Suomalaisen yksityisradiotoiminnan uusi tuleminen koettiin vuonna 1985, kun parikymmentä paikallisradiota sai toimiluvan eri puolilla Suomea. Yli 50 vuotta kestänyt Yleisradion monopoli oli murtunut. Turussa paikallinen radiotoiminta oli syksyyn 1985 asti Yleisradion yksinoikeus. Turun radio oli saanut oman lähettimen vuonna 1982 ja se kuului Turun seudulla. Vuonna 1984 alueradio ulotti lähetyksensä kauemmas maakuntaan uuden taajuutensa turvin.

Yksityinen paikallisradiotoiminta toteutui, kun kaksi hakijaa sai yhteisen toimiluvan Turkuun tammikuussa 1985. Helsingistä johdettu Näkövammaisten Keskusliitto oli hakenut toimilupaa useaan kaupunkiin, mutta ainoastaan Turun taajuushakemus hyväksyttiin. Toinen luvansaaja oli Turun sanomalehtimiesyhdistys. Turun Paikallisradio Oy:n peruskivi oli näin muurattu.

Radioasema julkisti nimensä ja henkilökuntansa kesällä 1985. Radio nojasi viestinnän ammattilaisiin. Henkilökunnalla oli muun muassa paikallislehti- ja Yleisradio-taustaa. Toimittajia oli reilut puolenkymmentä, lisäksi mainosajanmyyjiä ja hallintoa tarvittiin.

Lähetystoiminta käynnistyi lauantaina 7. syyskuuta 1985 kello7.57 taajuudella 90,5 MHz. Ensimmäisenä äänessä Iso-Heikkilän kaupunginosassa toimineen paikallisradion studiossa olivat toimittajat Kaija Väisänen ja Ari Meriläinen. Avajaispäivän ohjelmassa oli muun muassa päätoimittajan uintitempaus Aurajoen rannalta rannalle. Päivän teema oli sananvapaus ja rohkeus.

Lähetystehoa uunituoreella paikallisradiolla oli vain 100 wattia ja antennikorkeutta merenpinnasta 55 metriä. Lähetin sijaitsi VR:n ratapihan takana Härkämäki-nimisellä nyppylällä. Monosignaali kuului noin 20 kilometrin päähän Turusta.

Radion puolesta ja vastaan

Paikallisradiotoiminta keräsi paljon kehuja, mutta myös epäilijöitä. Murrejuttuja ja kansantanhuja ei kuultukaan vapailla radioaalloilla, vaikka tällaisia toiveita oli esitetty ennakkokeskusteluissa paikallisradioiden ohjelmatarjonnasta. Sen sijaan anglosaksinen musiikki valtasi radioaallot. Ohjelma poikkesi paikallisasemilla Yleisradion kolmen kanavan ohjelmatarjonnasta. Juontaja puhui levyjen päälle, asematunnuksia kuultiin tiuhaan ja uusi ilmiö, radiomainonta herätti huomiota.

Radio mainosmediana oli uusi ja se alkoi houkutella asiakkaita eli mainostajia. Kilpailu oli mainosmarkkinoilla näennäistä, koska TV ei tarjonnut paikallismainontaa ja kilpailevia asemia ei ollut. Tässä poikkeuksen tekivät vain kahden aseman Helsinki ja Kouvola.

Paikallisradio nousi suosiossa Ylen rinnalle ja jopa ohi myös Turussa.

Auran Aallot toimi vuosina 1985-90 kuvassa näkyvän talon lisäsiivessä osoitteessa Ruissalontie 3. Radion hallinto ja markkinointi olivat piharakennuksessa (Kuva: Tero Toivonen).

Jokaiselle jotain

Vuodet 1985-88 olivat vahvaa kasvun aikaa Auran Aalloilla. Ohjelmaa lähetettiin aluksi vain aamukahdeksasta puoli yhteentoista ja iltapäivällä kello 15 alkaen pari tuntia. Vuonna 1987 päivätauko lopetettiin ja ohjelma-aika täytettiin muun muassa juonnetulla musiikkiohjelmalla. Lähetykset alkoivat jo aamukuudelta ja päättyivät puoli seitsemän aikaan illalla.

Ääninäyte Mika Herpiön toimittamasta ohjelmasta Takapuolikavalkadi sekä juontoa (Riitta Monto) ja mainoskatko. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Stereolähetyksiin siirtymiseksi Auran Aallot anoi korotusta antennikorkeuteen ja saikin sen syksyllä -87. Stereoon siirryttiin seuraavana talvena juhlallisesti suoralla raportilla lähetinkopista. Kuuluvuus ei ollut kummoinen Yleisradioon verrattuna, mutta ohjelmisto keräsi suuret kuuntelijajoukot. Suosittuja ohjelmia olivat muun muassa suorat urheiluselostukset, paikallisuutiset ja visailuohjelmat. Myös pienoiskuunnelmia tehtiin tuon ajan radioissa. Auran Aaltojen musiikkitarjonta oli laajaa. Radiolle palkattiin erillinen musiikkitoimittaja valitsemaan soitettavia levyjä ja tekemään levynmyyntilukuihin perustuvaa listaohjelmaa. Nuortenohjelmia tehtiin viikonloppuisin iltamyöhään asti ja yöradio pitkitti juonnettua ohjelma-aikaa viikonlopun aamuyön tunteihin.

Auran Aaltojen arkipäivän ohjelma-aika oli yleensä kello 6-19, mutta kaupunginvaltuuston kokousten radioinnit ja urheilulähetykset tekivät tässä poikkeuksen. Illalla ja yöllä lähetin pidettiin päällä ilman ohjelmalähetyksiä.

Paikallisuutislähetys Ajantasan tunnus. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Yleisradion ohjelmatyöntekijöiden lakko pimensi valtiollisen radion ja television lähes kokonaan marraskuussa 1988. Paikallisradioille tämä oli kulta-aikaa. Lähetystunteja lisättiin ja uutisia kuultiin iltamyöhälläkin. Auran Aalloilla illan viimeiset uutiset radioitiin lakon aikana kello 22. Sen jälkeen ohjelma jatkui tauottomalla musiikilla yöhön asti. Lakon päätyttyä iltalähetyksiä ei lopetettu, vaan niistä tuli pysyvä käytäntö.

Kokeilusta yhteistyöhön

Kokeiluna alkanut paikallisradiotoiminta vakinaistettiin kesällä 1987, jolloin kaikki kokeiluasemat saivat kahden vuoden jatkoluvan ja muutama uusikin yrittäjä pääsi ääneen. Varsinais-Suomessa Auran Aallot oli ollut Radio Iniön ohella ainoa paikallisradio. Toimilupakierros toi Lounais-Suomeen kuitenkin uusia asemia. Keväällä 1988 aloittivat Turun saaristossa toiminut Meriradio ja raumalainen Radio Ramona. Näistä Meriradio kuului osittain samalla alueella kuin Auran Aallot. Helsingistä pieneen Velkuan kuntaan 1980-luvun alussa muuttanut toimittaja Jorma Rotko perusti perheyrityksen, joka sai paikallisradioluvan. Auran Aalloille ohjelmaa tehnyt Rotko nimesi asemansa Meriradioksi. Auran Aallot oli saanut kilpailijan. Yhteistyö mainosajan myynnissä lievensi kuitenkin kilpailutilannetta. Meriradio alkoi lisäksi releoida Auran Aaltoja oman ohjelma-aikansa ulkopuolella. Tuohon aikaan toimilupa salli enintään kahden aseman yhteislähetykset.

Äänitunnukset eli jinglet olivat Suomessa varsin uusi asia paikallisradioiden aloittaessa. Spiikkaajina tässä ”Vaarit-jinglessä” noin vuodelta 1987 ovat Harri Kujala ja Tapani Köpman. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Mainosmarkoista käytiin syksystä 1987 alkaen kilpailua myös television kanssa. Yleisradion verkossa lähettänyt MTV haali valtakunnallisia mainostajia, mutta vuonna 1986 pääkaupunkiseudulla aloittanut TV3 eli Kolmoskanava sai luvan lähettää alueellisia mainoksia. Turkuun Kolmonen tuli lokakuussa 1987. Kanavan aloittamisen vaikutusta radiomainonnan määrään arvioitiin pitkin syksyä. Molemmille sähköisille mainosmedioille riitti kuitenkin asiakkaita.

Rynnäkkö radioaalloille

Auran Aaltojen perustamisen vahvat persoonat, päätoimittaja Markku Heikkilä ja toimituspäällikkö Kaija Väisänen, jättivät työpaikkansa syksyllä 1988 ja perustivat oman yhtiön tarkoituksenaan hakea toimilupaa uudelle radioasemalle. Vuoden 1988 toimilupakierros ei tuonut uusia paikallisradioita Turun seudulle, mutta vuonna 1989 koettiin melkoinen ryntäys radioaalloille. Valtioneuvosto jatkoi kaikkien jo toimineiden paikallisradioiden toimilupia, nyt viidellä vuodella. Uusia asemia saatiin perustaa roppakaupalla eri puolille Suomea. Tähän asti useimmilla paikkakunnilla oli ollut vain yksi paikallisradio. Oulussa toiminnan oli aloittanut vuonna 1988 samalla kertaa kaksi asemaa ja Helsinki oli saanut kolmannen ja neljännen paikallisradionsa. Turussa liikehdintää uusien asemien perustamiseksi koettiin vasta vuonna 1989.

Puheet Auran Aaltojen myymisestä pääosin Turun Sanomien omistamalle Turun Kaapelitelevisio Oy:lle alkoivat jo vuoden 1988 aikana. Näkövammaisten Keskusliitto oli ollut Auran Aaltojen pääomistaja parin vuoden ajan Turun sanomalehtimiesyhdistyksen luovuttua osuudestaan loppuvuonna 1985. Turun Paikallisradiosta tehdyn esisopimuksen mukaan Kaapelitelevisio ostaisi Auran Aalloista 70 prosentin osuuden, loput jäisivät Näkövammaisten Keskusliitolle. Turun Kaapelitelevisio haki samalla itselleen omaa toimilupaa, Auran Aallot jatkolupaa ja muitakin hakijoita oli. Keväällä 1989 luvan Turkuun saivat Auran Aallot, Turun Kaapelitelevisio Oy, Pro Radio Oy ja Turun Lähiradio ry. Pro Radion taustalla oli neljä yksityishenkilöä, kaikki aikanaan Auran Aalloilla työskennelleitä. Lähiradioyhdistyksen tavoite oli luoda Turkuun Helsingin mallin mukainen ei-kaupallinen lähiradio.

Auran Aaltojen laulettu jingle 1980-luvun lopulta. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Valtioneuvosto hyväksyi varsinaisen toimilupakierroksen jälkeen Auran Aaltojen enemmistön myymisen Turun Kaapelitelevisiolle. Samalla Kaapelitelevisio luopui aiemmin saamastaan radioluvasta. Auran Aaltojen tulevaisuus oli näin vakaammalla pohjalla.

Uusi isäntä ja uudet haastajat

Kesällä 1989 Auran Aalloilla laajennettiin ohjelmatuotantoa. Juonnettu yöradio ulottui myös arkiöihin, aamun tunnit täytettiin satelliitilla vastaanotetulla Radio Luxembourgin musiikkiohjelmalla ja uutisia luettiin myös puolenyön aikaan. BBC suomenkieliset iltauutiset välitettiin turkulaiskuuntelijoille viikon jokaisena päivänä. Henkilökuntaa palkattiin lisää ja ohjelmisto pidettiin monipuolisena. Uusina radioääninä aloittivat muun muassa Antti Korhonen, Jussu Pöyhönen, Heikki Hilander, Janne Porkka ja Matti Inkinen.

BBC:n suomenkielisen toimituksen uutislähetykset alkoivat kuulua paikallisradiotaajuuksilla pääkaupunkiseudulla ja Mikkelissä vuonna 1987. Uusia paikallisradioita liityi välittämään BBC:n lähetyksiä seuraavina vuosina. Tässä ääninäytteessä vuodelta 1989 Auran Aallot siirtyy releoimaan BBC:n klo 21.30 alkavaa lähetystä. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Auran Aalloilta kuultiin paljon paikallisuutisia, urheilua, nuortenohjelmia ja suoria musiikkilähetyksiä. Pari vuotta aiemmin hankittu ulkolähetysauto oli tuttu näky Turun seudun tapahtumissa. Yhteistyö Meriradion kanssa jatkui, vaikka velkualaisasemalla menikin taloudellisesti huonosti.

