Kaikessa kulttuurityössä, myös radiotyössä, törmää hyvin nopeasti resurssien puutteeseen. On osaavia ihmisiä, mutta  aina ei välttämättä saa palkkaa tekemästään työstä. Ja vaikka ideoita olisi miten paljon tahansa, niin niillä emme voi ostaa leipää ja maitoa kaupasta. Ellemme tietenkin laita ideoita tuottamaan. Kulttuurin tekemistä ja tuottamista arvostetaan keskustelun tasolla, mutta aina arvostus ei näy tilojen tai palkan saamisen muodossa.

Mutta  unohdetaan nyt hetkeksi  elämän tylsä realismi ja ammutaan täysillä avoimia visioita ja ajatuksia ilmaan, eikä välitetä jos jokin ajatus on jo torso syntyessään tai jää lyhyeksi tähdenlennoksi. Sellaistahan vapaa ideointi on – luovaa toimintaa, josta timantit kyllä hioutuvat ajan myötä.

***

Kuvitellaan, että olemme luomassa kulttuuripajaa, jossa on radio mukana. Mitä uutta radio voi tuoda kulttuuripajalle? Tietenkin EETTERIN! Voimme saada mielipiteemme, sanomamme, mainoksemme, tutkimuksemme, keskustelumme, tarinamme, runomme, satumme, ansioluettelomme ja kaiken, minkä voi sanoittaa tai äänittää kaikkien kuultavaksi. Vieläpä hyvin pienin kustannuksin, jos toimiva radio on jo olemassa.

Voimme osallistaa ihmisiä pyytämällä heitä kertomaan radio-ohjelmaan työstään tai harrastuksestaan. Iäkkäämmiltä paikkakuntalaisilta voimme pyytää tarinoita heidän lapsuudestaan ja elämästä ennen. Nuoret saavat tarpeellisen kanavan, jolla saa nopeasti äänensä kuuluviin. Musiikki-ihmiset saavat joko omaa musiikkiaan tai lempimusiikkiaan kuuluville. Radio sopii siis kaikille ja kaikenikäisille. Ja mikä tärkeintä: radio opettaa meitä sekä puhumaan että kuuntelemaan – kumpikin on muuten kuulemma oikein tärkeä osaamisen alue työelämässä, vaikkei aina uskoisi.

Kulttuuripajan toimintaan voimme osallistaa laajasti erilaisia kolmannen sektorin toimijoita, jotka myös tuottavat radioon sisältöä omista lähtökohdistaan käsin. Tavoitteena on, että jokainen yhteistyöyhdistys tai -järjestö työllistää oman yhteisötoimittajan riveihinsä, joka vastaa yhdistyksen tiedottamisesta ja viestinnästä sekä SOME-kanavista. Näin yhdistykselle saadaan helposti näkyvyyttä ja yhdistys on myös tärkeässä tehtävässä työllisyydenhoidossa. Y-tunnuksellinen yhdistys voi myös ottaa kuntouttavaan työtoimintaan ihmisiä, joille näin mahdollistetaan itsetunnon vahvistaminen ja voimaantumisen kokemukset yhteisöllisessä toiminnassa. Tutkitaan samalla myös mahdollisuuksia työllistyä kulttuuritoiminnassa osuuskunnan tai vastaavan virallisen yhteisön kautta. Tarvittavaa koulutusta järjestetään mahdollisuuksien mukaan työllisyyskoulutuksena, paikallisten yritysten tai radion tuottamana.

**

Radio voisi olla omalta osaltaan vastaisku maailman pirstoutuneisuudelle ja somen stressaavalle maailmalle. Hektisessä maailmassa radiolla voisi olla iso merkitys ihmisen rauhoittamisessa ja rentouttamisessa. Vaikka radio-ohjelma olisi nauhoitettukin, niin siinä on aistittavana voimakas läsnäolo. Se on samanaikaisesti sekä intiimi että avoin viestintäkanava. Kuulemme paremmin ihmisen viestin, kun emme kiinnitä huomiota siihen, miltä ihminen näyttää. Vaikka elämme monikulttuuurisessa, moniviestinnäisessä ja globaalissa maailmassa, tarvitsemme yhä pieniä, hiljaisia rauhoittumisen ja intiimiyden hetkiä. Olen huomannut, että oma erityislapseni rauhoittuu kuuntelemaan tarinoita, mutta jos yritämme katsoa elokuvia, niissä on liikaa aistittavaa hänelle. Voisiko radio olla myös tukemassa tarkkaavaisuushäiriöisten oppimista? 

Monilukutaidon lisääminen on tärkeää nykyisessä yhteiskunnassamme. On osattava sekä lukea että tuottaa erilaisia tekstejä. Monilukutaito on myös pedagoginen malli erityisesti mediakasvatukseen. Radion tulisi olla vahva osa mediakasvatusta. Miten luetaan ääntä? Mitä käytetyt sanat kertovat puhujasta? Mikä on oma äänimaisemani ja miten se vaikuttaa toimintaani?

**

Mikä sitten taide- ja mediakasvatuksessa / pedagogisuudessa tuottaa voimaantumisen? Miten radiotyöskentely joko yksin tai yhdessä muiden medioiden kanssa lisää itsetuntoa, ammatillista osaamista tai tunnetta yhteisöllisyydestä? Ensimmäisenä, ohjaajien pedagogiset valmiudet tulee olla hyvät, jotta ymmärtää kasvatuksen laajassa kontekstissa niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. Toisena, pienin askelin kohti suuria unelmia. Aloitetaan jokaisen omista lähtökohdista käsin.

Itse olen surkeuden huippu, kun puhutaan teknisestä osaamisesta minkä tahansa laitteen kanssa. Mutta osaan painaa nappia – ja se riittää, jotta voi alkaa tekemään sisältöä radioon. Mutta ilman teknistä tukea en siihen pystyisi. Tarvitaan siis teknistä osaamista, jotta jokaisen oma luovuus pääsee vapaaksi ja uskallus lisääntyy. Jokaisen oma tekninen osaaminen tulee kyllä perässä, pääasia että on jotain sanottavaa ja halua sanoa se. Radio on mitä parhainta ja helpointa matalan kynnyksen osallistavaa kulttuuritoimintaa: ota mikki käteen, paina nappia ja puhu!

