Suomen ainoana tanssimusiikkikanavana tunnettu Radio KLF sammutti lähettimensä 1.9.2011, hieman ennen kahta yöllä. Lopettamisesta tulee ensi yönä tarkalleen kaksi vuotta. KLF:n loppuminen jätti suuren aukon sen ystävien musiikkitarjontaan. ”Hyvät bileet päättyivät”, kertoi eräs kuulijoista. ”KLF oli vuosien ajan autossa päällä”, kertoo toinen. Kanavan paluuta haikailee edelleen moni tanssimusiikkiradion ystävä.
Mediamonitori haki kanavan perustajan, ex-radiojuontaja Timo ”Timpe” Salosen vastaamaan kysymyksiin. Onko Radio KLF tulossa takaisin?
– Ei se mahdotonta ole, mutta aika haastavaa se olisi. Lopullinen päätös on tietysti kanavan johtoryhmällä. Itse pyörittelin ajatusta vielä viime kesänä Kimmo Kauppisen ja Ville Virtasen asiantuntemusten kanssa, mutta eteen nousi tällöinkin muuttuva lupakäytäntö ja taloudelliset tekijät, joita on vaikea ratkaista, Salonen sanoo.
Muistot mustassa lippaassa
Radio KLF perustettiin keväällä 2005 Helsingissä taajuudelle 100,0 MHz, ja sana uudesta tanssimusiikkikanavasta levisi nopeasti puskaradion voimin. Suosion myötä kanava laajentui Helsingin lisäksi Turkuun, Tampereelle, Jyväskylään, Ouluun ja myöhemmin myös Hämeenlinnaan.
– Kaivoin tänä keväänä esiin kovalevyn, jolla KLF on. Kovalevy sijaitsee ironisesti mustassa laatikossa, ja pohdin, avaanko Pandoran lippaan. Se asentui muutamassa minuutissa koneelle, ja jäin kuuntelemaan sen antia tänä päivänä. Jos KLF olisi tänä päivänä, sen olisi ollut muututtava, Salonen pohtii.
Miten sen olisi pitänyt muuttua?
– Musiikissa on muuttunut eniten. Elektroninen tanssimusiikki oli silloin erityistä kuulla autoradiosta. Nyt Radio NRJ:ltä saattaa kuulla keskellä iltapäiväruuhkaa musiikkia, joka olisi ollut KLF:n aikana jo aika rajua. Samalla Onnela-jengi on oppinut teknomuuvit, Salonen naurahtaa.
Salosen mielestä nyt KLF:n tuhkasta nousisi ehkä jonkinlainen EDM FM, ja se vitsi suunnattaisiin massoille tuotteena. Tai ehkä 90’s-nostalginen, ikkunanpesumusiikkia soittava pirteä dancekanava. Kumpikaan ei olisi kuitenkaan enää sama.
Hanat kiinni tilapäisradioilta?
Edesmenneen Radio KLF:n kaltaisten, lyhytaikaisten radioiden jatkuvaa toimintaa on pyritty estämään myöntämällä niille lupia kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan tai pitämään lähetintehot alhaisena. Radiot taas ovat oppineet kiertämään niiden näkökulmasta tiukkaa säädösviidakkoa hakemalla useita erillisiä lupia peräkkäin.
– Se oli hauskaa aikaa. Me oltiin ylpeitä lyhytaikaisen radion luvanhakijoita, kiivettiin innokkaina espoolaisen paritalon katolle lähetinantennia ruuvaamaan, ja kun sitä suunnattiin kohti Latokasken linkkiä, ilmassa oli tilan tuntua. Mutta pian KLF:n aloituksen jälkeen alkoi pulpahdella helvetisti FM-päätteitä avaruuteen, Club FM ja Summer FM ja Party FM ja Spin FM, mitä kaikkea niitä tuli. Bassoradiokin, joka nousi esiin pian meidän jälkeen. Sen ryntäyksen vuoksi lupakäytäntöjä alettiin tarkkailemaan, ja lyhytaikaisille radioille alkoi soida kuolinkellot, Salonen muistelee.