Radio Auran Aallot selosti Turun Palloseuran jalkapallo- ja jääkiekko-otteluja heti radiotoiminnan alusta alkaen. Ensimmäinen selostus kuultiin UEFA-cupin ottelusta TPS – Moskovan Spartak 2.10.1985. Sen jälkeen alkoivat myös jääkiekkoselostukset. Tässä ääninäytteessä keväältä 1990 selostaja JP Jalo hehkuttaa TPS:lle Suomen mestaruuden varmistaneen maalin Ilvestä vastaan Tampereella. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Kesä ja syksy 1989 toi Turkuun ensi kerran uuden kilpailutilanteen radioaalloille. Kaupungissa alkoi kuulua kaksi kaupallista radiota, kun syyskuun alussa toimintansa aloitti Pro Radion omistama Radio Sata. Radio Sata nojasi vahvasti Auran Aalloilta tuttuihin radioääniin etunenässä Markku Heikkilä ja Kaija Väisänen. Tekniikan asemalle toimitti yksi omistajista, Auran Aaltojen alkuaikojen studiopäällikkö Markku Ahto. Radio Sadan toimitusjohtaja Arto Mäkinen oli hankkinut kannuksensa tekemällä mainoksia Auran Aalloille.

Radio Sata erottui Auran Aalloista erilaisella musiikkitarjonnallaan. Auran Aallot oli nuorekkaampi, kun taas Radio Sata soitti vanhoja klassikoita aina 1950-luvulta alkaen. Sata haki kohdeyleisökseen varttuneempia kuuntelijoita. Auran Aallot oli nuorten ja nuorten aikuisten suosikki. Yleisradion kanavauudistuksesta oli vasta hahmotelma, mutta käytännössä Yleisradio kuului Turussa vain neljällä yleisohjelmakanavalla. Kohderyhmäajattelu oli kuitenkin luotu ja sitä toteutettiin paikallisradioissa myöhemmin 1990-luvulla.

Paikallisradioiden äänituotantoon panostettiin ja äänimaisema asemilla alkoi kehittyä ammattimaisempaan suuntaan. Tässä Radio Auran Aaltojen laulettu jingle 1980-luvun lopusta. Jos soitin ei toimi, voit kuunnella äänitiedoston tästä.

Varsinais-Suomessa uusia paikallisradioita olivat vuonna 1989 Uudenkaupungin Radio UBC ja Salon Radio Suomen Salo. Turun Lähiradioyhdistyksen vasemmistoa lähellä ollut Radio Robin Hood putkahti eetteriin vapunaattona 1990.

Iskelmämusiikin suosio on kasvanut kotimaisilla radioaalloilla. Iskelmästä on tullut kilpailuvaltti niille radiokanaville, jotka tavoittelevat varttuneempia kuuntelijoita. Iskelmäradioiden esiinmarssi alkoi todenteolla 1990-luvun lopussa, vaikka tangot, humpat ja valssit olivatkin soineet kotimaan radioaalloilla iät ja ajat.
Turkulainen Radio Majakka syntyi vuonna 1999 Meriradion aiemmin käyttämälle taajuudella 89,0 MHz. Radio aloitti lähetyksensä nimellä Kesäradio 89 heinäkuun toisena päivänä 1999 kello 12. Anna Erikssonin laulama kappale Kesä yhdessä sai kunnian avata uuden kotimaista musiikkia suoltavan aseman ohjelmavirran. Lähetysten käynnistäminen aloitti omalta osaltaan yhä rajumman kilpailun yli 40-vuotiaista kuuntelijoista. Samalla suomalaisessa paikallisradiotoiminnassa alkoi uusi luku. Yhdellä toimilupayhtiöllä oli kaksi eri ohjelmakanavaa.

Kiista taajuudesta

Paikallisradiotaajuudet julistettiin haettaviksi talvella 1999. Kaikki jo toimineet paikallis- ja erikoisradiot hakivat jatkolupia toiminnalleen. Lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö lupasi kokonaan uusia taajuuksia haettavaksi.
Radio Auran Aaltojen taustayhtiö Turun Paikallisradio Oy viritteli toiveita kokonaan uuden iskelmäradion käynnistämistä Turussa. Tavoitteena oli saavuttaa paremmin keski-ikäisiä kuuntelijoita, koska Auran Aallot oli suuntautunut nuoremmille ikäryhmille. Taajuutta 89,0 MHz tavoitellut Turun Paikallisradio Oy saikin keväällä 1999 toimiluvan kakkoskanavalleen. Lupa astui voimaan heinäkuun alussa 1999.
Taloudelliseen ahdinkoon joutunut naantalilainen Lounais-Suomen Meriradio Oy jäi valtioneuvoston toimilupakäsittelyssä vaille jatkolupaa taajuudella 89,0 MHz. Radion lupahakemus oli liikenne- ja viestintäministeriön mukaan puutteellinen, eikä hakemukseen saatu täydennystä kehotuksista huolimatta. Meriradio määrättiin lopettamaan lähetyksensä kesäkuun loppuun mennessä, jolloin voimassa ollut lupajakso päättyi. Kotimaista musiikkia soittanut Meriradio valitti päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta valitus hylättiin. Meriradio vaikeni kesäkuun vaihtuessa heinäkuuksi.
Turun Paikallisradiolla oli tekniset valmiudet pyörittää kahta erillistä ohjelmakanavaa. Auran Aalloilla ja uunituoreella Kesäradiolla oli yhteinen toimitus mutta omat kohderyhmänsä. Auran Aallot liittyi Radio Plus -ketjuun ja alkoi selkeämmin etsiä yleisöä 20-45-vuotiaista. Kesäradio 89 soitti lähes pelkästään kotimaista iskelmää ja tavallaan peri kuulijakuntansa Meriradiolta.

Tuttuja radioääniä

Kesäradio 89:n toimitilat sijaitsivat niin sanotussa Valkoisessa talossa Aurajoen rannalla Turussa. Lähetin oli Meriradion käyttämässä mastossa Rymättylässä Turun saaristossa. Toimilupa myönnettiin alun perin Velkuan kuntaan, joten lähetysten piti tapahtua saaristosta. 500 wattia ja lähes 200 metriä antennikorkeutta riittivät melko hyvään kuuluvuuteen saariston lisäksi Turun seudulla ja muuallakin Varsinais-Suomessa. Meriradiosta poiketen Kesäradio 89 lähetti stereona.
Aseman musiikkilinja oli samantyyppinen kuin edesmenneellä Meriradiolla, mutta radioäänet olivat tuttuja Auran Aalloilta. Kesäradion juontajina toimineet Markku Aalto, Petri Rinne ja Kauko Leinonen juonsivat vuosia Auran Aalloilla.
Kesäradio 89:n ohjelmistoon kuului iskelmämusiikin lisäksi uutisia, paikallisaiheita ja säätietoja. Puhelinkontaktiohjelmia, kuten toivemusiikkiohjelmaa, lähetettiin muutama tunti viikossa. Suoria urheiluohjelmia ei ollut lainkaan. Juonnettuja lähetyksiä kuultiin aamukuuden ja iltakuuden välillä. Viikonloppuisin juonnettu osuus alkoi kahdeksalta ja jatkui iltapäivään. Ilta- ja yöajat oli täytetty iskelmämusiikilla.

Kesäradiosta Majakka

Syyskuun kahdeksantena päivänä 1999 Kesäradio 89 muutti nimensä Radio Majakaksi. Ohjelmisto pysyi samanlaisena kuin aseman aloittaessa, mutta saaristoaiheista ohjelmaa vähennettiin. Uutiset saatiin Radio Plus -ketjulta, johon Auran Aallot oli liittynyt.
Radio Majakka kilpaili vahvasti kuuntelijoista, jotka kuuntelivat Ylen Radio Suomea. Myös Radio Sata oli samoilla apajilla kuin Radio Majakka. Sata oli laajentanut kuuluvuusaluettaan Saloon, Loimaalle ja Uuteenkaupunkiin vastatakseen kiristyneeseen kilpailuun.
Radio Majakka anoi lisää lähetystehoa ja saikin korottaa säteilytehonsa 1000 wattiin. Myös RDS-järjestelmä otettiin käyttöön. Lähetin pysyi edelleen Rymättylässä, mutta kuuluvuus parani Turun seudulla syksyllä 2000. Samaan aikaan uusia kilpailijoita ilmestyi eetteriin. SBS perusti Radio Sadan kylkiäiseksi Iskelmäradion, joka soitti osittain samanlaista musiikkia kuin Majakka. Lisäksi Iskelmäradion kuuluvuusalue oli yhtä laaja kuin Majakan. Myöhemmin kotimaista musiikkia suosivia radioasemia tuli lisää Turkuun. Star FM muuttui Radio Suomipopiksi. Janton-konsernin Sävelradio laajeni Turkuun syksyllä 2001.

Studio keskustaan

Kahden paikallisradion koti, Valkoinen talo, vaihtoi omistajaa ja talon vuokralaisilla oli edessään uusien toimitilojen etsiminen. Turun Paikallisradio Oy muutti yhdessä ilmaisjakelulehden ja mainostoimiston kanssa Turun keskustaan kesällä 2001. Auran Aallot ja Radio Majakka saivat uudet studiot, jotka olivat vierekkäin näkyvällä paikalla. Näkyvyyttä haettiin myös avaamalla internet-sivut molemmille asemille. Auran Aallot oli jatkanut toimintaansa itsenäisenä Radio Plus -ketjun kaaduttua vuodenvaihteessa 2000-2001. Majakan ja Auran Aaltojen yhteinen toimitus työsti ajankohtaisjuttuja kahdelle kanavalle kuten ennenkin. Yhteistäkin ohjelmaa kuultiin, muun muassa Auran Aalloilla suosittu viihdeohjelma Portinvartijan unelmat alkoi pyöriä Majakan taajuudella.
Radio Majakan kuuntelijaluvut olivat kasvussa. Samaan aikaan Iskelmäradio muuttui puolivaltakunnalliseksi ketjuksi ja sen toiminnot siirrettiin Turusta Tampereelle. Iskelmäksi nimensä muuttanut ketju myi kuitenkin ohjelmavirtaansa paikallista mainosaikaa. Majakan toinen vahva kilpailija SBS:n Radio Sata tarkensi kohderyhmäänsä ja kanavailmettään. Pop- ja rock-klassikot  -otsikon alle suuntautunut Sata vähensi iskelmämusiikin soittamista taajuudellaan.

Livenä Majakasta

Suorat konserttilähetykset vähenivät radioaalloilla vuosi vuodelta. Live-musiikkia kuultiin kuitenkin Radio Majakan taajuudella keväällä 2002. Turkulainen iskelmäyhtye toteutti kuuntelijoiden puhelintoiveita suorassa lähetyksessä. Kuuntelijoilla oli mahdollisuudet toivoa musiikkia ilmaisjakelulehdessä julkaistusta listasta. Ohjelmasarjassa taltioitua musiikkia soitettiin myöhemmin radion soittolistalta.
Muitakin live-ohjelmia oli. Karaoke-mestaruuksia ratkottiin nauhoitetuissa lähetyksissä. Turun Paikallisradio Oy:n ohella TS-Yhtymään kuuluvan Turku TV:n ohjelmia lähetettiin joko suorana tai jälkilähetyksinä. Tällaisia olivat muun muassa vaalivalvojaiset ja presidenttiehdokkaiden haastattelut.