Kirjoittajavieras on yhteisötaiteilija TaK, taidekasvattaja AmO Sari Bamberg, joka toimii REKryn puheenjohtajana ja on toiminut taidekasvattajana vuodesta 1995 alkaen. Bambergin taiteilijan ura on alkanut 1996, jolloin oli ensimmäinen yksityisnäyttely. Radiohommissa on täydellinen keltanokka, mutta ideointia ja mahdollisuuksien näkemistä se ei estä, varsinkin kun tekninen tuki on viestin, soiton ja kahden kilometrin päässä.

Tiistaina 6.2. Yle täsmensi uudistuksia nettisivuillaan eli Jalkapallokierros-ohjelman sijaan Yle Puheelta tullaan jatkossa kuulemaan Urheilukierros-nimistä ohjelmaa, johon tullaan poimimaan selostettavia otteluita muun muassa Veikkausliigasta ja Superpesiksestä. Mutta miksi tähän ratkaisuun on päädytty ja miten se vaikuttaa jatkossa? Yritän hieman avata ja kaivella asiaa tiedossa olevien faktojen pohjalta.

Ensinnäkin on tiedossa, että Yle Puhe tulee uudistumaan helmikuussa olympialähetysten jälkeen. Uudistuksen konkreettisista vaikutuksista kanavan ohjelmistoon ei luonnollisesti vielä ole tarkkaa tietoa, mutta rivien välistä on luettavissa, että urheilun osuus ohjelmatuntien määrässä tulee mitä luultavimmin pienentymään. Todennäköisesti myös kanavan toive on ollut, että kesän urheilulähetyksiä voitaisiin paremmin ”keskittää” tietyille päiville, luultavimmin viikonlopuille, jolloin kierrokselle on helpointa poimia muutakin selostettavaa. Tämä ei toki sinäänsä ole mikään uusi asia, ennenkin esimerkiksi yleisurheilukilpailuista on usein kuultu selostuksia myös Jalkapallokierroksen osana silloin kun tapahtumat ovat osuneet päällekkäin.

”Uutta” tulee lähetyksissä olemaan, että ainakin pesäpallo saa nyt entistä suuremman roolin. Vielä 90-luvulla Ylellä tehtiin radioon Jalkapallokierroksen kaltaista Pesäpallokierrostakin, joka sitten kuitenkin muun muassa sopupeliskandaalin myötä jäi pois ohjelmistosta. Pari vuotta sitten pesäpallo oli taas Jalkapallokierroksella silloin tällöin vierailevana tähtenä mukana ja viime vuosina taas enemmän satunnaisesti. Ylen uutisessa puhuttiin myös ”monipuolisemmasta ja tasa-arvoisemmasta tarjonnasta”, joka viittaisi siihen, että ehkäpä myös naisten kesäiset palloilusarjat saattavat saada jatkossa radioaikaa, kuka tietää.

Uudistuksen hyödyt ja haitat

Vanhasta Jalkapallokierroksesta luopuminen tarkoittaa luonnollisesti käytännössä sitä, että vanhantapaisia kokonaisia kuuden ottelun joka paikkakunnalta selostettuja kierroksia tuskin tullaan enää kuulemaan. Lähetysten keskittäminen tietyille viikonpäiville viittaa puolestaan siihen, että läheskään kaikilta kierroksilta ei välttämättä kuulla ollenkaan otteluselostuksia. Ennakkotietojen mukaan uudessa formaatissa tullaan kuulemaan selostuksia huippuotteluista, mikä tarkoittanee että kultakin kierrokselta poimitaan tiettyjä otteluita tai ottelu, joka tulee silloin luonnollisesti saamaan enemmän radioaikaa ja kattavamman seurannan kuin kokonaisen kierroksen ”välähdykset”. Samaa periaatetta noudatetaan varmasti myös muiden mukaan otettavien lajien kohdalla.

Lähetysten laatua ajatellen tällä on toki myös positiivisia vaikutuksia, esimerkiksi jos ennen on Jalkapallokierroksen puitteissa ollut ”pakko” edetä tiukkaan tahtiin jokaiselle paikkakunnalle niin, että sieltä usein saadaan käytännössä vain pelin tilanne ja pieni tilannekatsaus, nyt pidemmillä otoksilla päästään paremmin ”sisälle” valittuihin otteluihin ja tapahtumiin. Nykypäivänä ei ole ongelma, että studio ja myös selostettavien otteluiden selostajat pitävät kuuntelijat ajan tasalla myös muiden otteluiden tilanteista ja tapahtumista. Etenkin jos pelataan isoista panoksista, kuten mestaruuden ratkaiseva ottelu tai paikkalispeli / derby, uusi formaatti mahdollistaa myös sen, että tämä peli saa nyt varmasti ansaitsemansa erityishuomion.

Vaihtoehdot

Nykypäivänä paikallisradioiden jalkapalloselostukset ovat valitettavasti olleet vähäisempiä kuin koskaan. Suurimpana syinä tähän vaikuttavat varmasti koko paikallisradioalan hyvin kireä talous, ketjuradiot sekä osittain virheellinenkin mielikuva siitä, että jalkapallo ei kiinnosta ”suurta yleisöä”. Viime vuosina paikallisradioselostuksia ovat tarjonneet lähinnä vain Ålands Radio IFK Mariehamnin peleistä (ruotsiksi) sekä esimerkiksi Radio Kuopio yksittäisistä KuPS:n otteluista. Nyt Veikkausliigaan nousseen TPS:n otteluselostuksia kuultiin muun muassa viime kaudella Auran Aaltojen välittämänä Ykkösen puoleltakin, joten toiveissa on, että radioinnit jatkuvat myös sarjaporrasta korkeammalla.

Veikkausliigan kaikista otteluista on luonnollisesti saatavilla myös ISTV:n / Ruudun maksulliset tv-streamit, mutta vaikka tekniikka on kehittynyt esimerkiksi puhelinten kohdalla, on tämäntyylisten lähetysten seuraaminen edelleen hieman hankalaa, kun ollaan liikkeellä tai mahdollisella katvealueella. Eli puhutaan juuri autoilijoista, mökkeilijöistä jne., jotka ovat olleet vanhan Jalkapallokierroksen ydinkuulijakuntaa. Lisäksi jos kuuntelijalla on ollut halu nimenomaan laajasti seurata mitä kullakin Veikkausliigakierroksella tapahtuu, ei kierrosta formaattina voi korvata millään.