Radio KLF:n linkkiantenni sojottaa kohti Latokasken mastoa Espoossa. Eletään vuotta 2005 (Kuva: Radio KLF).
Lyhytaikaisten radioiden jatkuvaa toimintaa vastaan kaavaillaan järeämpiä keinoja eli pitkiä taukoja lupakausien väliin. Tuorein lakiehdotus on lyhytaikaisten kanavien mainoskielto, joka olisi kuolinisku lopuillekin kaupallisille lyhytaikaisille kanaville.
– Ohjelmistoluvilla lähettävät kaupalliset radiot tekevät alan ahtaaksi. Ne hätistävät häiritseviä radionalkuja pois keitostaan, ja samalla myötäilevä viranomaistahoa kiristää tiukka neuvostoliittolainen punakravatti. Systeemiä on perusteltu terveen kilpailun säilyttämisellä. Olen hyvin paljon eri mieltä. Ruotsissa luvat jaetaan tarjouskilpailuna. Silloin kun KLF oli toiminnassa, tuntui että Suomessa luvat jaettiin naisten saunassa, Salonen täräyttää.
Eikö vapaita taajuuksia sitten ole kylliksi vaikkapa KLF:n kaltaiselle kanavalle?
– Olisi varmasti, parille valtakunnallisellekin. Ja lisää tilaa FM-taajuudelle voisi vapauttaa vaikkapa antamalla radioalan opiskelijoille muita kuin FM-taajuuksia käyttöönsä, ja osoittamalla vapaita taajuuksia aktiivisille yrittäjille, kuten toivottavasti vielä päristelevä Spin FM tai edesmennyt Radio KLF oli. Niiden suosio johtui jostain, jolta nykyinen koneisto peitti silmänsä, Salonen arvelee.
– Puhun tästä varmaan kuin salaliittoteorioista, mutta nykyinen koneisto lupien takana tuntui Radio KLF:n aikana sellaiselta vasemmistolaisbunkkerilta, johon vaikuttaminen on yhtä vaikeaa kuin koskettaa taululiidun tunteita, Salonen jatkaa.
Lasillinen kuplivaa ilman dollariunelmia
Radio KLF sulki lähettimet 1.9.2011 aamuyöllä soittaen lupaehtojen vastaisesti musiikkia yli puolen yön. Onko kanavan johdossa pohdittu edelleen piraattitoimintaa?
– Ei tosiasiassa, Salonen naurahtaa.
– Ehkä odotellaan sitten sitä nettiradioita. Huomasin, että aika monessa ensi vuoden automallissa on nettiradio tehdasasennettuna. Ehkä jonain päivänä kuuluvuuskenttä vastaa tätä, ja silloin ollaan kaikki samalla viivalla.
Radio KLF:n paluusta ei siis maalaudu kovinkaan ruusuinen kuva, ja kanava näyttää jäävän kuulijoiden muistoihin yhdeksi kotimaiseksi tähdenlennoksi radiokentässä. Mitä kaikesta jäi käteen?
– Laajemmin ajateltuna kanavan myötä ainakin tanssimusiikki nousi hetkellisesti esiin, ja sillä tavalla ehkä avasi tietä kotimaisille musiikintekijöille ja esiintyville tiskijukille. Meillä mahdollisesti koettiin KLF:n myötä myös kivulias ysäridancen buumi muuta Eurooppaa aikaisemmin, Salonen heittää.
Entä taloudelliset saavutukset?
– Ei meillä siinä ollut mitään liiketaloudellista tähtäintä. Me nostettiin shampanjalasit ja juostiin autoon kuin pikkupojat. Oli ainoastaan mageeta, kun Länsiväylällä soi Marusha.
Kuultavaksi jää, tapahtuuko Helsingin taajuudella 100,0 MHz ensi yönä jotain odottamatonta.