Navetasta kajahtaa

Reilun 200 asukkaan suomenkielinen saaristokunta ja kaupallinen paikallisradio ei kuulosta kovinkaan luontevalta yhdistelmältä 2000-luvun Suomessa. Tällainen oli kuitenkin mahdollista 1980-luvun lopussa paikallisradiotoiminnan "villeinä vuosina". "Olemme kuin BBC verrattuna naapurikunnan Iniön ruotsinkieliseen paikallisradioon." Näin asian ilmaisi velkualaisen Meriradion päätoimittaja Laura Rotko aikakauslehden haastattelussa kesällä 1987. Edellisenä keväänä Rotkon perheen ohjelmatuotantoyhtiö Boletus Oy oli saanut paikallisradioluvan Turun saaristoon.
Jorma ja Laura Rotko olivat muuttaneet pääkaupunkiseudulta Velkualle 1980-luvun alussa. Pariskunnan perustama ohjelmayhtiö valmisti muun muassa tv-ohjelmia ja radiopakinasarjaa, jota kuultiin Turun lisäksi muillakin paikkakunnilla. Idea oman radioaseman perustamiseen kypsyi vähitellen, ja kevään 1987 toimilupakierros toi Varsinais-Suomeen kolmannen paikallisradioluvan. Iniön kunnan radio oli toiminut reilun vuoden ja turkulainen Auran Aallot syksystä 1985. Boletuksen radion oli tarkoitus käynnistää lähetyksensä syksyn 1987 aikana.
Studion rakennustyöt Rotkojen omistaman maatilan entiseen navettaan alkoivat keväällä 1987. Taajuuksista vastaavat viranomaiset eivät kuitenkaan saaneet lupa-asioita kuntoon ajoissa ja uuden radion alku viivästyi. Meriradio pääsi ääneen 6. maaliskuuta 1988 kello 14.00 taajuudella 95,3 MHz. Avajaismusiikkina kuultiin Jari Ihalaisen säveltämä 'Saaret ja meri'. Koelähetyksiä oli kuultu jo ennen virallista aloitusta. Alun perin toiminimeksi suunniteltiin Saaristoradiota, mutta Yleisradion maakuntaradiolla oli samanniminen ohjelma, joten Rotko päätyi ristimään asemansa Meriradioksi.

Pieni kuuluvuusalue

Meriradion avajaislähetyksessä vieraili liikenneministeri Pekka Vennamo, omistajien edustajia ja radioääniä Turusta. Aseman studio sijaitsi Velkuanmaan saaressa Tiurlan kylässä. Lähetin oli Turun puhelinyhtiön mastossa kunnan pääsaaressa Palvassa. Antennikorkeus merenpinnasta oli vaatimattomasti vain 60 metriä ja lähetysteho 100 wattia. Stereolähetys kantoi kuitenkin Korppooseen, Iniöön, Kustaviin, Rymättylään, Uuteenkaupunkiin ja Naantaliin asti. Radion taustayhtiön Meriradio Oy:n vähemmistöomistajina oli alueen kuntia, seurakuntia ja yhdistyksiä, jotka saivat vastineeksi ohjelma-aikaa Meriradiossa. 5000 markan arvoinen B-osake oikeutti viiden minuutin ohjelma-aikaan viikossa. Meriradio Oy:n 40 osakkeesta enemmistön eli 22 kappaletta omisti Boletus Oy.
Kilpailutilanne oli uudelle tulokkaalle varsin edullinen, koska Auran Aallot kuului vain osittain samalla alueella kuin Meriradio. Lisäksi asemat tekivät yhteistyösopimuksen, joka mahdollisti Auran Aaltojen päivä- ja iltaohjelmien edelleenvälittämisen Meriradion taajuudella. Myös mainosaikaa alettiin myydä yhteisesti vuonna 1989. Yhteistyösopimusta Meriradion kanssa oli havitellut myös alkutaipaleellaan ollut turkulainen Radio Sata.
Meriradiolla oli oma myyntipiste Turussa, vaikka asema ei kuulunutkaan kaupungissa kuin välttävästi. Pääkohdealuetta olivat saaristo ja rannikon pienet kunnat. Lisäksi eräät Uudenkaupungin yrittäjät mainostivat Meriradiossa. Ohjelmaa velkualaisradiolla oli muutama tunti päivässä kello 8.30-11.00 ja 14.00-18.00. Viikonloppuisin oltiin äänessä aamuyhdeksästä iltakuuteen. Aivan alkuaikoina Meriradio lähetti ohjelmaa neljänä arkipäivänä viikossa. Auran Aaltojen releoinnit alkoivat kevään 1988 aikana. Turkulaisradion lähetykset kuuluivat Meriradiossa aamulla ja keskipäivällä. Laajemman releoinnin esti tiukka toimilupakäytäntö. Kun Meriradio alkoi lähettää omaa ohjelmaansa myös keskipäivällä, Auran Aaltojen lähetystä kuultiin Meriradion taajuudella aamuisin ja iltaisin.