Loppukaneetti

Pelkästään Yle Urheilun niskaan ei uudistuksesta mahdollisesti pettyneiden kannata lokasankoaan kaataa. Tässä tapauksessa myös kanavalla (Puhe) ja sen halulla uudistaa ohjelmistoaan on varmasti ollut merkitystä. Toisin sanoen uudistumisen vaihtoehtona on hyvinkin voinut olla myös, että kesän tämäntyylisistä lähetyksistä oltaisiin luovuttu kokonaan. Talvikauden Jääkiekkokierros jatkaa entisellään ja sen asema ohjelmakartalla lienee jatkossakin ”koskematon”, mutta jalkapallo on ennenkin joutunut taistelemaan asemastaan. Jo yli 10 vuotta sitten radion silloinen urheilupomo Arto Teronen totesi, että Jalkapallokierrosta on joka vuosi täytynyt aina tosissaan ”myydä” kulloisellekin kanavalle ja kanavajohtajalle, joista monet varmasti olisivat halunneet noille ohjelmapaikoille jotakin aivan muuta. Tätä nykyistä uudistustakin voitaneen siis ehkä kuitenkin pitää jopa pienenä ”torjuntavoittona”.

Urheilukierros-konseptin esikuvia ovat varmastikin BBC Radio 5 Live sekä Sveriges Radion P4 -kanavat, joiden kattaviin urheiluselostuslähetyksiin on periaatteena poimia kultakin päivältä juuri ne kaikista kiinnostavimmat tapahtumat, joista suoraa selostusta kulloinkin on mahdollista tarjoilla. Tässä suhteessa Suomen kesä ja sen urheilutapahtumat toki asettavat tietyt rajoitteensa, mutta positiivista toki on, että urheilu edelleen säilyy suht isosti Puheen tarjonnassa. Aika näyttää, millainen vaikutus uudistuksella lopulta tulee olemaan lähetysten lukumäärän, selostettavien Veikkausliigaotteluiden sekä urheilulähetysten kokonaistuntimäärän suhteen.

Teppo Laaksonen työskentelee urheilutoimittajana sekä selostajana ja on ollut mukana Ylen Jalkapallokierroksella vuosina 2005-2007.

Muutin ulkomaille opiskelemaan reilu vuosi sitten. Asun pienehkössä Herningin kaupungissa Keski-Jyllannilla ja opiskelen englanniksi. Täälläpäin Tanskaa ei asu paljon suomalaisia, ja arjessani en juurikaan kuule tai tule käyttäneeksi puheessa suomea, ellei oteta huomioon muutamia työpuheluita, joita teen Suomeen päin, kun hoidan työtehtäviäni tanskalaisessa yrityksessä. Vaikka pidänkin yhteyttä perheeseen ja ystäviin Suomessa, kaksikielisen taustani takia monen kotimaassa asuvan kanssa puhun ruotsia. Suomen kieltä tulee väkisinkin ikävä.

Luen ja kirjoitan melko paljon suomeksi, mutta kielen kuuleminen on kuitenkin eri asia. Olen aina kuunnellut paljon suomalaista musiikkia ja ulkomaille muuton myötä (vai liekö iän karttuessa), tämä on vain ja ainoastaan lisääntynyt. Suomalaisen musiikin kuunteleminen tuo välillä tuttua turvaa, välillä auttaa pysymään mukana kotimaan menossa ja välillä toimii nostalgisena lohdutuksena silloin kun koti-ikävä nostaa päätään.

***

Radion kuunteluni ulkomailla alkoi siitä, kun olin käymässä Suomessa ja kotona tuli päivittäin kuunneltua radiota. Sekä musiikki että radiojuontajien jutut muodostuivat osaksi arkeani, ja palatessani Tanskaan tuntuikin todella luonnolliselta etsiä tutut radiokanavat netistä ja kuunnella niitä.

Nyt suomalainen radio soi kotonani siivotessa, matkalla töihin, koulutehtäviä tehdessä − milloin missäkin keskellä Tanskaa. On ihana tunne pyöräillä pitkin pientä kaupunkia, kaukana kotimaasta, kuulokkeissa musiikkia ja sanoja, jota harva ympärillä ymmärtää − kuin kantaisi mukanaan osaa identiteetistään, jota ei yleensä kansainvälisessä ympäristöstään pääse näyttämään ja ilmaisemaan.

Koti-ikävä hälvenee ulkomailla, kun kuulokkeissa soivat kotimaan radiokanavat (Kuva: Stina Henriksson).

Onneksi radiotakin pystyy kuuntelemaan netin välityksellä, ja pystyy valitsemaan haluamansa radiotarjontaa. Muutamia vuosia sitten tilanne olisi ollut toinen. Olen todellakin kiitollinen radiosta myös siitä, että se auttaa minua löytämään uutta musiikkia, jota en ulkomailla asuessa muuten välttämättä kuulisi. Esimerkiksi suomenkielisen räpin suurena ystävänä löydän aina jotain uutta fiilisteltävää Bassoradiota kuuntelemalla. Myöskin Radio Helsingin taajuuksilta on mukava löytää uusia biisejä ja kuunnella mielenkiintoisia artistihaastatteluja. Lisäksi kuulokkeissani soi aina välillä muutama eri Ylen kanavista, sillä nämä ovat olleet juuri niitä kanavia, jotka ovat aina soineet automatkoillani aiemmin.

Välillä tulee tietenkin myöskin kuunneltua paikallisia tanskalaisia taajuuksia, mikä tarjoaa loistavan tavan tutustua paikalliseen musiikkimakuun sekä saada hiukan kielikylpyä.