Lähetin Turkuun, toinen saaristoon

Vuoden 2003 alussa sekä Radio Majakka että SBS:n Iskelmä saivat luvan siirtää lähettimensä Turkuun. Saariston korkea radiomasto tarjosi kyllä hyvän kuuluvuuden maakuntaan, mutta lähetyspaikka oli arka luonnonilmiöille. Linkkiyhteydet aiheuttivat ajoittain ongelmia, salama rikkoi laitteita ja myrskyt katkoivat sähköjä. Lisäksi kuuluvuus oli Turussa paikka paikoin puutteellinen.
Majakan lähetin siirrettiin Topinojan radiomastoon Turun keskustan liepeille helmikuussa 2003. Lähetystehoa oli aluksi vain 500 wattia, mutta sitä saatiin tuplaten lisää kesällä 2003. Edellisenä syksynä Majakka oli testaillut uudella taajuudella 87,8 MHz, joka oli myönnetty Korppooseen. Testejä suoritettiin Turussa. Taajuus 87,8 MHz otettiin käyttöön Nauvossa keväällä 2003. Tehoa alilähettimessä oli aluksi vajaat 50 wattia, mutta kesällä Majakan kuuluvuus parani Korppoon – Paraisten -alueella tehon noustua 200 wattiin.

”Tanssivien suomalaisten suosikki”

Ylen radiouudistus vähensi jonkin verran iskelmämusiikin soittamista yhtiön kanavilla. Radio Majakan musiikkilinja sen sijaan pysyi entisenään, vaikka asema uudistikin tunnuksiaan kevään 2003 aikana. Yhtenä Majakan sloganina oleva ”tanssivien suomalaisten suosikki” sai katetta kuuntelijatutkimuksesta, joka osoitti aseman tavoittavan viikoittain vajaat 80 000 kuuntelijaa. Sama tutkimus antoi päiväkuuntelijoiden määräksi reilut 35 000 korvaparia.
Radio Majakan soittolista sisälsi musiikkia pääosin 1960-luvulta tämän päivän uutuuksiin. Erikoisuutena olivat ruotsinkieliset kappaleet, joita aseman taajuudella kuultiin aika ajoin. Juonnettua ohjelmaa lähetettiin arkisin kello 7-17. Lisäksi arki-iltoina ja lauantaisin oli joitakin musiikin erikoisohjelmia. Kuuntelijatoiveita toteutettiin lauantai-illan suorassa lähetyksessä.

Uudet luvat ja lupaehdot

Kaupallisten radioiden toimilupakausi päättyi vuoden 2006 lopussa. Liikenne- ja viestintäministeriö asetti uudet luvat haettaviksi saman vuoden alkupuolella. Lopullinen lupakäsittely pidettiin valtioneuvostossa toukokuun lopussa. Kaikki Varsinais-Suomen alueella toimineet radiot saivat uudet, viisi vuotta voimassa olevat toimiluvat.
Ministeriö teki heti lupaprosessin alkuvaiheessa selväksi, että radiotaajuudet menevät uusjakoon. Lounaisen Suomen radioaalloilla tämä ei juuri kuulunut, mutta muualla Suomessa tutut radiokanavat joutuivat vaihtamaan taajuutta, mikä aiheutti kuuntelijoissa ihmetystä.
Turun radiotaajuuksille ei lopulta pyrkinyt uusia hakijoita, joten viranomaiset eivät kajonneet radioiden taajuuksiin. Lupa-alueet sen sijaan tarkentuivat. Majakka sai jatkaa Turussa ja Nauvossa, ja sen pahin kilpailija Iskelmä Turun lisäksi Uudessakaupungissa ja Loimaan seudulla. Lupaehtoihin kirjattiin vaatimukset juonnettujen ohjelmien vähimmäismäärästä arkipäivinä sekä ehdot noudattaa lupaehtoihin kirjattua ohjelmaformaattia. Majakka lisäsi juonnetun ohjelman määrää aloittamalla aamun jo kuudelta ja päättämällä iltapäivän kello 18.

Kuuleeko Vakka-Suomi?

Radio Majakka sai tammikuussa 2008 tilapäisen toimiluvan Uuteenkaupunkiin taajuudelle 88,5 MHz. Uusi Uudenkaupungin Orivossa sijainnut lähetin toimi kahden kilowatin teholla. Kuuluvuus kantoi Raumalle, Euraan ja Turun saaristoon. Lupa oli voimassa kolme kuukautta, jona aikana joillekin radioille luvatut tarkistukset toimilupa-alueissa piti valmistua. Viestintäviraston ja liikenneministeriön aikataulu venyi kuitenkin kesään 2008 asti, joten Majakka lähetti välillä vain 50 watin teholla pitääkseen taajuuden käytössään. Majakalle myönnettiin lupakauden loppuun voimassa oleva lisätaajuus Uuteenkaupunkiin, mutta alkuperäistä kahden kilowatin tehoa jouduttiin pudottamaan 200 wattiin.
Viestintävirasto antoi Majakalle luvan sulkea Nauvossa sijainnut lähetin ja siirtää se Loimaalle, jossa Majakka ei ollut kuulunut kovinkaan hyvin. Loimaan taajuus 91,8 MHz ei kuitenkaan ehtinyt ääneen ennen Radio Majakan muuttumista Radio Melodiaksi. Turun Paikallisradio Oy:n johto katsoi, että Radio Majakalla ei enää ollut kiristyvässä kilpailussa kasvunvaraa tukeutumalla pelkästään kotimaiseen iskelmämusiikkiin. Majakan tilalle luotiin uusi radio, joka otti soittolistalleen myös ulkomaista musiikkia. Radio Majakka lopetti lähetykset 29. syyskuuta 2008 kello 11.59. Melodia jatkoi siitä.

Sloganeita Radio Majakassa:

”Aurinko paistaa ja Kesäradio soi”
”Maalla, merellä, saarella”
”Yllä koko lounaisen Suomen”
”Valo yössä”
”Suomen parasta musiikkia”

NRJ sai alkunsa Pariisissa 1980-luvun alkupuolella, joka oli piraattiradioiden aikaa Ranskassa. NRJ:n toiminnan kerrotaan alkaneen vuonna 1981 piraattiradiona, jota toimitettiin pienessä opiskelijayksiössä Pariisin laitamilla. Yksiö sijaitsi kuitenkin kukkulan huipulla, joten kanavan kuunteleminen oli mahdollista koko kaupungissa. Äänipöydän kerrotaan sijainneen keittokomeron tiskipöydällä, lähettimen kylpyhuoneessa ja antennin parvekkeella. Vähemmän radioalaa seuranneille kerrottakoon, että piraattiradiotoiminta on laitonta. NRJ lähetti piraattiaikoinaan myös mainoksia, vaikka sekään ei ollut sallittua. Alkuvuosina toiminta oli yhdistyspohjaista.

Vuonna 1983 NRJ:stä tuli kaupallinen yhtiö. Seuraavana vuonna NRJ sai luvan mainosten välittämiseen ohjelmansa seassa. Samalla NRJ perusti 15/34 -nimisen mainosmyyntiyhtiön myymään mainosaikaa radioasemalle. 80-luvun puolessavälissä NRJ rankattiin jo Ranskan johtavaksi FM-radiokanavaksi sen avatessa ensimmäiset asemat Pariisin ulkopuolella. NRJ oli ensimmäinen radiokanava, joka lähetti ohjelmiaan myös satelliitin kautta vuonna 1986. Vuonna 1988 kanava laajentui Sveitsiin ja Belgiaan.

Vuosikymmenen vaihtuessa NRJ-asemia oli jo 150 kappaletta ja vuotta myöhemmin NRJ lanseerattiin Saksan Berliinissä paikallisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Vuonna 1993 NRJ laajeni jälleen: kolme uutta asemaa avattiin Saksassa ja kokonaan uutena alueena mukaan tuli Ruotsi. NRJ Stockholm pääsi ensimmäisenä kaupallisena ääneen 9 päivää sen jälkeen, kun toimilupa oli ostettu huutokaupasta. Jo vuoden kuluttua NRJ oli Ruotsin johtava kaupallinen radioketju, jolla oli asema viidessä kaupungissa (Tukholma, Göteborg, Malmö, Halmstad ja Kristianstad). NRJ lanseerasi myös ruotsalaisen mainosmyyntiyhtiö DeciBellen. Saksassa avattiin samana vuonna uusi asema Müncheniin.

90-luvun puolivälissä Ruotsin NRJ oli kasvanut jo 19 aseman ketjuksi kuuluvuusalueen kattaessa 60 % maasta. Mainosyhtiöiden nimet muuttuivat vuonna 1995: 15/34:stä tuli NRJ Regies ja DeciBellestä tuli NRJ Media. 6.10.1995 NRJ aloitti lähetyksensä Suomessa kaupunkina Helsinki taajuudella 96,8 MHz.

Vuonna 1998 NRJ:n valtakunta laajeni jälleen, kun uudet asemat avattiin Norjassa Osloon ja Itävallassa Wieniin. Heti seuraavana vuonna lähetykset aloitettiin puolestaan Tanskassa. Vuonna 2001 Norjan NRJ puolestaan laajensi kuuluvuusaluettaan neljään uuteen kaupunkiin.

NRJ rantautuu Suomeen

Vuonna 1995 Musiikkikersantit Oy:n tytäryhtiö Capitec Oy sai radiotoimiluvan Helsinkiin taajuudelle 96,8 MHz. Yhtiön oli alun perin tarkoitus aloittaa naisille suunnattu radiokanava, mutta suunnitelmat muuttuivat ja NRJ saapui Suomeen.

Jo ennen varsinaisten lähetysten alkua kuultiin taajuudella koelähetyksiä epävirallisella nimellä FM 96,8. Kyseisellä nimellä kanava löytyi ainakin Helsingin Sanomien ohjelmatiedoista. Varsinaiset lähetykset aloitettiin 6.10.1995 nimellä NRJ / Energy Helsinki. NRJ on alusta asti lähettänyt ohjelmaa vuorokauden ympäri. Metsälään sijoitetussa lähettimessä oli tehoa 500 wattia ja ohjelmat siirrettiin NRJ:n Pursimiehenkatu 26:ssa sijainneilta studioilta ISDN:n avulla. ISDN vaihtui myöhemmin radiolinkkiin. RDS oli paikallisradiovuosien ajan ENERGY__.

Alkuperäinen kuuntelijapotentiaali oli 900 000 ihmistä. Jo joulukuussa 1995 NRJ oli pääkaupunkiseudun kuunnelluin paikallisradioasema pääasiallisen kohderyhmänsä, 15-34 -vuotiaiden joukossa. Seuraavana vuonna NRJ nousi pääkaupunkiseudulla kuunnelluimman lisäksi myös suositummaksi paikallisradioksi 15-44 vuotiaiden keskuudessa. NRJ:n ohjelmatyyppinä on ollut kokoajan EHR eli European Hit Radio. Kanavan palveluksessa oli vuonna 1996 n. 20 työntekijää. NRJ Helsinki sai omat kotisivunsa internetiin vuonna 1998.

Keväällä 1999 NRJ sai toimiluvan seitsemälle uudelle paikkakunnalle. Uudet asemat saatiin NRJ Finland Oy:n paikallisradiolupina, jotka edellyttivät osittain paikalliset lähetykset.  Lähetykset Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Kuopiossa, Oulussa, Lahdessa ja Joensuussa alkoivat helmikuussa 2000. Lahdessa NRJ sai varsin suositun ja tunnetun Rytmiradio Lahden entisen taajuuden 96,6 MHz. Virallisesti uudet asemat avattiin ystävänpäivänä maanantaina 14.2.2000, mutta koelähetyksiä oli usealla paikkakunnalla jo edellisellä viikolla. Esimerkiksi Lahdessa lähetykset alkoivat jo perjantaina 11.2.2000. RDS oli kaikilla taajuuksilla laajenemisen jälkeen __NRJ___.

Toimiluvan edellyttämiä paikallisia lähetyksiä NRJ:llä kuultiin arkisin 09.00-15.00 ja 21.00-03.00. Paikalliset ohjelmat tuotettiin kuitenkin NRJ:n Helsingin studioilta. Laajentumisensa jälkeen NRJ alkoi olla enemmän myös otsikoissa. Keväällä 2000 asema pääsi lehtiin aloittaessaan ensimmäisenä maailmassa soittoäänien musiikkilistan. Lista toteutettiin yhteistyössä soittoääniä myyneen Ioboxin kanssa ja se kuultiin NRJ:n aamussa joka keskiviikko klo 8.