Puhetta ja musiikkia

Vuosien 1988-89 aikana Meriradio keskittyi ohjelmistossaan palvelemaan kuuluvuusalueen asukkaiden ja mökkiläisten tarpeita. Ohjelmatuotannon pääpaino oli kesäkuukausissa, jolloin Saaristomerellä on kymmeniätuhansia kesäasukkaita ja veneilijöitä. Talvella ohjelma-aikaa supistettiin jonkin verran, mutta lähetystaukoja Meriradio ei pitänyt. Laura ja Jorma Rotkon lisäksi radioon oli palkattu pari toimittajaa ja joukko avustajia sekä myyntihenkilökuntaa. Radioaseman sijainti kaukana mantereelta rajoitti jonkin verran ammattilaisten houkuttelemista paikallisradioon. Kuntien, seurakuntien, veneilyseurojen ja eri yhdistysten tiedotukset olivat merkittävä osa Meriradion ohjelmistoa. Paikallisuutisia, säätietoja ja meriliikennetiedotuksia kuultiin niin ikään päivittäin. Eri maaseutuelinkeinoille oli omat teemaohjelmansa. Kuuntelijoiden toivemusiikkia soitettiin iltapäivisin, viikonloppuna taajuuden ohjelmistoa olivat muun muassa Saaristovisa-tietokilpailu sekä naantalilaisen äänilevykaupan laatima listaohjelma Naantali Top 10. Myös kuunnelmia tehtiin. Jorma Rotkon toimittama pakinasarja 'Elämän maku' oli yksi Meriradion vakio-ohjelmista.

Kilpailijoita reviirille

Radioluvat myönnettiin ensi kertaa viideksi vuodeksi keväällä 1989. Meriradio sai jatkoluvan kuten muutkin toiminnassa olleet paikallisradiot. Uusia ääniä alkoi putkahtaa eetteriin vuosien 1989-90 aikana. Turkuun tuli kaksi uutta radiota Auran Aaltojen rinnalle, mutta pahin kilpakumppani oli Vakka-Suomen Paikallisradio Oy, jonka äänitorvi Radio UBC aloitti Uudessakaupungissa heinäkuussa 1989. Meriradiossa mainostaneille yrittäjille avautui näin uusi mainoskanava, joka kuului Uudenkaupungin ympäristössä paremmin kuin Meriradio. UBC pystyi lisäksi kilpailemaan melko laajalla ohjelmatarjonnalla, vaikka asemalla oli sama ongelma kuin Meriradiolla: pieni lähetysteho. Asemien kuuluvuusalueet menivät päällekkäin Vakka-Suomen eteläosissa. Meriradio sai vuoden 1989 lupakierroksella toimiluvan myös Korppoon alueelle, mikä mahdollisti alilähettimen avaamisen. Velkuan taajuuden 95,3 MHz lähetystehoa ei voitu korottaa samalla jaksolla toimineen Tukholman lähiradion takia, joten kuuluvuusaluetta piti yrittää laajentaa alilähettimellä. Korppoon taajuus ei kuitenkaan koskaan aloittanut toimintaansa.

Rahat loppuvat - uusi Meriradio aloittaa

Keväällä 1990 Saaristomeren Paikallisradio Oy, joka oli muuttunut Meriradion toimilupayhtiöksi, koki vararikon. Valtioneuvosto myönsi vapaaksi jäävälle taajuudelle toimiluvan turkulaiselle NaviMedia Oy:lle, jonka pääomistaja oli yliperämies Tauno Vintola. Uusi yrittäjä osti osan Meriradion laitteista ja koko levystön. Saaristomeren Paikallisradio Oy:n pyörittämä Meriradio lopetti toimintansa huhtikuun lopussa 1990 ja uusi omistaja siirsi omistukseensa hankkiman laitteiston Velkualta Naantaliin. Vanhalla nimellä mutta uutena asemana aloittanut Meriradio pääsi ääneen Naantalissa vappuna 1990.
Vanhan Meriradion pienosakkaat säilyttivät osakkuutensa uudessa radiossa. Radiotoimintaa pyöritti ohjelmayhtiö Lounais-Suomen Meriradio Oy. Vintola oli ollut uutistoimittajana Auran Aalloilla muutamia vuosia ja hankkinut turkulaisradion ulkolähetysauton itselleen. Oman radioaseman lisäksi Vintola siis tuotti myös Auran Aaltojen ulkolähetyksiä sekä veneilyohjelmia useille paikallisradioille. Yhteistyö jatkui 1990-luvun alkuvuosiin, jolloin Auran Aallot hankki oman lähetysauton. Auran Aaltojen releoinnit Meriradio oli kuitenkin lopettanut jo ennen Saaristomeren Paikallisradio Oy:n konkurssia.
Vintola harkitsi oman maston rakentamista saaristoon, mahdollisesti Nauvoon, kuuluvuuden parantamiseksi. Naantaliin muutto jätti lähettimen yhä Velkualle, eikä tehoa saatu heti lisää.