***

Radion kuuntelussani ei loppujen lopuksi taida kuitenkaan olla kyse pelkästään vain itse kielen kuulemisesta. Suomalaisessa musiikissa maalataan usein suomalaisen sielunmaisemaan kuvaa, joita voi olla vaikea selittää ulkopuolisille. Olenkin usein huomannut koittaessani selittää jonkin suomalaisen kappaleen sanoja ulkomaalaisille ystävilleni, että musiikkimakuni kuulostaa sangen surumieliseltä. Suomalainen musiikki ei kuitenkaan ole minulle mitään synkistelyä, vaan toimii tapana kanavoida monenlaisia tunteita. Enemminkin suomalainen musiikki toimii minulle piristyksenä, vaikka kappaleet voivatkin ensikuulemalta kuulostaa surullisilta. Lähes poikkeuksetta tulee parempi fiilis, kun pääsee laulamaan mukana jossain tutussa kappaleessa, olipa itse kappale kaihoisa tai ei. Vaikka arvostan, kuuntelen ja pidän kovasti muunkin maalaisesta musiikista, omalla äidinkielellä kuullut tarinat kappaleissa iskevät tajuntaan aina astetta kirkkaammin.

***

En voi muuta kuin suositella suomalaisen radion kuuntelemista kaikille ulkosuomalaisille. Tiedän, että en ole ainoa ulkosuomalainen, joka kaipailee suomen kielen kuulemista arjessaan.

Herningissä toimivan lähiradion entisissä tiloissa on nykyään bingohalli. Paikalliset radiokanavat tarjoavat Tanskassa asuvalle suomalaiselle oivallisen tavan tutustua paikalliseen musiikkiin ja kieleen, mutta suomalaisten radiokanavien nettilähetykset ylläpitävät kirjoittajan omaa äidinkieltä (Kuva: Stina Henriksson).

Stina Henriksson opiskelee Via Univeristy Collegessa Herningissä ja työskentelee Horsenissa. {jcomments off}

Viestintävirasto julkisti kesäkuun lopulla uusien radiotaajuuksien toimilupahaun. Ula-alueella (FM) lupia on haussa neljälle taajuuskokonaisuudelle, 94 yksittäiselle taajuudelle sekä AM-alueella neljälle taajuudelle. Hakuaika päättyy 28. elokuuta.

Tampereella tarjolla on yllättäen viisi uutta FM-taajuutta ja kaksi AM-taajuutta. Viimeksi mainittujen osalta tehdään historiaa: koskaan aiemmin ei keskiaalloilta ole löydetty radiotaajuuksia haettavaksi asti. AM se on radioissanne oleva nappula, jonka takaa kuuluu vain kohinaa ja särinää. AM-aluetta ei kukaan kuuntele, koska siellä ei Suomessa kukaan mitään lähetä. Kohta tilanne saattaa muuttua.

Teoriassa esimerkiksi Tampereelle voi tulla jopa seitsemän uutta paikallisradiota. Tuskinpa lama-aikana näin käy. Radion perustamiseksi on oltava pääomia, eikä kaupallisen radion saaminen kannattavaksi ole helppoa. Nostan hattua sille uhkarohkealle yrittäjälle, joka arvelee saavansa mainosrahoitteisen radion tahkoamaan pikaisesti viivan alle plussaa. Yrittänyttä ei silti laiteta. Toimiluvat ovat voimassa viisi vuotta.

***

Luvat myöntävä Viestintävirasto perii jokaisesta lupahakemuksesta 1500 euroa riippumatta siitä, saako hakija luvan vai ei. Näin virasto on luonut kätevän rahastusmekanismin, mikä ei kohtele tasapuolisesti kaikkia hakijoita.

Suurilla radioyhtiöillä on varaa tavoitella vaikka kaikkia seitsemää radiolupaa Tampereelle – kiusallaankin pieniä toimijoita kohtaan, ehkä jopa pudottaakseen heitä pelistä. Mihin suuret yhtiöt enää tarvitsevat paikallisia lupia? Kaikki paikallisuus on sulanut suurten yhtiöiden omistuksessa ja niiden radiot ovat vuosien mittaan ketjuuntuneet valtakunnallisiksi.

Pienet perustettavat radioyritykset tai ei-kaupalliset toimijat ovat altavastaajina, sillä 8850 mummonmarkkaa on kohtuuton summa pelkän paperin lähettämisestä. Maksu olisi ok sitten kun toimilupa myönnettäisiin. Etukäteen perittävä kynnysraha vieläpä ilman vastiketta on käsittämätön.

***

Maaliskuussa perustamani ei-kaupallinen, vanhaa tanssimusiikkia soittava Pispalan Radio aikoo myös hakea nyt toimilupaa. Mikäli homma ei natsaa, ei maailma siihen kaadu, mutta harmittaisi kylläkin, sillä puolen vuoden ajan väliaikaisella luvalla toiminut radiomme on saanut valtavasti kannustusta ja ihastusta. Internetissä lähetyksemme kuuluu jatkossakin.

Se, että peräti seitsemän radiotaajuutta on tyrkyllä Tampereelle, on poikkeuksellista. Olen jäävi neuvomaan Viestintävirastoa, mutta mielestäni valtiovallan tulisi erityisellä huolenpidolla suosia paikallista, kansalaislähtöistä radiotoimintaa, eikä jakaa kaikkia lupia ylikansallisille yhtiöille – niille, joilla radiomonopoli pienten toimijoiden näkövinkkelistä hallussaan jo on.

Radioviestinnän monimuotoisuus kärsii, mikäli ketjuradiot saavat kaiken. Mihin on kadonnut suomalaisen paikallisradiotoiminnan perusideologia, se joka linjattiin jo 1980-kuvun alussa, kun radiotaajuuksien vapauttamista ryhdyttiin suunnittelemaan?

Moni radionkuuntelija on turtunut bulkkitavaraan ja siihen, että sama hittikappale soi kahdeksan kertaa päivässä. Tarvitaan vaihtoehtoja, uusia alan yrittäjiä – pienestä se radiotoiminta ponnisti 1980-luvun puolivälissäkin. On olemassa kiinnostuneita yrittäjiä, jotka tahtoisivat palata siihen “maastoon”, josta paikallinen radiotoiminta Suomessa alkoi.