Elokuussa 2000 julkaistiin laajentuneen kuuluvuusalueen ensimmäisen KRT:n tulos. NRJ oli kohderyhmässään (15-35-vuotiaat) toisiksi suosituin kanava Kiss FM:n jälkeen. NRJ tavoitti viikossa n. 250 000 ja keskimääräisenä päivänä yli 110 000 kohderyhmään kuuluvaa kuuntelijaa.

Artistit ja bändit pääsivät juontamaan iltapäivälähetyksiä NRJ:llä syksyllä 2000. Artistit saivat itse päättää ohjelman puheenaiheista. Puheen lisäksi ohjelmissa kuultiin tietysti musiikkia ja kilpailuja. NRJ Primen (klo 15-18) tähtijuontajina olivat mm. Nylon Beat, Waldo’s People, Disco, nonStop, Egotrippi ja Fintelligens.

Heti vuoden 2001 alussa Liikenne- ja Viestintäministeriö julisti haettavaksi uusia ja vapautuneita taajuuksia. NRJ haki taajuutta mm. Kemiin, Rovaniemeen, Tammelaan, Savonlinnaan, Seinäjoelle, Poriin, Vaasaan ja Hämeenlinnaan. Muutkin kanavat hakivat uusia taajuuksia varsin runsaasti, vaikka vapaita taajuuksia oli jaossa varsin rajoitetusti. Helmikuussa NRJ sai luvan Savonlinnaan, Tammelaan ja Karjalohjalle. Saalis toimilupamarkkinoilla jäi varsin pieneksi, vaikka NRJ hakikin lupia useampaan kaupunkiin.

Tammikuun lopussa julkaistu KRT paljasti NRJ:n nousseen Lahdessa kohderyhmänsä kuunnelluimmaksi asemaksi. Touko-joulukuun 2000 kestäneen tutkimuksen aikana NRJ tavoitti viikoittain alle 35-vuotiaiden ikäryhmästä 62 %. Alle 25-vuotiaiden keskuudessa luvut olivat hyviä myös Oulussa ja Turussa. Oulussa ikäryhmästä tavoitettiin viikossa 59 % ja Turussa 61 %.

Helmikuun lopussa 2001 NRJ osti osuuden Kaakkois-Suomessa Radio Plus -nimellä toimineesta SBC Radio Oy:stä. NRJ:n omistusosuudeksi tuli 45 prosenttia ja loput 55 prosenttia jäivät yhä SBC Studio Ay:n omistukseen. Omistusmuutos tarkoitti käytännössä Radio Plus Kaakkois-Suomen korvaantumista NRJ:n omilla lähetyksillä. Pian sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Radio Plussan ohjelma muuttui tauottomaksi musiikiksi mainoksien säilyessä mukana.

Maanantaina 12.3.2001 muuttui Kouvolan 93,8 MHz:n RDS. Aikaisemman __PLUS__ -tekstin tilalle tuli __NRJ___, vaikka kanava käyttikin yhä Radio Plus -jinglejä. Maanantai oli Radio Plus -päivä Kaakkois-Suomessa, sillä tiistaina alettiin kuulla jo NRJ:n ennakkotiedotteita. Tiistaista lähtien Kotkassa, Kouvolassa, Lappeenrannassa ja Imatralla kuultiin Eminemin Stan-biisiä, jonka välissä kerrottiin uuden kanavan aloittamisesta: ”Tällä taajuudella aloittaa kolmen päivän kuluttua Suomen tyylikkäin radioasema”.

Perjantaina se sitten tapahtui, NRJ aloitti Kaakossa. Ohjelman oli tarkoitus alkaa klo 6, mutta ohjelmansiirto ei ilmeisesti ollut aivan kunnossa. Taajuuksilta kuultiin vain kantoaaltoa, kunnes Eminem ja tiedote alkoivat taas vuorotella noin kymmenen yli kuusi. Puoli kuudelta NRJ pääsi ääneen myös Kaakkois-Suomessa. Ohjelmansiirto toteutettiin alkukuukausina todennäköisesti esimerkiksi ISDN:llä, sillä äänenlaatu oli Lahden lähetykseen verrattuna huono.

Idea nuorisoradiosta syntyi, kun Radio Sadan rinnalle haluttiin nuorisokanava. Kiss FM:n taustalla oli turkulaisen Radio Sadan lisäksi helsinkiläinen Radio City. Näiden kanavien yhteisyrityksen nimi oli Helsingin Radioviestintä Oy, joka sai toimiluvan keväällä 1994. Ennen kuin kanava ehti edes aloittaa, oli se jo osin ulkomaisessa omistuksessa: Eurooppalainen monimediayhtiö SBS osti koko Pro Radio Oy:n (Radio Sata) osakekannan ja siten tuli myös Helsingin Radioviestinnän osakkaaksi. Samalla kertaa myös Radio Sadan omistusosuus tamperelaisessa Radio 957:ssa siirtyi SBS:lle. Ennen aloitustaan kanavaa suunniteltiin työnimellä Teiniradio, kunnes nimi Kiss FM keksittiin. Kiss FM oli aloittaessaan Suomen ensimmäisiä erikoisradioita, vain Classic Radio (Classic FM) oli ehtinyt ensin eetteriin vuonna 1992. SBS Finlandin nykyinen toimitusjohtaja Leena Ryynänen on toiminut Kissin johdossa alusta asti.

Kiss FM:n toimitilat sijaitsivat alusta lähtien Helsingin Kaapelitehtaalla, jossa kanava toimi loppuun asti. Alkuaikoina tiloissa oli yksi lähetykseen tarkoitettu studio, äänituotantostudio sekä editti, jossa musiikkia tallennettiin kovalevylle. Ohjelmapäällikkönä toimi Markus von Reiche. Vuonna 1995 kanavan toimilupa-alueeseen kuului Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Tampere, Turku ja Oulu. Kuuluvuusalueen kuuntelijapotentiaali oli 1,5 miljoonaa suomalaista, joista 400 000 omassa 15-25 -vuotiaiden kohderyhmässä. Ohjelmansiirto toteutettiin 128 kbps datasiirrolla, ja lähetystä kuultiin alusta asti ympäri vuorokauden.

Ennen varsinaista aloitusta maaliskuussa 1995 Kiss FM lähetti koelähetystä Helsingissä ja Turussa. Helsingissä koelähetyksiä saatettiin kuulla jopa viikon ajan ennen aloitusta ja Turussakin paria päivää aikaisemmin. Koelähetyksissä Kissiä mainostettiin Suomen ainoana hittiasemana. Lisäksi laskettiin päiviä kanavan oikeaan aloitukseen, kuultiin musiikkia, stereotestiä ja äänitehosteita, kuten tuulen huminaa, salamointia ja leijonan karjuntaa.

Kiss erikoistui nuorisoradioksi ja aloitti toimintansa keskiyöllä 25.3.1995. Tämä tapahtui siis perjantain ja lauantain välisenä yönä. Juuri ennen avajaislähetystä kuultiin lähtölaskenta. Varsinainen lähetys alkoi täsmällisesti sekunnilleen tasan klo 00:00. Ensimmäisenä kappaleena kanavalla soi Neljän Ruusun biisi ”Energiaa”, jonka jälkeen kuultiin Henkka Hyppösen ensimmäinen spiikki. Hyppönen siirtyi Kissille Kouvolan SBC Radiosta. Kissin ensimmäinen lähetys ei ollut kuitenkaan suora, vaan se oli taltioitu. ”Energiaa”-biisiä ei juuri aloituksen jälkeen kuultu kanavalla. Syynä lienee sopimattomuus formaattiin ja Energy (NRJ) -nimisen radiokanavan aloittaminen pääkaupunkiseudulla. Mainosten puolella ensimmäiseksi ennätti 7up, jonka sloganina toimi aikanaan ”7Up – nothing but real”.

Uuden nuorisokanavan kuuluvuusalueeksi tuli neljä suurta kaupunkia: Helsinki, Turku, Tampere ja Oulu. Kissin musiikki oli alussa pääasiassa ulkomaalaista hittimusiikkia dance-musiikilla höystettynä. Ensimmäisinä vuosina juonnettua ohjelmaa kuultiin maanantaista torstaihin klo 06-22, perjantaisin klo 06-24 ja lauantaisin sekä sunnuntaisin klo 07-22. Henkilökuntaa kanavalla oli alussa 17, johon luetaan juontajista Henkka Hyppösen lisäksi mm. Kirsi-Maria Muukkonen ja Tomi Yrjölä.

Timo Salonen juonsi kanavan alkuvuosina viikonloppuiltoja, joista muodostui Kiss FM Sähkökääpiö vuonna 1996. Sähkökääpiö nousi nopeasti kuuntelijaluvuissa ohi silloin viikonloppuiltoja dominoineen Pertti Salovaaran shown. Kiss FM Sähkökääpiön nettisivut olivat Suomessa ensimmäiset radio-ohjelman kotisivut vuonna 1996. Myöhemmin Sähkökääpiön sivujen yhteydessä pyöri myös Suomen ensimmäinen Chat. Sähkökääpiö jatkui vuoden 1997 loppuun, jonka jälkeen Timo Salonen siirtyi Kissin arki-iltashown vetäjäksi.

Helsingin alkuperäinen taajuus 102,4 MHz vaihdettiin heti aloitusta seuraavana vuonna 1996 paremman lähetystehon saamiseksi. Entisen taajuuden 200 W:n sijaan uudella 104,6 MHz:lla voitiin lähettää 500 W:n teholla.

Vuonna 1998 Kissillä vaihtui sekä ohjelmapäällikkö että juonnetun ohjelman lähetysaika viikonloppujen osalta. Ohjelmapäälliköksi siirtyi Tomi Yrjölä, joka oli kanavan alkuperäisiä juontajia. Perjantai-illan ohjelman viimeinen tunti siirtyi lauantaille. Perjantaisin juonnettiin siis klo 06-23 ja lauantaisin 07-23.

Seuraavana vuonna kanavalla tapahtui merkittäviä muutoksia. Kanavan kuuluvuusalue sai varsin merkittävää lisäystä keväällä saavutetun uuden radiotoimiluvanluvan ansiosta. Toimilupaan merkityt uudet lähetyspaikkakunnat olivat Anjalankoski, Janakkala, Joensuu, Jyväskylä, Orimattila, Pori, Siilinjärvi, Tammela ja Vaasa. Kuuluvuusalue laajeni näille seuduille pääasiassa heinäkuun 1999 alkupuolella. Anjalankoskelle Kiss sai suuren lähetystehon, 30 kW vaakapolarisaatiolla. Myös Tammelan lähettimen teho oli normaalia suurempi 5 kW.

Lähettimien sijoituspaikat olivat pääasiassa toimiluvan paikkakuntien lähikaupungit. Janakkalan lähetin sijoitettiin Hämeenlinnaan ja Siilinjärven Kuopioon. Orimattilan lupaa ei koskaan otettu käyttöön, vaan se siirrettiin seuraavana talvena Lahteen eri taajuudelle. Kesällä 1999 Kiss FM:n musiikkia muutettiin kuuluvuusalueen laajenemisen yhteydessä. Ulkomaisen hittimusiikin osuutta vähennettiin, dancen soittaminen lopetettiin lähes kokonaan ja suomipoppia lisättiin. Samassa yhteydessä Kiss FM alkoi kutsua itseään sloganilla Uusi Kiss FM, joka kuvasi hyvin kanavan uusiutumista. Kanava halusi tehdä itsensä tutuksi myös Sano se ja voita -kilpailulla. Juontaja soitti johonkin puhelinnumeroon ja kysyi Kiss FM:n slogania. Mikäli puheluun vastannut tiesi sen, hän voitti 500 markkaa.

Toukokuun lopulla 2000 Kiss FM:n lähetin siirtyi Vaasassa Digitan Alskatin radioasemalle. Taajuus 105,8 MHz sai lisää lähetystehoa paikan vaihdon yhteydessä. Aikaisemmin Vaasan lähetin sijaitsi keskustassa, joka aiheutti läheisillä taajuuksilla olevien kanavien lähetyksiin häiriöitä. Häiriöistä kärsi mm. Nova ja Yleisradio.

