisen show. Kun papukaija oli lopullisesti kadonnut, Pirjo lähti vielä kerran haastattelemaan Ebbaa. Vanhan ihmisen murhe tarttui empaattiseen tyttöön. Kuka meistä vanhoista kyynikoista olisi voinut tehdä tosissaan kysymyksen:

– Niin Ebba, sinun elämääsi on siis astunut toinen lintu?”

Entinen mennyt on

”Ohjelmiston rakenne oli pitkään hyvin joustava, kauniisti sanoakseni. Mitä keksittiin, se tehtiin ja ajettiin taivaalle. Se oli hiton hauskaa, niin kauan kuin sitä kesti.”

”Uutiset ja ajankohtaisohjelmat ovat radioaseman tärkeä kulmakivi. Eipä vähät mitään, minusta tehtiin uutistoimituksen ensimmäinen päällikkö. En ymmärrä uutisten tekemisestä vieläkään mitään, sen tiesi kyllä toimituksenikin ja hoiti hommansa. Eri asia oli tunkeutua pienenä uutena asemana Ylen ja MTV:n rinnalle tärkeisiin paikkoihin, valtioneuvostoon, eduskuntaan, presidentin linnaan. Siitä tuli minulle suorastaan pakkomielle. Kaikki konstit käytettiin ja se onnistui. Anoin sitten ylennystä takaisin toimittajaksi. Matts Dumell peri paikkani, mutta hän onkin alan ammattimies.”

”Kahdeksassa vuodessa melkein kaikki on muuttunut. Ohjelmatkin lähetetään ihan ajallaan, muutokseen vaaditaan iso tapaus, ei vain päähän pälkähtänyttä ideaa. Ennen ajeltiin maastoautolla pellossa vain isompia kiviä väistellen, nyt pysytellään tiukemmin tiellä. Radio Ykkönen on jo niin iso yritys, että paluuta entiseen ei enää ole.”

”Kasvu kertoo onnistumisesta, mutta on siinä jotain haikean surullistakin. Unto Seppänen on sanonut, ettei mikään ole niin ikävä kuin valmiiksi vuoltu puulusikka. Kalikka, jota me lähdimme vuoleskelemaan, alkaa erehdyttävästi muistuttaa radiota.”

Perustetaanpa radioasema - kirjasta Takki auki (WSOY, 1993)

Twitter