Tampereen Radio (Yle) tekee hyvää työtä omalla sarallaan, samoin Radio Musa kaupallisella puolella. Radio Moreeni (Tampereen yliopisto) on piristävä vaihtoehto ja kasvattaa tulevaisuuden tekijöitä. Muutoin paikallisuus on vähissä kantimissa. Pispalan Radio yrittää tekemisen tavassaan tavoittaa jotakin varhaisten paikallisradioiden hengestä. Joku voi nyt naureskella, että äijä nostalgisoi, kun pitäisi katsoa tulevaisuuteen. Niin katsonkin, mutta en massaradioiden muovaamien linssien läpi.

Elokuun 15. päivänä tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Radio 957 aloitti juuri syntyneen lapsen parkaisulla. Ysiviisseiska koki olemassaolonsa aikana kaksi erityylistä elinvaihetta, kunnes tuli noutaja: radiosta ruuvattiin väkisin Radio City Tampere, ja Ysiviisseiskana kanavan toiminta päättyi juhannuksena 2012.

Uskon, että ei-kaupallisen yhteisöradion olemassaolon oikeutus syntyy kansalaisradion ideasta. Se tarkoittaa mediavälineen avaamista ihmisille sananvapauden käyttämiseksi. Eri asia on, haluaako kansalainen sananvapauttaan käyttää. Toinen oikeutus on se, että luo radion, joka saa ihmiset hyvälle mielelle.

Kirjoittaja on radiotirehtööri Tampereelta

Kirjoitus on laadittu 21.8.2015. Sen jälkeen Viestintävirasto on muuttanut laskutuskäytäntöään: yhdellä hakemuksella (1500 euroa) voi anoa useampaakin taajuutta.

Ajatellaanpa, että olet maanviljelijä. Omistat kyllä pellon, mutta kaikki työkalut sekä istutukset ovat jonkun muun. Et saa itse päättää mitä peltoosi istutat. Luota vain siihen että toinen taho tietää että pellosta tulee hyvä. Maksat säännöllisesti vuokraa hänen ideoistaan ja siitä että pääset istuttamaan peltoasi siten kuin sinut määrätään tekemään, mutta parhain mahdollisin työkaluin. Saisitko jopa paremman sadon, jos saisit itse valita istutustavat ja mitä pellollesi laitat?

Aivan samalla tavalla moni radioasema on antanut oman ”peltonsa” toisen hoidettavaksi. Ennen paikallisradiokenttä sisälsi esimerkiksi Radio Fonin Porvoossa, Radio Jannen Hämeenlinnassa sekä Radio Mantan Sastamalassa. Nykyisin nämä asemat soittavat iskelmää, tai nykyisin ”iskusävelmiä”, niin kuin Iskelmän ohjelmapäällikkö Ari Ojala valotti iskelmä-sanan merkitystä Ylen TV-kanavilla nähdyssä Iskelmä-Suomi -ohjelmassa. Iskelmä -radiokanavan musiikkiformaatti kun ei enää oikein täytä varsinaista radiokanavan nimeä. Ja silloinhan pitää turvautua sanan alkulähteille iskevänä sävelmänä, jotta musiikkiformaattia voisi muuttaa muuttamatta itse kanavan nimeä. Paras muuttaa se mitä tuo sana merkitsee, kuin alkaa vaihtamaan noin hyvää radiokanavan nimeä vaikka esimerkiksi Pop FM:ksi. Kätevää, eikö totta?

***

Nyt siis tiedämme, millä kyseinen pelto lannoitetaan, ei siis kotimaisella iskelmämusiikilla vaan iskusävelmillä. Niihin mitä ilmeisimmin kelpaavat Bon Jovin Runaway, Irinan Kymmenen kirosanaa tai vaikka Leevi and The Leavingsin Pohjois-Karjala. Mikään noista kappaleistahan ei ole ”iskelmää” nähnytkään, mutta toimivat kyllä loistavina iskusävelminä.

SBS siis ”jeesaa” entisiä paikallistoimijoita musiikillisesti antaen näille ruhtinaalliset mahdollisuudet paikallisten ohjelmien tuottamiseen. Paikalliset Iskelmä-asemat saavatkin tehdä tunnin paikallista päivässä, kaksi puolen tunnin paikallismakasiinia. Sehän on upeaa, että ”paikallisilla Iskelmä-asemilla” on joka päivä mahdollisuus suunnilleen 0,5 % lähetysajastaan kertoa paikallisista tapahtumista kuulijoille. Jotkut Iskelmä-asemat ovat myös käyttäneet mahdollisuutta lähettää monta tuntia ohjelmaa viikonloppuisin, kuten Iskelmä Rex. Silloin voi lähettää muutakin kuin pääohjelmistoa, viikonloppu kun ei ole sitä prime timea.

Onko tämä paikallisten asemien auttamista? Kyllä varmaan, jos asiaa miettii SBS:n kannalta. Yhtiöhän antavat asemille käytännössä mahdollisuudet hyötyä Iskelmän brändistä, vaikka samalla ketjun asema menettääkin oman identiteettinsä kokonaan. Mutta tärkeintä asiassa juuri onkin alueelliset mainokset ja erilaiset mainospaketit, koska ne tuovat rahaa. Jos Iskelmä olisi valtakunnallinen kanava, alueellinen mainonta ei olisi mahdollista, ainakaan tällä hetkellä.

Nyt SBS on tuonut Iskelmän rinnalle myös toisen brändin, Radio Cityn. City on kieltämättä klassikko, mutta onko se jo aikansa elänyt? Niin mainostajat kuin kuuntelijat tarvitsevat uutta tuotetta, ei vanhaa uusin päällystein. Kun Radio Rock aloitti, kuuntelijat löysivät kanavan heti.

***

Entä Radio City nyt?

Esimerkiksi Tampereella SBS:n omistamalla paikallisradiolla Radio 957:lla oli vankka kuuntelijajoukko. Pitkän aikaa kanavalla oli noin 80 000 – 85 000 viikkokuuntelijaa.

Sen jälkeen kun SBS käytönnössä lopetti Radio 957:n tuoden tilalle niin ikään rokkia soittavan Radio Cityn, tilanne muuttui. Viimeisimmän kuuntelijatutkimuksen mukaan Tampereen Radio Cityllä on enää vain 57 000 viikkokuuntelijaa jäjellä. Radio 957:n aikaisiin lukuihin asema on kärsinyt lähes 30 000 viikokuntelijan menetyksen. Musiikki on lähes samaa. Joten mikä meni vikaan?