Paikallisradiotoiminta oli aloitettu Suomessa 1980-luvun puolivälissä. Vuonna 1985 toimintansa käynnistäneistä radioista suurin osa oli saanut lähetyksensä hyvin käyntiin ja uusiakin tulokkaita oli ilmaantunut aalloille vuosien 1987-88 aikana. Helsinki ja Oulu olivat ainoita paikkakuntia, joissa toimi useampi kuin yksi paikallisradio. Kilpailu mainosmarkoista haluttiin ulottaa muihinkin kaupunkeihin, joten uusia lupia myönnettiin talvella 1989 muun muassa Turkuun.
Radio Auran Aalloilta syksyllä 1988 irtisanoutuneet päätoimittaja Markku Heikkilä ja toimituspäällikkö Kaija Väisänen havittelivat perustamansa yrityksen Radionomaiset Oy nimiin omaa radioasemaa. Toisaalla niin ikään Auran Aalloilla työskennelleet Arto Mäkinen ja Markku Ahto puuhailivat toimilupahakemusten parissa. Nelikko yhdisti lupahakemuksensa ja jakoi omistuksen tasan perustamassaan Pro Radio Oy:ssä.
Uusi toimilupayhtiö halusi alusta asti nojata ammattimaisuuteen, josta johtui yhtiön nimikin. Lähetystaajuudeksi saatiin 100,1 MHz, josta napattiin uuden turkulaisaseman nimeksi Radio Sata. Markkinointi ja studioiden rakentaminen aloitettiin kesällä 1989 ja Radio Sadan ensimmäiset koelähetykset tapahtuivat saman vuoden elokuussa. Toimitilat sijaitsivat kauppatorin laidalla KOP-kolmion talossa. 100-wattinen lähetin sijaitsi Turun Luolavuoren radiomastossa.

Ääneen Linnan sanoin

Radio Sata polkaistiin käyntiin syyskuun toisena päivänä 1989 kello 8.00. Aseman ensimmäiset sanat lausui entinen Yleisradion pääkuuluttaja, kreivi Carl Erik Creutz, joka luki alkusanat Väinö Linnan suurteoksesta ’Täällä Pohjantähden alla’. Ensimmäisenä uuden radion toimittajista olivat äänessä päätoimittaja Markku Heikkilä, toimituspäällikkö Kaija Väisänen sekä toimittajat Petri Rinne ja Lassi Lähteenmäki. Myös toimitusjohtaja Arto Mäkinen esittäytyi. Radio Sadan ohjelma alkoi aamuisin ja päättyi iltaisin turkulaisartistien yhdessä levyttämällä tunnusmelodialla ’Radiosta Sataa’.
Uusi turkulaisradio halusi alusta asti erottua kilpailijastaan Auran Aalloista. Ohjelmaa tehtiin aktiivisille kaupunkilaisille nuorista aikuisista keski-ikäisiin. Lastenohjelmia, hartausohjelmia tai suoria urheilulähetyksiä ei taajuudella 100,1 MHz kuultu lainkaan. Ohjelmaa tehtiin aamukuudesta iltakuuteen. Toimittajia oli toiminnan alussa vain neljä, lisäksi radiolla oli joukko avustajia. Osa radion henkilökunnasta oli saanut radiokokemusta Auran Aalloilla, mutta muualtakin hankittiin osaajia. Ohjelmissa soitettu musiikki erosi myös kilpailijan musiikkilinjasta. Radio Sadan aalloilla kuului paljon klassikoita 1960- ja 70-luvuilta, kun taas uusi kotimainen musiikki soi Radio Sadassa harvakseltaan.
Radio Sata oli vahva haastaja Turussa jo toimineille radioasemille. Samaan aikaan toimiluvan saaneet Auran Aallot ja Turun Kaapelitelevisio Oy olivat yhdistäneet lupansa. Kaupungin kolmas radio, ei-kaupallinen Turun Lähiradio, oli Sadan aloittaessa vasta lähtökuopissa. Yleisradio suunnitteli radiouudistusta, joka toteutui kesäkuussa 1990. Mainosmarkkinoilla kummitteli lisäksi vain viikon mittaiseksi tähdenlennoksi jäänyt paikallinen iltapäivälehti Etusivu, jonka ensimmäinen numero ilmestyi 1. syyskuuta ja viimeinen 8. syyskuuta 1989.

Uutta tekniikkaa ja lisätehoa

Molemmat turkulaiset kaupalliset radiot saivat lisää lähetystehoa talvella 1990. Auran Aaltojen ja Radio Sadan yhteinen lähetysantenni kohosi 125 metrin korkeuteen merenpinnasta Luolavuoressa. Lähettimen teho oli nyt kaksinkertainen eli 200 wattia. Kuuluvuusalueen säde oli noin 40-50 kilometriä.
Radio Sata nojasi alusta asti ohjelmavirta-ajatteluun. Erillisiä ohjelmia kuultiin vain iltaisin ja puolenpäivän aikaan. Muuten lähetys oli yhtä ohjelmavirtaa, johon sisältyivät uutiset, musiikki, juonnot ja ajankohtaisjutut. Radio pyrki erottumaan pahimmista kilpailijoistaan Auran Aalloista ja Ylen Turun radiosta paitsi musiikillaan myös ohjelmien sijoittelulla. Uutiset esimerkiksi kuultiin viittä vaille tasatunnein, kun yleisesti oli totuttu tasalta kuultaviin uutislähetyksiin. Erillistä paikallisuutislähetystä ei Radio Sadalla ollut lainkaan, vaan kaikki uutiset luettiin samassa lähetyksessä.
Tekniikka oli kehittymässä kohti automaattiradioita, joissa juontajien ei tarvinnut välttämättä edes käsitellä levyjä tai ääninauhoja. Radio Sadan studiossa oli jukeboksijärjestelmä, jossa oli kymmeniä cd-levyjä. Juontajan työ helpottui, kun soitettava musiikki valittiin äänipöydässä olevalla näppäimistöllä. Vinyylilevyjäkin soitettiin, mutta vähemmän kuin cd-tallenteita. Kelanauhurit ja mainosajoon tarkoitetut NAB-nauhurit muistuttivat yhä alkuaikojen paikallisradiotekniikasta. Juontajille hankittiin niin sanotut headset-mikrofonit, jotka edustivat maassamme uutta tekniikkaa 1990-luvun alussa. Ulkolähetysautoa ei Radio Sadalla ollut lainkaan, sillä käytössä oli kannettava linkki, jolla saatiin yhteys radion studioon muutamien satojen metrien säteellä kauppatorista.

MM-kiekosta uusi aluevaltaus

Monille paikallisradioille tavaramerkeiksi muodostuneet suorat urheilulähetykset puuttuivat Radio Sadan ohjelmistosta. Vuonna 1990 alkoi kuitenkin maassamme uusi jakso urheiluradiotoiminnassa, kun paikallisradiot alkoivat välittää jääkiekon MM-kisaselostuksia. Radio Sata oli hankkinut selostusoikeudet sveitsiläiseltä yhtiöltä ja aikoi selostaa Bernissä järjestetyt vuoden 1990 MM-kisat. Yhteistyökumppaneiksi tulivat Radio Ykkönen Helsingistä ja Radio Jyväskylä, jonka päätoimittaja Kari Tyni toimi selostajana Sveitsissä. Suurella rahalla hankittu selostussopimus sai jatkoa seuraavana vuonna Turun kiekkokisoissa. Suoria kiekkoselostuksia kuultiin Radio Sadassa vielä 1990-luvun alun MM-kisoista. Muuten aseman ohjelmissa urheilulähetykset olivat paitsiossa. Vuonna 1994 Radio Sata selosti kuitenkin yksittäisiä SM-sarjan jalkapallo- ja jääkiekko-otteluja.

Sisältöä viikonloppuun

Radionkuunteluun käytetty aika oli kasvanut tasaisesti paikallisradioiden aloitettua toimintansa. Kuuntelu lisääntyi entisestään, kun Yleisradio uudistui. Uudet kanavat kohdistettiin ikäryhmittäin. Radio Suomi osui Radio Sadan kohderyhmään eli 25-55-vuotiaisiin, jonka huomiosta Turussa kisaili myös Auran Aallot.
Radio Sata pyrki vastaamaan uuteen haasteeseen lisäämällä sisältöä viikonloppuun, joka oli todettu hyväksi kuunteluajaksi. Asemalle palkattiin toimittaja Yleisradiosta tuottamaan uutta Viikonloppuradiota. Turun radiossa yli vuosikymmenen työskennellyt Kari Purssila vastasi kolmen kaupungin yhteisen viikonloppuohjelman toteuttamisesta. Radio Sadan lisäksi yhteislähetyshankkeessa olivat mukana helsinkiläinen Radio Syke ja Radio Tampere. Syke korvattiin kuitenkin varsin nopeasti Espoossa toimineella Radio Westillä.
Viikonloppuradion ohjelmisto koottiin kaikkien kolmen radion tuottamasta materiaalista. Mainonta oli paikallista, mutta ohjelmavastuu jaettiin tasan. Lauantaisin ja sunnuntaisin kuultu Viikonloppuradio aloitti lähetyksensä toukokuussa 1990, mutta toiminta päättyi jo saman vuoden lopussa. Paikallisen uutisoinnin koettiin kärsivän liikaa, kun sama ohjelma kuului yhtä aikaa kolmen suurimman talousalueen radioissa. Viikonloppuohjelmisto paikallistui vuoden 1991 alussa.
Useiden radioiden yhteisesti hankkimaa ohjelmaa kuultiin Radio Sadassa muutenkin kuin Viikonloppuradiossa. Suoria satelliittilähetyksiä kansainvälisten musiikkitähtien konserteista ja ulkopuolisten tuottajien toimittamia musiikkiohjelmia välittivät useat paikallisradiot yhtä aikaa. Yksi tunnetuimmista Radio Sadassa kuulluista erikoisohjelmista oli amerikkalaisen tiskijukan Wolfman Jackin radioshow.
Radio Sadan toimitusjohtaja Arto Mäkinen keskittyi mainosyhtiönsä Provox Oy:n kautta valtakunnalliseen radiomainontaan. Niinpä Radio Sadalle nimettiin uusi johtaja. Radio Porin menestyväksi radioksi luotsannut ekonomi Leena Ryynänen ryhtyi johtamaan turkulaisradiota. Toimitusjohtajanvaihdos tapahtui samoihin aikoihin, kun Radio Sata nousi Auran Aaltojen rinnalle Turun seudun kuunnelluimpana radiona. Kisassa edettiin rinta rinnan, jos mittarina pidettiin viikkokuuntelijamääriä. Turun radio ja sen kautta Radio Suomi oli jäänyt tutkimusviikon kokonaiskuuntelijamäärässä parillakymmenellä tuhannella kuuntelijalla kaupallisesta kaksikosta.
Radio Sata kasvatti liikevaihtoaan vuonna 1991 merkittävästi ja nousi Suomen neljänneksi suurimmaksi paikallisradioksi.

Luonnollinen radioyö

Radiotoiminta koki teknisiä muutoksia pienin askelin. Ohjelma-aikaa oli pidennetty myös Radio Sadassa ilta-aikaan parilla tunnilla. Radio Sadassa pyrittiin ohjelmisto saamaan ympärivuorokautiseksi automaation avulla. Äänitaajuuspuhelimella toiminut toivemusiikkiautomaatti, Jukeboksi, alkoi toteuttaa kuuntelijoiden levytoiveita ensimmäisenä maailmassa Radio Sadan taajuudella. Jukeboksi-lähetyksen päätyttyä illalla asema täytti ohjelma-ajan ”yön äänillä” eli valtameren kohinalla, linnunlaululla ja myöhemmin myös tietokilpailukysymyksillä. Luonnonääniä alkoi vähitellen kuulua myös muiden radioasemien yölähetyksissä. Jukeboksi-järjestelmä laajeni sekin eri puolille Suomea.