Aiemmin kanava oli tamperelaiskeskeinen kanava. Moni kuunteli sitä paikallisuuden vuoksi. Nyt kanava on valtakunnallinen, se ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa kuuntelijoita niin paljoa enää. Ja sitä paikallista sisältöä on se tunti päivässä, kahdessa puolen tunnin pätkässä.

Mielenkiintoista on myös että samalla alueella kuuluvalla Radio Sunilla oli lähes samat viikkokuntelijaluvut Radio 957:n kanssa. Mutta Radio Sunilla on edelleen lähes samat luvut, Radio City Tampereen kadottaessa suuren joukon kuuntelijoitaan. Toki kanavia ei suoranaisesti voi verrata erilaisen musiikkiformaatin vuoksi, mutta kumpikin ovat paikallisradioita tuolla alueella, ja siihen nähden kilpailijoita. Ja tällä hetkellä Radio SUN on voittaja kuuntelijaluvuissa. Mitä tapahtuukaan, kun Sunin kakkoskanava FUN aloittaa samantyyppisellä musiikkiformaatilla, mikä Radio 957:lla oli vielä 2000-luvun alussa? Se jää nähtäväksi.

***

Radio City Tampereen kuuntelijalukujen heilahduksesta voi päätellä, että jos kuuntelija odottaa kuulevansa paikallista, niin se kaksi puolen tunnin tynkää ei vaan riitä. Samanlaisia heilahduksia kuuntelijaluvuissa on ollut myös muilla niin sanotuilla Cityradioilla, jotka SBS muutti talouden sanelemana Radio Cityksi.

Varmasti Liikenne- ja viestintäministeriö on käynyt läpi kanavan muuttuneita kuuluvuuslukuja eri alueilla, ennen kuin se päätti antaa Lappeenrannan taajuuden Radio Rockille eikä Radio Citylle.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Vaikka mainotajat ovatkin radioasemille ja varsinkin paikallisradioille tärkeitä, niin kuuntelijat kaikkoavat paikalliskanavalta, jos niiltä loppuu paikallisuus. Musiikin samankaltaisuus ei yksin riitä pitämään kuuntelijoita muuttuvalla kanavalla. Tästä syystä uusilla paikallisradioilla ovat hyvät mahdollisuudet, jos vain ideoita löytyy. Paras on hoitaa oma pelto omalla tavalla.

Kirjoittaja sihtailee radioalan kummallisuuksia Pirkanmaalla.

Viihteen tehtävä on viihdyttää, ei ruokkia kvartaaliyritysten pohjatonta ahneutta. Toisin kuin uutisoidaan, paikallisradioverkosto ei tuhoutunut viime lamaan, vaan näennäisesti tekijöiden etua valvovaan tekijänoikeusmaksuteurastukseen. Tekijät antaisivat tänään vaikka ilmaista radiosoittoaikaa saadakseen uustuotantoaan kuuluville.

Artistin eksistenssi ja keikkakysyntä ovat sidoksissa levytyksiin. Soittolistat ryöstöviljelevät hittejä ohjatakseen tekijänoikeusmaksuvirrat yksiin käsiin. Hitit pursuavat jo ulos korvista samalla kun muu tarjonta ei saa edes tilaisuutta esittäytyä. Kauppa olettaa kysynnän loppuneen ja ajaa markkinoita alas, kun samat hitit eivät jaksa kiinnostaa varsinkaan ylihintaisina. Viihteen ekosysteemi ei toimi!

Raha ulos Suomesta

Pienen pääoman Järviradio ja Radio Kajaus ovat selvinneet vuosikymmenet sinnikkyydellä ja vapaan ohjelmavirran tuomalla kuuntelijoiden valtakirjalla. Myös kuuntelijoiden ehdoille rakennettu tamperelainen Radio Musa palkittiin juuri vuoden radiona. Viihteen kysyntä ja tarvittava ostovoima ovat suurempia kuin ikinä, mutta koko väestöä palvelevalle tarjonnalle ei ole riittäviä kilpailuedellytyksiä.

Ministeriöiden tulee kuunnella omiensa ääntä. Pienillä radioilla ja levy-yhtiöillä ei ole varaa rahoittaa taivaspaikkoja, kun perälauta vuotaa rahaa maasta ulos. Maan kattavat ”radiosandelsit” ovat viihteen suuri mahdollisuus palvella kansaa sekä tasoittaa taiteentekijöiden ja tuottajien tiet. Viihde on kokonaisuutenaan lähes miljardin euron luontokuormaton kotimarkkina, jonka kuuluu soida ja haista kotimaiselle rahalle.

Kirjoittaja on Poptori Oy:n toimitusjohtaja

Radio Suomen taajuuksilla urheilukuluttajat ovat saaneet viime vuosina tottua varsinkin pitempien selostuslähetysten karsimiseen ohjelmistosta (mm. pesäpallon SM-finaalit, jalkapallon MM-kisat jne.) sekä kanavan seuratuimman jatkuvan urheiluohjelman eli Jääkiekkokierroksen keskeyttämiseen aina kello 18.50 Merisään vuoksi. Merisään lähettäminen sinänsä on yleiskanavalla ymmärrettävä ratkaisu, mutta nimen omaan urheilufanien ja Jääkiekkokierroksen himoseuraajien keskuudessa se on herättänyt illasta toiseen närkästystä.

Kyse ei ole siitä, etteivät ”kiekkoniilot” jaksaisi odottaa kierroksen jatkumista viittä minuuttia, vaan perusperiaatteesta. Mitä sinä ajattelisit, jos lempiohjelmasi olisi vaikkapa Radioteatterin kuunnelmasarja ja sen jokainen jakso aina keskeytettäisiin viiden minuutin ajaksi säätiedotuksen vuoksi?

Kiekko nettiin Puhelinlankojen tieltä

Radio Suomi on sinnitellyt pitkään yleiskanavana periaatteella jokaiselle jotakin. Viimeistään tänä syksynä se joutui kuitenkin valintatilanteeseen, kun jääkiekon SM-liigassa alettiin pelata säännöllisemmin myös perjantaikierroksia. Tässä tilanteessa tehtiin ratkaisu, että kiekkokierros ei mene koko kanavan kuunnelluimman ja varsinkin vanhemman väestön suosiman Puhelinlangat laulaa -ohjelman edelle.

Syksyn perjantaikierrokset siirrettiinkin ainoastaan netin kautta kuultavaksi, ja tämä oli myös symbolisesti ratkaiseva merkki siitä, että urheilun tapahtumalähetysten tulevaisuus on muualla, vaikka toki päätös niiden siirrosta oli tehty jo aikaisemmin.

Vastaavaa muutosta kaavailtiin jo takavuosina, jolloin Radio Peilin peittoaluetta oli tarkoitus laajentaa ja siirtää urheilu sinne. Tuolloin muutos jäi kuitenkin juuri samalle ajanjaksolle osuneiden leikkausten (mm. YLE Extra -kanavan lopettamisen) jalkoihin ja siirrettiin tuonnemmaksi.

YLE Puheen tapahtumaurheilulähetyksissä tuulettavat ensi vuoden alusta alkaen monen muunkin kuin jääkiekon urheilusankarit. Kuvassa vuoden 2009 suunnistuksen Venlojen viestin voittajat (Kuva: Janne Iltanen).

Uudistuvan YLE Puheen urheiluohjelmistossa tullaan ennakkotietojen mukaan kuulemaan tuttuja jääkiekkokierrosten ja suurten arvokisojen selostuksia, mutta ehkä mielenkiintoisinta on kuulla, miten kanava onnistuu laajentamaan tarjontaa ja mahdollisesti jopa tuomaan kokonaan ”uusia” lajikokonaisuuksia eetteriin. Uutuuksina kanava tulee radioimaan mm. hiihdon maailmancupin kisoja, joilla osaltaan tasoitetaan myös hiihdon MM-kisojen puuttuminen tänä vuonna. Hiihtohan sopiikin sinällään juuri radioon selostettavaksi erittäin hyvin.

Ainakin ajatuksen tasolla voisi olla mielenkiintoista nähdä myös, voisiko tiistai-torstai-perjantai-lauantai -iltaisin kuultavan jääkiekkokierroksen ohella toimia myös esimerkiksi sunnuntain koripallokierros, keskiviikon lentopallokierros tai maanantain salibandykierros. Aivan joka palloilulajiin YLE:nkään ei toki tarvitse lähteä mukaan, mutta nimen omaan edellä mainittujen kolmen lajin osalta voisi hyvinkin olla potentiaalia houkutella uusia kuulijoita ja samalla nostaa lajien profiilia. Puhumattakaan siitä, että kyseisistä lajeista olisi mahdollisuus tehdä hyvinkin viihdyttäviä radioselostuksia.

Kaupallisen radion valttina jääkiekko

Kaupallisella puolella jääkiekon SM-liigan selostukset sinnittelevät edelleen lähes jokaisella liigapaikkakunnalla paikallisradioiden tärkeänä tuotteena huolimatta ottelujen lisääntyneestä televisioinnista. Muiden urheiluselostusten määrä sen sijaan on koko maassa valitettavan vähäinen – ketjuradioiden ohjelmassa on kesäisin jalkapalloselostuksia varsin satunnaisesti ja pesäpallon seurantakin on lähinnä parin yksityisen toimijan varassa.

Jääkiekon SM-liiga hallitsee kaupallisten radioiden urheilutarjontaa. Sen sijaan muiden lajien kirjo jää muutaman yksittäisen radion selostusten varaan (Kuva: Tero Toivonen).

Tätä tarjontaa täydentävät rahkeidensa mukaan lyhytaikaiset tapahtumaradiot (toisinaan esimerkiksi SM-rallien tai ravien yhteydessä) sekä oppilaitosten radiot, kuten esimerkiksi Helsingin Evankelisen Opiston Trombit FM.

Tulevaisuus näyttää miten kehitys alalla kulkee: Antaako YLE:n piristysruiske ja selostustapahtumien lisäys potkua ja esimerkkiä myös kaupalliselle puolelle uusista mahdollisuuksista vai onko radioselostusten tulevaisuus sittenkin vain netin puolella?

Kirjoittaja on työskennellyt helsinkiläisen opiskelijaradio Trombit FM:n urheilutuottajana vuodesta 2007

”Hirviöasut” ja näennäisesti pelottava imago tuodaan esiin mahdollisimman tehokkaasti, ja tylsä, mitäänsanomaton musiikki on vain markkinointikikka tuotteelle nimeltä Lordi. Uskokaa tai älkää, mutta Lordin voitto tuli vain siksi, että heidän Euroviisu-tempauksensa oli protesti koko Euroviisu-ideologiaa vastaan. Heidän Euroviisu-kappaleensa ei sinänsä toki protestoinut mitään, suurin osa elementeistä kätkettiin lavaesiintymiseen. Protestin idea oli tuoda esiin koko Euroviisu-kilpailujen turhuus ja se, että kilpailussa ei oikeastaan ole mitään ideaa.

Miten kukaan voi sanoa euroopanlaajuisesti, että jossain maassa tehdään parempaa musiikkia kuin jossain toisessa, kun näkemys perustuu vain yhden artistin yhteen ainoaan kappaleeseen? Ei mitenkään. Euroviisu-kilpailuilla ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa, ne ovat vain euroopanlaajuinen julkisuuden hakuun ja aggressiiviseen markkinointiin pyrkivä tapahtuma, joka on pyritty pukemaan keinotekoisen kilpailun formaattiin.

Levy-yhtiöiden lypsylehmä?

Uskon vahvasti, että Euroviisujenkin taustalla vaikuttavat isot, monikansalliset levy-yhtiöt, joiden ainoa tavoite on voittojen maksimointi. Levy-yhtiöt hyötyvät, kun artisti saa Euroviisuihin osallistumisesta runsaasti julkisuutta ja ihmiset ostavat voittajan levyä kaupasta täyteen hintaan kuin se olisi heille pakollinen, joka päivä kotiin kannettava maitotölkki. Kansa maksaa, artisti saa runsain määrin näkyvyyttä ja levy-yhtiöiden pomot nauttivat, kun voitot saadaan maksimoitua.