Kohti ketjutusta

Puheet valtakunnallisesta mainosradiosta putkahtivat tuon tuostakin esiin 1990-luvun alussa. Helsinkiläinen Radio City oli hakenut lupaa koko maan kattavalle asemaketjulle yksin ja yhdessä Radio Sadan kanssa. Lupaa ei herunut, koska viimeistä vapaata taajuuskaistaa ei haluttu vielä vuonna 1991 uhrata keskeneräisille hankkeille, kuten liikenneministeriö asian muotoili.
Pro Radio Oy:llä oli muitakin virityksiä laajentua kuin yhteinen lupahakemus Radio Cityn kanssa. Helsingissä konkurssin tehneen Radio Sykkeen taajuudelle puuhattiin jatkajaa. Radio Sadan taustayhtiö oli yhtenä perustamassa Suomen ensimmäistä klassisen musiikin radioasemaa Classic Radiota. Asema aloitti Helsingissä espoolaiselta Radio Westiltä vapautuneella taajuudella tammikuussa 1992. Omistajina olivat Pro Radio Oy, espoolainen Radio Kantri Oy ja ruotsalainen VLT Media Ab. Vähemmistöosuudellaan Classic Radiossa ollut ruotsalaisyhtiö oli ensimmäinen ulkomaalainen paikallisradio-omistaja Suomessa.

Tutkimuksesta sanasotaa

Valtakunnallinen aluevertailu osoitti vuonna 1992, että rajuin kilpailu radioalalla käydään Turun seudulla. Kuuntelijatutkimuksesta tuli Yleisradion, Auran Aaltojen ja Radio Sadan välillä sanailua, kun kaupalliset asemat pyrkivät tutkimusviikolla kalastelemaan kuuntelijoita erityistempauksin. Lopulta puolueeton kuuntelijatutkimus haluttiin kokonaan vesittää, vaikka tutkimusmenetelmät todettiin oikeiksi. Talvelle 1992 toteutettu tutkimus nosti Radio Sadan kaupungin ykkösradioksi kuuntelijamäärillä mitattuna. Auran Aallot koettiin puolestaan mieluisimmaksi asemaksi ennen Sataa ja Yleisradion kanavia. Oman lusikkansa sekavaan soppaan sotki naantalilainen Meriradio, joka oli eronnut Paikallisradioliitosta, eikä näin ollut mukana Yleisradion ja Paikallisradioliiton yhteisessä tutkimuksessa.
Ohjelmistoltaan Radio Sata oli muuttunut alkuvuosista. Juuri suuret ikäluokat tavoitettiin paremmin soittamalla entistä enemmän iskelmää ja kevyttä musiikkia. Toimittajia oli lisäksi palkattu vuosien varrella lisää ja henkilökunnan kokonaismäärä nousi yli kahdenkymmenen toimihenkilön. Ohjelmaa lähetettiin ympäri vuorokauden, josta juonnettua ohjelmavirtaa oli noin 14 tuntia päivässä. Taloudellinen notkahdus näkyi paikallisradioiden mainosajan myynnissä, mutta Radio Sata pystyi jatkamaan toimintaansa ilman muutoksia tai ohjelma-ajan supistuksia. Tekijänoikeusjärjestö Gramexin peräämät maksamattomat laskut soitetusta musiikista tekivät kuitenkin loven myös Radio Sadan kirstuun. Useille paikallisradioille Gramex-velat aiheuttivat konkurssiuhan tai jopa toiminnan päättymisen.

Radio Lokin on-air-studio Kotkan Sapokassa vuosina 1992-1993.

Ensimmäiset paikallisradiot Suomessa saivat toimilupansa vuoden 1985 alussa Paikallisradioliiton pommitettua valtioneuvostoa toimilupahakemuksilla liiton perustamisesta eli syksystä 1983 asti. Kokeiluluontoisia lupia myönnettiin 33 kappaletta ja ne olivat voimassa kaksi vuotta. Seuraavan kerran lupia jaettiin 11.6.1987, jolloin myös Kymenlaakson Radio Oy sai toimiluvan Kotkan alueelle. Jo toiminnassa olleet paikallisradiot saivat samalla kahden vuoden jatkon toimilupiinsa. Vuoden 1987 toimilupakierroksen ansiosta paikallisradioiden määrä nousi 26:een, lisäksi aloitti kaksi ei-kaupallista yksityisradiota.

Kotkaan taajuudelle 87,7 MHz luvan saaneen Kymenlaakson Radio Oy:n omistajat olivat paikallisia lehtiä. Omistajiin kuuluivat Eteenpäin, Anjalankosken Sanomat, Kymen Sanomat sekä Etelä-Suomi, jonka toimitalossa radion tilat alun perin sijaitsivat. Yhtiö aloitti radiotoiminnan 30. marraskuuta 1987 nimellä Radio Lokki. Kouvolalaisen SBC Radion toimitusjohtaja Voitto Saksa oli myös auttamassa Kotkan omaa paikallisradiota alkuun. Lokin toimitus kasattiin lehtiväestä ja avustajista laidasta laitaan.

Radio Lokin ensimmäinen lähetyspäivä ei sujunut täysin ongelmitta. Sulake paloi ja sähkeitä luettiin milloin kynttilän, milloin taskulampun valossa. Asema lähetti ohjelmaa aluksi vain iltapäivisin kahdesta kuuteen ja lauantaisin aamukahdeksasta yhteentoista. Sähkeuutisia kuultiin kahdesti päivässä ja paikallisuutisten lisäksi käsittelyssä olivat myös kotimaan ja ulkomaiden tärkeimmät uutiset. Kanavan ohjelmistoon kuuluivat alusta asti myös poliisiuutiset. Aamulähetykset Lokissa aloitettiin vasta varsinaisten tilojen valmistuttua, keväällä 1988.

Alueensa oma radio

– Me ei oteta mallia mistään. Emme kuuntele edes Yleä. Meitä ohjaavat vain alueen ominaispiirteet ja hyvät tavat. Mitään rokkiradiota tästä ei tule, vaan kaikki voivat meitä kuunnella, uhosi pari viikkoa toimineen Radio Lokin päätoimittaja Tapio Blinnikka Helsingin Sanomissa 11.12.1987. Blinnikka oli aiemmin työskennellyt kuusi vuotta Ruotsin radiossa, jonka avoimuutta hän pyrki toteuttamaan myös Lokissa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että suoria lähetyksiä, joissa ihmiset laitettiin puhumaan studiosta suoraan ilmoille, tehtiin mahdollisimman paljon.

Päätoimittajan lisäksi Lokin palkkalistoilla oli alkuaikoina kolme muuta toimittajaa sekä liuta avustajia. Lisäksi kanavalla oli kolme mainosmyyjää, mutta työtehtävät eivät olleet täysin nimikkeiden mukaisia. Päätoimittaja Blinnikka kehui Helsingin Sanomille itsekin kiertäneensä yrityksissä markkinoimassa mainosaikaa. Mainoksia olikin jo lähes maksimimäärä kanavan ensimmäisinä viikkoina. Innokkaimpia mainostajia olivat pankit, vakuutusyhtiöt ja autofirmat.

Yhteistyötä Kotkan ystävyyskaupungin radion kanssa

Maaliskuun lopussa 1988 Radio Lokki ja Kotkan ystävyyskaupungin, Tallinnan radio kertoivat suunnittelevansa keskinäistä yhteistyötä, joka käsittäisi yhteisiä lähetyksiä sekä ohjelmien vaihtoa. Tallinnan radion johtaja Mart Siimann sekä Neuvostoliiton television ja radion Pohjoismaiden kirjeenvaihtaja Enn Anupyld vierailivat Radio Lokin toimituksessa keskustelemassa päätoimittaja Tapio Blinnikan kanssa yhteistyömahdollisuuksista.

– Meillä on kerran viikossa ohjelma ”Ihmisiä sorvin ääressä”, joka esittelee yhden työpaikan työntekijöitä ja soittaa heidän toivekappaleitaan. Voisimme lähettää tämän ohjelman Tallinnan radioon ja sieltä voisi tulla meille samanlainen. Yhteistyö toisi myös uutismateriaalia Radio Lokin Eestin uutisiin, jotka lähetetään joka keskiviikko. Mahdollisia olisivat myös ohjelmat, joissa lähetys tulisi samaan aikaan sekä Kotkan että Tallinnan studiosta, Blinnikka kertoi Etelä-Suomi -lehdelle 30. maaliskuuta 1988.

– Lokki tekisi jalon teon, jos kertoisi miten Eestin maa makaa, mitkä ovat sen ihmisten ilot ja surut, kommentoi Enn Anupyld. Mart Siimann puolestaan kertoi Etelä-Suomelle, että Tallinnan radiolla olisi jo valmiiksi resursseja ohjelmien vaihtoon, sillä sen suomenkielisessä toimituksessa oli neljä toimittajaa, jotka toimittavat tunnin verran suomalaista ohjelmaa joka päivä. Lisäksi yhteistyötä oli suunnitteilla myös mainosten saralla. Siimann pyysi Radio Lokkia yhteistyökumppaniksi välittämään suomalaisia mainoksia Tallinnaan.

Radio Lokki sai käyttöönsä ulkolähetysauton vuonna 1990.

Meriradion lähetysauto Vahdon markkinoilla kesällä 1994.

Syksy 1990 toi muutoksia Meriradioon. Asema oli toiminut kesän Naantalissa ja palkannut uusia radioääniä ohjelmien toimittajiksi. Auran Aalloilta tutut Kauko Leinonen ja Antti Korhonen liittyivät Meriradion miehistöön Vintolan hankittua radion itselleen. Molemmat kuitenkin palasivat Auran Aalloille kesän 1990 jälkeen.
Velkuan lähettimeen saatiin viimein lisätehoa, mutta edellytyksenä oli taajuuden 95,3 MHz vaihtaminen taajuudeksi 89,0 MHz. Uusi lähetin asennettiin syyskuussa ja tehoksi tuli 500 wattia. Antennikorkeus ei muuttunut, joten kuuluvuus oli yhä nihkeää Turun seudulla. Jo kevään aikana stereolähetys oli muuttunut monosignaaliksi, koska linkkiyhteys Naantalin viljasiilon katolta Velkualle ei ollut riittävän hyvä stereosignaalille. Lähetin kytkettiin mono-asentoon kesän 1990 aikana.
Kesän vaihduttua syksyksi Meriradio muutti myös ohjelmistoaan. Asema suuntasi musiikkinsa varttuneelle väelle ja lopetti uutisohjelmansa. Paikallisuutisia kuultiin aina syksyyn 1990 asti. Meriradio oli myös eronnut Paikallisradioliitosta, koska katsoi sen ajavan vain isojen asemien etuja. Ohjelmaa Meriradio tuotti arkisin aamuseitsemästä iltaviiteen ja viikonloppuisin hieman pidempään. Iltoihin lisättiin pian toive- ja terveisohjelma, johon kuuntelijat saivat soittaa. Käyttöön otettiin palvelunumero, jonka tuotosta osa tuli radiolle. Vähitellen ohjelma-aikaa lisättiin jatkumaan aina iltakymmeneen asti. Vakituisten toimittajien lisäksi asemalla oli laaja avustajien joukko tekemässä ohjelmia. Myös oma kuuntelijayhdistys perustettiin.

Rohkeasti vain suomeksi

Turun seudulla radioasemien kilpailutilanne 1990-luvun alussa oli rajuinta maassamme. Auran Aallot ja suosiotaan kasvattanut Radio Sata kilpailivat toisiaan vastaan, eikä pienelle naantalilaisradiolle jäänyt paljon vaihtoehtoja kalastella kuuntelijoita. Vuoden 1991 alussa Meriradio teki rohkean musiikkilinjauksen ja ryhtyi soittamaan vain suomenkielistä musiikkia. Asemasta tuli ensimmäinen pelkästään kotimaista musiikkia soittanut paikallisradio Suomessa. Meriradion suosio kasvoi ja paineet kuuluvuuden parantamiseksi lisääntyivät. Valtioneuvosto myönsi asemalle luvan laajentaa toimilupa-aluettaan keväällä 1991 ja samalla oman maston rakennussuunnitelmat julkaistiin. Mastoa suunniteltiin Rymättylän Airismaalle, joka sijaitsee sopivasti keskellä Saaristomerta. Rakennustyö Airismaan Kaasavuorella alkoi syksyllä 1991 ja Transmast Oy:n rakentama radiomasto vihittiin käyttöön tammikuussa 1992. Mastosta tuli uusi maamerkki veneilijöille. Se oli yli 150 metriä korkea, merenpinnasta maston huippuun mittaa tuli liki 200 metriä. Suomen korkein yksityisomisteinen radiomasto sai huippuunsa Meriradion uuden lähetysantennin, jolla noin 500-wattinen lähetyssignaali saatiin kuulumaan jopa 80 kilometrin päähän. Kuuluvuus parani Turussa, mikä lisäsi kuuntelijamäärää. Ohjelmasiirto radioaseman studiosta lähettimelle tapahtui puhelinkaapelin ja linkin välityksellä. Naantalin satamassa sijaitsevan viljasiilon katolta radiosignaali siirrettiin 300 megahertsin taajuudella radiolähettimelle. Pitkä siirtoväli pakotti radion korottamaan kompressointitasoaan ja syntyi kuuluisa ”Meriradio-soundi”. Tavalliselle kuuntelijalle tämä merkitsi käytännössä Meriradion kuulumista vastaanottimissa voimakkaampana kuin muut alueen radioasemat.