Euroviisut vaikuttavat samankaltaiselta järjestelmältä kuin Idols-kilpailut. Tarjotaan artisteille mahdollisuus saada tilaisuus esiintyä koko Euroopalle, käsketään katsojien äänestää ja sen jälkeen julkaistaan levy, jolla on kaikki kappaleet koottuna, jotta joka toinen talous saa kantaa kaikki viisuissa kuulemansa kappaleet muistoksi kotiin.

Jos minulta kysytään,  Euroviisut voitaisiin lopettaa saman tien, tai ainakaan Suomen ei tulisi tuhlata rahojaan Euroviisuihin, koska se tuo vain lyhytaikaista hyötyä artisteille, jotka sinne lähtevät. Vai kuinka moni kuulee tänä päivänä Lordin kappaleita päivittäin radiosta tai näkee levyjä muualla kuin ehkä alekorissa?

Internet luo hyvin alustan televisiotoiminnan kehittämiselle ja mahdollistaa huomattavan paljon enemmän interaktiivisia palveluita kuin interaktiivisuutta lisäävänä kovaan ääneen kymmenkunta vuotta takaperin mainostettu digi-tv. Katsojat voisivat esimerkiksi keskustella keskusteluohjelman sisällöstä keskenään ohjelman edetessä Internetin välityksellä. Lisäksi palautteen antamisen kynnys laskisi huomattavasti, sillä lähetys on siellä, mistä löytyvät myös palautekanavat.

Hyvin harvat taitavat lähteä ohjelman jälkeen tietokoneen ääreen ja kirjoittaa tekijöille sähköpostia. En myöskään usko, että palautetta käsiteltäisiin hirveän syvällisesti tai palautteen antaja saisi ylipäätään vastauksen tekijöiltä.

Televisiolähetyksen vastaanottaminen internetin välityksellä lisää katsojan mahdollisuuksia antaa suoraa palautetta ohjelmantekijöille lähetyksen aikana, arvelee kirjoittajavieras Lauri Nieminen. Kuvassa URHOtv:n suora lähetys Hartwall Areenalta. Arkistokuva vuodelta 2010 (Kuva: Tero Toivonen).

Digitaalisen television interaktiiviset palvelut ovat jääneet kokonaan unholaan, eikä niitä liene tulossa myöskään HD-television aikana. IPTV:n lähetyskustannukset ovat varmasti huomattavasti normaalia televisiota pienemmät, joten uuden kanavan perustaminen olisi jonkin verran oikeaan televisiokanavaan verrattuna edullisempaa.

Jään mielenkiinnolla seuraamaan Internetissä olevien televisiopalveluiden ja ohjelma-arkistojen kehitystä. Itse ainakin olen käyttänyt jo parin vuoden ajan huomattavan paljon enemmän aikaa YouTuben ja nyttemmin myös Voddlerin parissa tavallisen television sijaan. YouTube mahdollistaa esimerkiksi tuntemattomille artisteille helpon tavan tuoda musiikkivideot ihmisten nähtäville, toisin kuin esimerkiksi musiikkikanava The Voice, joka palvelee vain nimekkäiden levy-yhtiöiden ja jo valmiiksi tunnettujen artistien etua.

Hyvänä esimerkkinä perinteisen ula-lähetteen suoran Internet-lähetyksen lisäpalvelusta on Järviradion tapa hyödyntää netin luomia mahdollisuuksia tarjoamalla kotisivuillaan kuunneltavaksi yksittäisiä kanavalla lähetettyjä juttuja jälkikäteen. Ideaa voisi jalostaa vielä pidemmälle ja tuoda nuo jälkikäteen kuunneltavana olevat jutut ihmisten kuultavaksi yhden, keskitetysti hallitun portaalin kautta.

Portaaliin voisi tarjota kuultavaksi esimerkiksi eri asemien tekemiä valtuustokokouksien radiointeja ja kanavat voisivat kaivella arkistojaan tuoden esille pieniä paloja kulttuuri- ja radiohistoriaa päästämällä ihmiset kuulemaan, mitä eri puolilla Suomea on tapahtunut esimerkiksi silloin, kun asema on aloittanut toimintansa tai silloin, kun aseman kotikunta täytti viimeksi pyöreitä vuosia. Tällä tavoin kuulijat päästettäisiin käsiksi sekä seuraamaan suomalaisten paikallisradioiden kehityksen kaarta, että tarjottaisiin mielenkiintoisia faktoja ja näkemyksiä menneistä ajoista sukeltamalla suoraan kyseisen aikakauden keskipisteeseen radio-ohjelmien keinoin.

Yleisradion ulkopuolisten radioiden tulisi perustaa arkistopalvelu, joka toisi kansalaisten kuunneltavaksi radioiden vanhoja ohjelmia. Kuvassa toimittaja Taisto Laiho Radio Robin Hoodin studiossa (Kuva: Tero Toivonen).

Sisällön koostuessa vain radioiden arkistojen kätköistä ja jo lähetettyjen juttujen tarjoamasta aineistoista palveluun ei varsinaisesti tarvitsisi luoda omaa sisältöä, vaan sisältöä tuotettaisiin ikään kuin automaattisesti radion tekemien tallenteiden muodossa. Projektilla palveltaisiin valtakunnallisesti koko Suomen väestöä yhden mediaportaalin voimin ja jokaiselle kuulijalle löytyisi varmasti mielekästä sisältöä eritoten paikallishistoriaan suoraan liittyvien asioiden ja tapahtumien äänitallenteiden myötä. Portaali tarjoaisi pääsyn esimerkiksi kotikunnan kehittymisen eri vaiheille vuosien varrella ja erilaisten historiallisten kulttuuritapahtumien keskipisteeseen.

Edellisessä kappaleessa kuvailemani ohjelma-arkiston toteutusta ei voitaisi antaa yhdenkään radion tehtäväksi, vaan se olisi kaupallisia radioita edustavan RadioMedian ja kanavien yhteinen tehtävä. Allekirjoittanut ainakin ilahtuisi, jos Suomeen saataisiin palvelu, jonka kautta kansalainen voisi etsiä kuunneltavaksi oman asuin- tai kotikuntansa tarinoita ja näkemyksiä vuosien takaa. Samalla eri asemien analogiset äänitearkistot siirtyisivät digitaaliseen muotoon ja näin ollen taattaisiin niiden säilyminen myös tuleville sukupolville.