Suuri puhelinshow

Meriradion ohjelmistoa hallitsivat suorat lähetykset. Automatiikkaa ei juurikaan ollut, joten ohjelmaa toimitettiin tarpeen mukaan jopa ympäri vuorokauden. Radioon hankittiin cd-karuselli, jossa voitiin soittaa yömusiikkia tauotta ilman asematunnuksia tai mainoksia. Yöllä soitettiin cd-hyllyn levyjä peräjälkeen. CD-hylly oli järjestetty levyjen ilmestymisjärjestyksessä. Karuselliin mahtui kerrallaan kuusi levyä, joten osa yömusiikista soi kahteen tai jopa kolmeen kertaan. Aamujuontajan tehtävä oli kirjata Teosto-raporttiin yömusiikin soittokerrat. Tekniikka petti ajoittain, sillä osa levyistä oli huonokuntoisia. Cd-mylly saattoi jäädä junnaamaan paikalleen esimerkiksi reikäisen levyn osuessa kohdalle. Viikonloppujen ohjelma-aikaa venytettiin puoleenyöhön ja jopa ympärivuorokautiseksi. 1990-luvun alussa eräät paikallisradiot lähettivät yöaikaan linnunlaulua ja merenpauhua. Myös Meriradiossa meri vaahtosi yöllä. Musiikki täytti yön ohjelma-ajan myöhemmin.
Radioasema omaksui paitsi kotimaisuuden musiikkivalinnoissaan myös avoimen sanan kuuntelijoille. Palvelulinja oli auki lähes aina, kun suoraa ohjelmaa toimitettiin. Ongelmaksi muodostuivat ajan myötä häirikkösoittajat ja juopuneet kuuntelijat, eikä juontaja aina pystynyt tarkistamaan lähetykseen soittavan kuuntelijan motiiveja. Kaikesta huolimatta asemalle satoi kehuja omaperäisestä ohjelmistosta. Myös päinvastaisia mielipiteitä oli. Kaiken kaikkiaan Meriradio poikkesi Turun seudun muista radioasemista selkeästi.
Tekniikka vaati uudistamista ja kalliita studiolaitteita jouduttiinkin hankkimaan. Myös oman maston rakentaminen söi radion varoja. Mainosmyynti kattoi osan menoista, pieni osa tuloista tuli toimituksen ja studion palvelunumeroista. Ohjelmaa teki iso joukko avustajia, mutta vakituistakin väkeä tarvittiin.
Syksyllä 1992 Meriradion kilpailutilanne helpottui hetkeksi Uudenkaupungin seudulla, kun Radio Majakaksi muuttunut Vakka-Suomen Paikallisradio teki konkurssin. Majakan lähetysten päättyminen jätti vapaaksi sen käyttämän taajuuden 97,5 MHz, jota Meriradio havitteli. Lopulta taajuus myönnettiin Auran Aalloille, joka otti Uudenkaupungin lähettimen käyttöönsä toukokuussa 1993. Meriradio kuului Vakka-Suomen alueella kohtalaisesti, mutta Auran Aaltojen paikallisohjelma houkutteli paremmin mainostajia Uudessakaupungissa.

Kaapelista apua

Kuuluvuutta pyrittiin parantamaan kaapeliradion avulla. Turkua lukuun ottamatta Meriradio alkoikin kuulua kaapelivälitteisesti Turun seudun ja Rauman kaapeliverkoissa. Käytännössä taajuus 89,0 MHz kuului Hangosta Raumalle, mutta varsinkin sisämaassa oli katvealueita. Lähetysmasto sijaitsi varsin kaukana Turusta, jossa olisi ollut suurin kuuntelijapotentiaali. Turun kaapeliverkkoon Meriradio ei päässyt, eikä kuuluvuus ollut kaupungin keskustassa kovinkaan hyvä. Silti kuuntelijoita riitti myös Auran Aaltojen ja Radio Sadan vahvalla alueella.
Vaikka Meriradio kuului paremmin kodeissa kaapeloinnin ansiosta, mainosmyynti ei vetänyt tarpeeksi. Taloudellinen tilanne oli Suomessa huono koko 1990-luvun alun ja radioita kaatui velkataakan alle. Tekijänoikeusmaksuista syntyi riitaa niitä valvovan Gramexin ja paikallisradioiden välillä. Gramex jopa haki asemia konkurssiin maksamattomien tekijänoikeusmaksujen takia. Meriradiokaan ei välttynyt pieniltä Gramex-veloilta.
Talous heikkeni ja se pakotti aseman lomauttamaan henkilökuntaansa vuonna 1993. Lehdet kirjoittelivat alueen omaperäisestä radiosta vaihteeksi kielteisiä otsikoita. Toiminta jatkui kaikesta huolimatta. Meriradio myi omistamansa radiomaston PTL Telelle ja selviytyi näin maston rakentamisesta aiheutuneista veloista. Myyntisopimuksen mukaan Meriradio sai pitää antenninsa Airismaalla.

Omistus vaihtuu

Joulukuussa 1994 Tauno Vintola myi ohjelmayhtiö Lounais-Suomen Meriradio Oy:n ja toimilupayhtiö NaviMedia Oy:n Aimo Häihäsen perheelle. Häihänen oli entisenä laivanvarustajana lainannut Meriradiolle laivaa mainostarkoituksissa. Laiva toimi TV2:n tanssiohjelman tukikohtana. Häihänen oli myös ollut Meriradion avustajana.
Radioaseman ohjelmapolitiikka ei merkittävästi muuttunut omistajanvaihdoksen jälkeen. Suora linja oli auki studioon pitkin päivää. Mainosajan myynti oli piristymässä, mutta kilpailu oli kovaa Turun seudun mainosmarkkinoilla. Toimilupa saatiin uusittua keväällä 1994, mutta samalla kuuluvuusalueelle myönnettiin lupa kahdelle radioasemaketjulle. Kilpailu kiristyi entisestään.
Vuosien 1995-96 aikana Meriradion henkilökunnan määrä oli pysynyt puolen kymmenen tienoissa, jonka lisäksi vajaat 20 avustajaa tekivät ohjelmia. Tekniikkaan ei kuitenkaan juuri panostettu, sillä laitteisto toimi manuaalisesti. Esimerkiksi tietokoneella ohjattavaa lähetysjärjestelmää ei radiolla ollut, vaikka sellaiset alkoivat yleistyä paikallisradioissa. Meriradion toimintaa varjostivat jatkuvat konkurssiuhat, jotka lopulta pystyttiin välttämään.
Syksyllä 1996 Meriradio muutti lähemmäs Naantalin keskustaa Tuulensuunkadun liiketalon yläkertaan. Käytössä oli edelleen lähetysstudio ja nauhoitusyksikkö, jossa voitiin tehdä ohjelmaäänityksiä ja mainoksia.

Talous heikkenee – lehdet uutisoivat

Paikallisradiotoiminta alkoi olla monella paikkakunnalla vaikeuksissa radioketjujen aloitettua toimintansa vuoden 1994 jälkeen. Vuosina 1997-98 paikalliset lehdet kirjoittivat useita kertoja Meriradion ajautumisesta konkurssiin. Radio selviytyi kuitenkin aina kuiville.
Radioyhtiön ja ohjelmayhtiön taloussotkut joutuivat oikeuden puitaviksi vuonna 1998. Radiota syytettiin tilinpitorikkomuksista. Samalla todettiin radion olleen konkurssikypsän jo neljän vuoden ajan. Väitteiden mukaan myös aseman 24 B-osakkeen omistavaa yhteisöä oli sivutettu yhtiökokouksissa. Vain yksi B-omistaja oli kutsuttu vuoden 1998 yhtiökokoukseen. Meriradion oman pääoman osuus oli painunut lähes miljoonan markan verran miinukselle vuoden 1996 tilintarkastuksessa. Seuraavan vuoden tilintarkastusta ei voitu suorittaa lainkaan epäselvyyksien takia. Radion maine oli kärsinyt pahan kolauksen, mutta lähetystoimintaa pystyttiin yhä jatkamaan karsituin kuluin.

Meriradion rakentaman maston huippu on lähes 200 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Puutteellinen lupahakemus kohahduttaa

Meriradion koko 1990-luvun puolivälin uskomaton selviytymistarina sai lopulta ikävän lopun. Paikallisradiotoimiluvat asetettiin haettaviksi vuoden 1999 lupakierrosta varten. Lain mukaan toisen aseman käyttämää taajuutta sai kuka tahansa hakea käyttöönsä. Toisaalta lupakäytäntö oli muuttunut edellisestä lupakerrasta eli vuodesta 1994. Tilinpäätösselvitys koitui kahden suomalaisradion kohtaloksi maaliskuussa 1999.
Meriradion ja lahtelaisen Rytmiradion jatkolupahakemukset hylättiin. Naantalissa tyrmistystä lisäsi taajuuden 89,0 MHz siirtyminen Turun Paikallisradio Oy:n eli Auran Aaltojen käyttöön heinäkuun alusta 1999.
Toimiluvan myöntämättä jättämisestä suivaantunut Meriradion päätoimittaja syytti viranomaisia puutteellisesta tiedottamisesta lupa-asioissa. Syyttävä sormi kohdistui myös TS-Yhtymän omistaman Turun Paikallisradio Oy:n suuntaan. Päätoimittaja sai nopeasti kansanliikkeen Meriradion taakse. Lupaa vaadittiin niin aseman ohjelmissa kuin lehtien yleisönosastopalstoilla. Meriradio valitti valtioneuvoston päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jossa valitus kuitenkin kaatui kesäkuun lopussa 1999.

”Muistot ei kuole”

Kesäkuun viimeisenä päivänä 1999 Meriradion päätoimittaja jätti jäähyväiset kuuntelijoilleen. Kaikki keinot toimiluvan takaisinsaamiseksi olivat epäonnistuneet. Radioaseman viimeinen ohjelma radioitiin 30.6.1999. Äänessä ollut juontaja toivotti kaikille hyvää jatkoa ja totesi, ”ettei taajuudelta kuulunut ainakaan vielä mitään muuta musiikkia” (ääninäyte loppujuonnosta). Juonnon jälkeen radio soitti Arja Havakan kappaleen ’Muistot ei kuole koskaan’. Hieman yli puolenyön, heinäkuun ensimmäisenä päivänä, Meriradio vaikeni vuonna 1990 äänitettyyn asematunnukseen. Lähetin suljettiin aamun valjettua. Seuraavana päivänä taajuuden otti käyttöönsä kotimaista musiikkia soittanut turkulainen Kesäradio 89.
Meriradio vakuutteli kuuntelijoilleen palaavansa ääneen uudella taajuudella, kunhan toimilupasotkut saataisiin selvitettyä. Asema muuttui väliaikaisesti kuuntelijakerhon jäsenille jaettavaksi ilmaisjakelulehdeksi. Samalla Lounais-Suomen Meriradio Oy yritti hakeutua velkasaneeraukseen 1,5 miljoonan markan velat niskassaan. Radion saneeraushakemus hylättiin ja yhtiö haettiin konkurssiin syksyllä 1999. Radion laitteistoa pakkohuutokaupattiin vielä vuonna 2002.

Viha ja rakkaus

Vaikka Meriradion viimeiset vuodet olivat täynnä vastoinkäymisiä ja epäselvyyksiä, asema pystyi säilyttämään uskollisen kuuntelijakuntansa. Pääosin varttuneimmista kuuntelijoista koostunut vakiojoukko pysyi taajuudella kaikista huhuista ja ikävistä uutisista huolimatta.
Meriradiota myös inhottiin sen harjoittaman ohjelmapolitiikan, tai pitäisikö sanoa, ohjelmapolitiikan linjattomuuden takia.
Meriradio oli rohkea ja omalaatuinen radio. Sen ohjelmisto pyrki poikkeamaan valtavirtaradioista jo pelkkien musiikkivalintojen perusteella. Radiolle satoi kehuja kotimaisen musiikin harrastajayhdistyksiltä ja iskelmämusiikin ystäviltä. Radio oli monen yksinäisen henkitorvi yhteiskuntaan. Se yhdisti tietyntyyppisiä kuuntelijoita yhdeksi isoksi perheeksi. Meriradion sosiaalinen merkitys onkin kiistaton.
Lähes kymmenen vuotta kestänyt sinnittely isoja mediayhtiöitä vastaan päätyi karille, mutta paremmalla markkinoinnilla ja suuremmilla resursseilla radioyhtiö olisi voinut pysyä pidempään pinnalla.
Kotimaisen musiikin soittaminen on lisääntynyt Suomen radioaalloilla. Meriradio näytti tietä myöhemmin aloittaneille iskelmäasemille, muun muassa Radio Majakalle (entinen Kesäradio 89), Iskelmäradio Pohjanmaalle ja Radio Pookille.

Sloganeita:

”Merirario – kiva rario”
”Saariston ja rannikon kymppi”
”Maalla ja merellä”

Kiitos lisätiedoista Meriradion entiselle omistajalle Tauno Vintolalle ja radiossa työskennelleelle toimittaja Joona Haaralalle!

Lisää aiheesta

Pasi Ruhasen kirjoittama esittely Meriradiosta löytyy osoitteesta http://www.ruhanen.eu/meriradio.html.

Artikkelia muokattu 30.6.2019 klo 17.45: Lisätty ääninäyte Meriradion viimeisestä juonnosta.

Reilun 200 asukkaan suomenkielinen saaristokunta ja kaupallinen paikallisradio ei kuulosta kovinkaan luontevalta yhdistelmältä 2000-luvun Suomessa. Tällainen oli kuitenkin mahdollista 1980-luvun lopussa paikallisradiotoiminnan ”villeinä vuosina”. ”Olemme kuin BBC verrattuna naapurikunnan Iniön ruotsinkieliseen paikallisradioon.” Näin asian ilmaisi velkualaisen Meriradion päätoimittaja Laura Rotko aikakauslehden haastattelussa kesällä 1987. Edellisenä keväänä Rotkon perheen ohjelmatuotantoyhtiö Boletus Oy oli saanut paikallisradioluvan Turun saaristoon.
Jorma ja Laura Rotko olivat muuttaneet pääkaupunkiseudulta Velkualle 1980-luvun alussa. Pariskunnan perustama ohjelmayhtiö valmisti muun muassa tv-ohjelmia ja radiopakinasarjaa, jota kuultiin Turun lisäksi muillakin paikkakunnilla. Idea oman radioaseman perustamiseen kypsyi vähitellen, ja kevään 1987 toimilupakierros toi Varsinais-Suomeen kolmannen paikallisradioluvan. Iniön kunnan radio oli toiminut reilun vuoden ja turkulainen Auran Aallot syksystä 1985. Boletuksen radion oli tarkoitus käynnistää lähetyksensä syksyn 1987 aikana.
Studion rakennustyöt Rotkojen omistaman maatilan entiseen navettaan alkoivat keväällä 1987. Taajuuksista vastaavat viranomaiset eivät kuitenkaan saaneet lupa-asioita kuntoon ajoissa ja uuden radion alku viivästyi. Meriradio pääsi ääneen 6. maaliskuuta 1988 kello 14.00 taajuudella 95,3 MHz. Avajaismusiikkina kuultiin Jari Ihalaisen säveltämä ’Saaret ja meri’. Koelähetyksiä oli kuultu jo ennen virallista aloitusta. Alun perin toiminimeksi suunniteltiin Saaristoradiota, mutta Yleisradion maakuntaradiolla oli samanniminen ohjelma, joten Rotko päätyi ristimään asemansa Meriradioksi.

Pieni kuuluvuusalue

Meriradion avajaislähetyksessä vieraili liikenneministeri Pekka Vennamo, omistajien edustajia ja radioääniä Turusta. Aseman studio sijaitsi Velkuanmaan saaressa Tiurlan kylässä. Lähetin oli Turun puhelinyhtiön mastossa kunnan pääsaaressa Palvassa. Antennikorkeus merenpinnasta oli vaatimattomasti vain 60 metriä ja lähetysteho 100 wattia. Stereolähetys kantoi kuitenkin Korppooseen, Iniöön, Kustaviin, Rymättylään, Uuteenkaupunkiin ja Naantaliin asti. Radion taustayhtiön Meriradio Oy:n vähemmistöomistajina oli alueen kuntia, seurakuntia ja yhdistyksiä, jotka saivat vastineeksi ohjelma-aikaa Meriradiossa. 5000 markan arvoinen B-osake oikeutti viiden minuutin ohjelma-aikaan viikossa. Meriradio Oy:n 40 osakkeesta enemmistön eli 22 kappaletta omisti Boletus Oy.
Kilpailutilanne oli uudelle tulokkaalle varsin edullinen, koska Auran Aallot kuului vain osittain samalla alueella kuin Meriradio. Lisäksi asemat tekivät yhteistyösopimuksen, joka mahdollisti Auran Aaltojen päivä- ja iltaohjelmien edelleenvälittämisen Meriradion taajuudella. Myös mainosaikaa alettiin myydä yhteisesti vuonna 1989. Yhteistyösopimusta Meriradion kanssa oli havitellut myös alkutaipaleellaan ollut turkulainen Radio Sata.
Meriradiolla oli oma myyntipiste Turussa, vaikka asema ei kuulunutkaan kaupungissa kuin välttävästi. Pääkohdealuetta olivat saaristo ja rannikon pienet kunnat. Lisäksi eräät Uudenkaupungin yrittäjät mainostivat Meriradiossa. Ohjelmaa velkualaisradiolla oli muutama tunti päivässä kello 8.30-11.00 ja 14.00-18.00. Viikonloppuisin oltiin äänessä aamuyhdeksästä iltakuuteen. Aivan alkuaikoina Meriradio lähetti ohjelmaa neljänä arkipäivänä viikossa. Auran Aaltojen releoinnit alkoivat kevään 1988 aikana. Turkulaisradion lähetykset kuuluivat Meriradiossa aamulla ja keskipäivällä. Laajemman releoinnin esti tiukka toimilupakäytäntö. Kun Meriradio alkoi lähettää omaa ohjelmaansa myös keskipäivällä, Auran Aaltojen lähetystä kuultiin Meriradion taajuudella aamuisin ja iltaisin.

Puhetta ja musiikkia

Vuosien 1988-89 aikana Meriradio keskittyi ohjelmistossaan palvelemaan kuuluvuusalueen asukkaiden ja mökkiläisten tarpeita. Ohjelmatuotannon pääpaino oli kesäkuukausissa, jolloin Saaristomerellä on kymmeniätuhansia kesäasukkaita ja veneilijöitä (oikealla olevassa kuvassa on Meriradion ohjelmatiedot yhden viikon ajalta. Skannaus on Turun Sanomista).

Talvella ohjelma-aikaa supistettiin jonkin verran, mutta lähetystaukoja Meriradio ei pitänyt. Laura ja Jorma Rotkon lisäksi radioon oli palkattu pari toimittajaa ja joukko avustajia sekä myyntihenkilökuntaa. Radioaseman sijainti kaukana mantereelta rajoitti jonkin verran ammattilaisten houkuttelemista paikallisradioon. Kuntien, seurakuntien, veneilyseurojen ja eri yhdistysten tiedotukset olivat merkittävä osa Meriradion ohjelmistoa. Paikallisuutisia, säätietoja ja meriliikennetiedotuksia kuultiin niin ikään päivittäin. Eri maaseutuelinkeinoille oli omat teemaohjelmansa. Kuuntelijoiden toivemusiikkia soitettiin iltapäivisin, viikonloppuna taajuuden ohjelmistoa olivat muun muassa Saaristovisa-tietokilpailu sekä naantalilaisen äänilevykaupan laatima listaohjelma Naantali Top 10. Myös kuunnelmia tehtiin. Jorma Rotkon toimittama pakinasarja ’Elämän maku’ oli yksi Meriradion vakio-ohjelmista.

Kilpailijoita reviirille

Radioluvat myönnettiin ensi kertaa viideksi vuodeksi keväällä 1989. Meriradio sai jatkoluvan kuten muutkin toiminnassa olleet paikallisradiot. Uusia ääniä alkoi putkahtaa eetteriin vuosien 1989-90 aikana. Turkuun tuli kaksi uutta radiota Auran Aaltojen rinnalle, mutta pahin kilpakumppani oli Vakka-Suomen Paikallisradio Oy, jonka äänitorvi Radio UBC aloitti Uudessakaupungissa heinäkuussa 1989. Meriradiossa mainostaneille yrittäjille avautui näin uusi mainoskanava, joka kuului Uudenkaupungin ympäristössä paremmin kuin Meriradio. UBC pystyi lisäksi kilpailemaan melko laajalla ohjelmatarjonnalla, vaikka asemalla oli sama ongelma kuin Meriradiolla: pieni lähetysteho. Asemien kuuluvuusalueet menivät päällekkäin Vakka-Suomen eteläosissa. Meriradio sai vuoden 1989 lupakierroksella toimiluvan myös Korppoon alueelle, mikä mahdollisti alilähettimen avaamisen. Velkuan taajuuden 95,3 MHz lähetystehoa ei voitu korottaa samalla jaksolla toimineen Tukholman lähiradion takia, joten kuuluvuusaluetta piti yrittää laajentaa alilähettimellä. Korppoon taajuus ei kuitenkaan koskaan aloittanut toimintaansa.

Rahat loppuvat – uusi Meriradio aloittaa

Keväällä 1990 Saaristomeren Paikallisradio Oy, joka oli muuttunut Meriradion toimilupayhtiöksi, koki vararikon. Valtioneuvosto myönsi vapaaksi jäävälle taajuudelle toimiluvan turkulaiselle NaviMedia Oy:lle, jonka pääomistaja oli yliperämies Tauno Vintola. Uusi yrittäjä osti osan Meriradion laitteista ja koko levystön. Saaristomeren Paikallisradio Oy:n pyörittämä Meriradio lopetti toimintansa huhtikuun lopussa 1990 ja uusi omistaja siirsi omistukseensa hankkiman laitteiston Velkualta Naantaliin. Vanhalla nimellä mutta uutena asemana aloittanut Meriradio pääsi ääneen Naantalissa vappuna 1990.
Vanhan Meriradion pienosakkaat säilyttivät osakkuutensa uudessa radiossa. Radiotoimintaa pyöritti ohjelmayhtiö Lounais-Suomen Meriradio Oy. Vintola oli ollut uutistoimittajana Auran Aalloilla muutamia vuosia ja hankkinut turkulaisradion ulkolähetysauton itselleen. Oman radioaseman lisäksi Vintola siis tuotti myös Auran Aaltojen ulkolähetyksiä sekä veneilyohjelmia useille paikallisradioille. Yhteistyö jatkui 1990-luvun alkuvuosiin, jolloin Auran Aallot hankki oman lähetysauton. Auran Aaltojen releoinnit Meriradio oli kuitenkin lopettanut jo ennen Saaristomeren Paikallisradio Oy:n konkurssia.
Vintola harkitsi oman maston rakentamista saaristoon, mahdollisesti Nauvoon, kuuluvuuden parantamiseksi. Naantaliin muutto jätti lähettimen yhä Velkualle, eikä tehoa saatu heti lisää.